Kotiin saapuvat ihanat, tuoreet ruusut suomalaisilta kasvattajilta

Ennen maljakkoon laittamista varret puhdistetaan vesipinnan alle jäävistä lehdistä. Varsien tyviin viilletään terävällä veitsellä uudet vinot imupinnat. Maljakkovesi saa olla lämmintä ja sitä saa olla lähes yläreunaan saakka. Maljakkoveteen lisättävästä kukkavirkisteestä on juuri ruusuille erityisen paljon hyötyä.

Maljakkoon lisätään vettä sitä mukaa, kun ruusut sitä kuluttavat. Yöksi maljakko ruusuineen kannattaa nostaa viileään paikkaan. Jos kukat nuokahtavat, koko kimpun voi laittaa yöksi esimerkiksi ämpäriin tai kylpyammeeseen pitkälleen elpymään. Voit myös kääräistä ruusut tiiviiseen kääreeseen ja upottaa syvään astiaan yöksi.

Ruusumaljakkoa ei kannata sijoittaa kuumaan auringonpaisteeseen.

Ruusut kuivataan varsineen pimeässä ja viileässä paikassa ylösalaisin ripustettuina nippuina. Pelkät kukat kuivataan hienossa hiekassa: kukkien ulkopinta tuetaan ensin hiekalla ja sitten hiekkaa ripotellaan varovasti ruusun sisälle ja päälle. Vaaleammat värit säilyvät parhaiten alkuperäisen kaltaisina.

Suomalaiset kuluttajat ostavat joka vuosi lähes 80 miljoonaa ruusua. Kotimainen ruusujen viljely on melko vähäistä ja täydennyksenä ruusuja tuodaan ulkomailta. Näin tapahtuu muun muassa toukokuun suurien juhlien, kuten äitienpäivän ja koulun päättäjäisten aikaan. Leikkokukkia kasvattaa Suomessa enää noin 50 yritystä

Rahallisesti mitattuna suomalainen ostaa kuitenkin kukkia vuodessa noin sadalla eurolla. Tästä luvusta 40 prosenttia on leikkokukkia.

Punainen väri lukuisine eri sävyineen on suosituin, mutta myös keltainen, valkoinen ja oranssi kuuluvat suosikkeihin. Lajikkeet luokitellaan myös kukan koon ja muodon perusteella isokukallisiin, puolisuuriin, pienikukallisiin, miniruusuihin sekä tertturuusuihin. Kaksi ensin mainittua ovat Suomessa tärkeimpiä.

Kukkien kielessä ruusu viestii useimmiten rakkaudesta. Valkoisten ruusujen sanotaan kertovan yksimielisyydestä ja toisaalta myös viattomuudesta. Punainen ruusu puolestaan voi olla merkki ujoudesta, mutta yhtä lailla myös intohimoisesta rakkaudesta ja kauneudestakin. Ruusua on ainakin antiikin aikoina pidetty voittajien kukkana - laakeriseppeleen ohella. Ruusut on myös yhdistetty kuoleman jälkeiseen elämään; ne ovat yhä suosittuja hautakukkia kymmenissä maissa.

Ruusun ylivoimaisuus kukkien kuningattarena perustuu siis sekä sen pitkään historiaan että ruusun itsensä ominaisuuksiin ja viehätysvoimaan. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa ruusu ei voisi toimia siltana ja tunteiden välittäjänä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ruusun avulla on helppo ilmaista niin iloa, tuskaa, surua kuin kunnioitustakin toista ihmistä kohtaan.

Ruusuja kasvaa luonnonvaraisena lähes kaikkialla maailmassa. Lajeja on satoja ja ihmisen jalostustyön tuloksena syntyneitä lajikkeita tuhansia. Luonnonvaraiset ja viljellyt ruusut ovat kulkeneet arvokkaina tuliaisina tai kauppatavarana maasta ja maanosastakin toiseen tutkimusmatkailijoiden, sotilaiden, hallitsijoiden, ristiretkeilijöiden ja aivan tavallisten ruusuihin ihastuneiden harrastajienkin matkassa. Aikanaan ruusut päätyivät kasvamaan rikkaiden puutarhoihin ja palatseihin, mutta jo pitkään ruusu on ollut myös tavallisen kansan kukka.

