Joulun kukilla on pitkät perinteet
(Kuva: Adobe Stock)
Joulukukkien käytöllä suomalaiskodeissa on yhtä pitkät perinteet kuin joulukuusellakin. Sekä joulukuusi että ensimmäiset joulukukat tulivat osaksi suomalaista joulunviettoa 1870–1880-luvuilla. Varhaisin havainto joulukukista on vuodelta 1879, jolloin ensimmäinen hyasintti oli helsinkiläisten ihmettelyn kohteena nykyisen eduskuntatalon paikalla sijainneen kukkakaupan näyteikkunassa. Ensimmäinen havainto joulukuusesta Helsingissä puolestaan on vuodelta 1894, joskin niitä mitä ilmeisimmin on ollut joissakin kodeissa sitäkin ennen.
1880-luku: hyasintti
Hyasinttia voidaan näin ollen pitää perinteikkäimpänä joulukukkana. Se oli yli 140 vuotta sitten lähes ainoa kasvi, jota voitiin saada talvellakin Suomessa kukkaan. Erityisen ihmeellisenä pidettiin sen tuoksua, ominaisuutta, joka on pitänyt sen suosikkien joukossa nykypäivään saakka. Se on yhä suosituin joulukukka. Aikanaan sitä oli vain vaaleanpunaisena, mutta nykyään jouluksi myös sinisenä ja valkoisena.
1890-luku: kielo ja syreeni
Joulun perinteiden joukkoon yleistyi 1880–1890-luvuilla kaksi nykyäänkin tuttua kasvia: kielo ja syreeni – nekin muuten tuoksuvat! Etenkin kielosta tuli nopeasti suosittu, sillä sen saattoi paitsi hankkia kukkakaupoista myös kukittaa itse keräämällä syksyllä talteen kielon talvilepoon asettuneita silmuja, joista puhkesi juuri jouluksi kauniita valkoisia kukkia. Tästä antoivat tuon ajan lehdet paljon asiantuntevia ohjeita.
Ulkomailla – lähinnä Saksassa – syreeneistä viljeltiin taimistoissa pieniä pensaita, jotka saatiin erityisen kylmäkäsittelyn avulla hyödettyä kukkaan jo joulun aikaan. Lehtiä näihin ruukuissa kasvaviin pensaisiin ei tullut, mutta valkoiset komeat kukinnot toivat juhlatunnelmaa – ja lupauksen aikanaan koittavasta keväästä. Syreenit ja kielot ovat lähes syrjäytyneet valikoimista.
1900-luku: kamelia ja jouluruusu
Toinen 1900-luvun alkuvuosien suosikki oli upeakukkainen kamelia, joka on syreenin tavoin pensas, mutta yleensä pienempi. Tänä päivänä kamelia on harvinaisuus, jota yleensä voi saada vain jättämällä tilauksen omalle kukkakauppiaalle. Kamelia kukkii joko valkoisin tai hennonpunaisin kukin.
Koska talvi asetti rajansa puutarhureiden ammattitaidolle, oli uusia kasveja haettava sellaisista, jotka saattoivat kukkia pimeimpäänkin aikaan. Yksi 1900-luvun alun suosikkeja oli jouluruusu, perenna, joka saadaan puhkaisemaan kauniit valkoiset tai vaaleanpunaiset kukkansa tuomalla se kasvihuoneen lämpöön. Jouluruusu on yhä valikoimissa, mutta se ei kuulu kaikkien kukkamyyntipisteiden valikoimiin.
1910-luku: tulppaani, tasetti ja joulukaktus
1910-luvulla suomalaisten joulunviettoa koristivat edellä kerrottujen lisäksi tulppaanit, narsissikasveihin lukeutuvat tasetit sekä joulukaktukset. Näistä tulppaani oli tuttu kasvi jo edellisvuosisadalla, mutta jouluksi sen viljely opittiin vasta noin sata vuotta sitten. Leikkotulppaani yleistyi joulukukkana vasta sodan jälkeisinä vuosina, istutustulppaani vieläkin myöhemmin.
