Tuoksua ja kestävyyttä – pihasyreeni ja kuolanpioni hurmaavat vuodesta toiseen

Syreenit ovat pysyneet kestosuosikkeina, vaikka rinnalle ja ohikin on kivunnut uudempia pensaslajeja sadan vuoden aikana. Pihasyreeni on muun muassa Marttaliiton ja Helsingin kaupungin nimikkokukka. Toukokuun 28. Mikkelin Kenkäverossa avattiin pihasyreeninäyttely, ja alueelle on istutettu vuodesta 2011 alkaen maamme ensimmäinen syreenipuisto.

Pihasyreenejä ihaillaan niiden kukkien ihanan tuoksun ja hempeiden värien vuoksi. Kukka on sävyltään vaihtelevan siniliila tai valkoinen. Kerrannaiskukkaisia lajikkeita sanotaan jalosyreeneiksi. Lisäksi pihasyreeni tunnetaan erinomaisesta kestävyydestään. Se talvehtii hyvin Oulun korkeudella saakka ja erityisen lämpimillä paikoilla jopa Rovaniemellä.

Pihasyreeni suosii runsasmultaista ja aurinkoista kasvupaikkaa, mutta pärjää hyvin myös ajoittain kuivassa maassa ja varjossakin. Pensas nuorennetaan muutaman vuoden välein harventamalla, jolloin se kukkii runsaasti joka kesä.

Kuolanpioni (Paeonia anomala) on yksi kestävimmistä ja varhaisimmista pionilajeista. Punaiset versot nousevat maasta jo ennen lumen rippeiden haihtumista. Versot kasvavat keväällä pikavauhtia, ja kasvusto on kukkien puhjetessa noin metrin korkuinen. Koska liilanpunaiset kukat ovat yksinkertaiset ja kevyet, sateet eivät pieksä niitä kovin helposti maahan eivätkä kukat homehdu.

Kuolanpionin siemenet itävät helposti ja se alkaa kasvaa hyvin jakopalasesta. Laji menestyy jopa ajoittain märässä maassa ja kukkii varjossakin. Kukinnasta tulee kuitenkin komein aurinkoisella tai vain osittain varjoisalla paikalla. Ilmavaa ja keski- tai runsasravinteista kasvualustaa kannattaa varata noin puolen metrin verran, sillä kuolanpioni on roteva ja isohkolehtinen.