Myös Suomessa kasvaa luonnonvaraisia ruusuja. Kansalliseepoksemme kokoaja ja kasvitieteilijänäkin merkittävän elämäntyön tehnyt professori Elias Lönnrot kirjasi 140 vuotta sitten ilmestyneeseen kuuluisaan Flora Fennica: Suomen Kasvisto -teokseensa kuusi Suomessa kasvavaa ruusua (suluissa nykyisin käytettävät nimet): orjanruusu (koiranruusu), mäkiruusu, ahoruusu (okaruusu), iharuusu, nurmiruusu (metsäruusu) ja karjalanruusu. Viimeksi mainittu on Pohjois-Karjalan maakuntakukka.

Puutarhoissamme menestyviä ruusulajikkeita onkin sitten jo valtava määrä. Jaloruusuista pensasruusuihin; valinnanvaraa ja hankittavaa riittää jokaiselle ruusufanille!

MUISTA! Kurtturuusu oli määrä hävittää pihamaalta 1.6.2022 mennessä!

Varhaisimpia ruusuaiheisia koristeita löytyy esimerkiksi Välimeressä sijaitsevan Kreetan saaren Knossoksen palatsin seinistä. Kiviseinissä säilyneitä ruusukoristeluja on löydetty muinaisesta Babyloniasta jopa tätä aikaisemmin. Mesopotamiasta on löydetty kiviin hakatusta nuolenpääkirjoituksesta ruusun kuvia reilusti yli 4 000 vuotta sitten. Suuria ruusuviljelmiä tiedetään olleen esimerkiksi Kiinassa ja Persiassa jo 3 000 vuotta sitten.

Ruusu tuoreena kukkana, mutta myös koristeena, oli ahkerasti käytössä käyttöesineissä, koruissa ja rakennuksissa myös Kreikassa ja Roomassa jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Kreikkalaiset ylimykset ja sotilaat arvostivat ruusua paljon, ja koettivat viljellä sitä niin, että ruusunkukkia olisi saatavilla mahdollisimman monena kuukautena pitkin vuotta. Myös Roomassa ruusuja kukitettiin muulloinkin kuin niiden normaaleina kukkimisajankohtina.

Ruusua on kautta aikain käytetty monenlaisiin tarkoituksiin. Sen katseleminen on palvellut ihmisten kaipuuta kaikenlaiseen kauneuteen; ruusua on jopa pidetty täydellisen kauneuden vertauskuvana. Niinpä roomalaiset omistivat sen kauneuden ja rakkauden jumalalle Venukselle. Vastaavasti kreikkalaiset omistivat ruusun samoista asioista vastanneelle Afroditelle.

Ruusun kukkia, terälehtiä ja näistä saatavia aineita on käytetty mausteena, teenä, hajusteena, balsamina, viinin raaka-aineena ja sadoilla muilla tavoilla. Roomalaiset ripottelivat ruusun terälehtiä kotiin palaavien sotureiden päälle, suihkulähteisiin ja suurissa juhlissa juhlaväen päälle.

Myös kristilliseen maailmaan ruusulla on monia yhteyksiä. Jo kirkkoisä Ambrosius arveli 300-luvulla ruusujen olleen paratiisissa piikittömiä, mutta piikit ilmestyivät ruusuihin syntiinlankeemuksen seurauksena. Ruusun sanotaan antavan viitteitä tulevan taivaallisen paratiisin ihanuudesta. Monissa maissa ruusut liitetään nimenomaan neitsyt Mariaan. Etenkin valkoinen ruusu on hänen symbolinsa. Ruusua on pidetty myös marttyyrien tunnuksena, koska ruusujen punainen väri tuo mieleen veren. Punaisen ruusun sanotaankin syntyneen Golgatalla maahan vuotaneesta Jeesuksen veripisarasta. Ruusu on kristikunnan suosituin joulukukka.

Ruusun koristeellinen kukinta on ollut vaikuttimena tuhansien kirkkojen rakentamiseen kautta maailman. Etenkin goottilaisessa tyylissä käytetään ahkerasti ruusuikkunoita. Niiden sanotaan kuvastavan ruusun roolia paratiisin hallitsevana kukkana.

Tuhannet ovat myös ne hallitsijoiden, aatelisten, sotilaspäälliköiden ja kaupunkien vaakunat, joihin ruusu eri muodoissaan on löytänyt tiensä. Myös Suomen tasavallan vaakunasta löytyy Suomen leijonan ympäriltä yhdeksän ruusunkukkaa. Vaakunan historia on pitkä, sen alkumuoto on peräisin 1 500-luvulta saakka.