1930-luku: leikkokrysanteemi
1930-luvulla joulukukkien joukossa oli myös isokukallinen valkoinen leikkokrysanteemi. Siitä tehtiin asetelmia ja koreja sekä käytettiin maljakkokukkana. Krysanteemi on pysynyt yhä loppusyksyn valikoimissa, mutta jouluksi sitä käytetään enää harvoin.
1940-luku: havut, oksat, kävyt ja kynttilät
Sotavuosina – kun kaikesta oli niukkuutta – kukat olivat harvinaisia. Mutta metsistä löytyi raaka-aineiksi oksankarahkoja, havuja, sammalta ja käpyjä, joista sommiteltiin asetelmia ja istutuksia. Ne viimeisteltiin punaisilla nauhoilla tai kreppipaperilla sekä kynttilöillä.
1960-luku: joulutähti, ritarinkukka ja atsalea
1960-luku toi tullessaan mullistuksen: norjalaiset olivat kehittäneet joulutähdestä matalia kauniita kasveja, joissa oli loistavan joulunpunainen väri – alkoi joulutähden valtakausi. Joulutähteä oli tätä ennen käytetty jo kymmenien vuosien ajan monissa maissa, mutta ainoastaan leikkokukkana. Se teki väkisin pitkät varret, eikä kasvi sellaisena sopinut ruukkukasviksi.
Sittemmin joulutähti on yleistynyt maailman tärkeimmäksi joulukukaksi, ja pelkästään Euroopassa sitä viljellään yli sata miljoonaa joka vuosi. Suomessa se saavutti nopeasti huiman suosion, joka jatkuu vahvana. Värivalikoima on laajentunut punaisesta valkoiseen, vaaleanpunaiseen, keltaiseen, ruskeaan ja hyvin monenlaisiin kirjaviin ja kaksivärisiin lajikkeisiin.
1960-luvun joulukukkavalikoimiin ilmestyivät myös ritarinkukka ja atsalea. Molempia oli viljelty talvisin jo vuosikymmeniä, mutta vielä jouluksi niitä ei osattu kukittaa. Atsalean yleistyminen ajoittuu 1970-luvulle, ja se on edelleen tärkeä osa joulukukkavalikoimiamme. Ritarinkukka saatiin jouluksi kukkaan vasta 1970-luvulla, ja se on kolmanneksi suosituin joulukukka 2020-luvulla.
1990-luku: tulilatva, minijoulutähdet ja pienoishavupuut
Uusimpia tulokkaita – joskaan ei uusia kasveja– joulukukkavalikoimissa ovat esimerkiksi pienoishavupuut sekä tulilatva. Nämä molemmat ovat yleistyneet vasta 1990-luvulla. Uutuuksien joukkoon voidaan lukea myös joulutähden minimuodot, jotka ovat hyvin suosittuja erilaisissa istutuksissa.
Kotimaisia joulukukkia saa lähikaupastakin
Joulu on perinteiden juhla, johon kuuluvat tutut joulukukat. Joulukukkien valikoima on pysynyt melko samanlaisena viimeiset 50 vuotta, mutta paljon leikitellään kuitenkin erilaisilla uusilla väreillä ja lajikkeilla.
– Joulukukka tuo valtavasti tunnelmaa, iloa ja piristystä jouluun ja pimeään vuodenaikaan ja se on erottamaton osa suomalaista joulunviettoa. Ostamalla kotimaisen joulukukan, voi samalla tukea myös vastuullista kotimaista tuotantoa ja työllisyyttä, kertoo Kauppapuutarhaliiton viestintäpäällikkö Minna Rantala.
Lähde: Kauppapuutarhaliitto
Aiheeseen liittyvää
Miten lisätä pihan viihtyvyyttä? Lue parhaat ideamme.
Kehäkukat kukkivat pitkälle syksyyn
Pajun ja pihlajan leikkaaminen syksyllä
Nurmikon elvyttäminen katteella
Tietoa kasveista?
Viikon kysymys: Voiko jäniksen jyrsimän puun pelastaa?
Luetuimmat
Uusimmat