Kuinka huonekasvien hoitoa muutetaan syksyllä?

Jos käytössä ei ole kasvivaloja, huonekasvien lannoitus lopetetaan vuoden pimeimmäksi ajaksi, marras-tammikuuksi. Lannoituksen sijaan kasveille annetaan merileväuutetta, joka tasapainottaa kasvien ravinteidenottoa ja lisää niiden elinvoimaisuutta. Merileväuute on luonnonmukainen kasvienhoitoaine; sen teho perustuu valtameren leväkasvien sisältämiin luonnon tehoaineisiin ja hivenravinteisiin. Merilevää voi antaa joko kastelu- tai sumutusveteen sekoitettuna.

Poikkeuksen tekevät talvella kukkivat kasvit, kuten syklaamit ja joulukaktukset, joiden lannoitusta jatketaan kukinnan ajan. Niiden lannoitukseen käytetään joko kasteluveteen sekoitettavaa ravinnenestettä tai multaan työnnettäviä ravinnepuikkoja.

Yleisin hoitovirhe talvella on liikakastelu. Ennen kastelua tunnustellaan parin sentin syvyydestä mullan kosteus tai kokeillaan ruukun painoa kastelutarpeen arvioimiseksi. Talvella useimpien kasvien multa saa kuivahtaa kunnolla ennen uutta kastelua. Jos aluslautaselle jää kastelun yhteydessä vettä, se tyhjennetään noin 15 minuutin kuluttua kastelusta.

Eri huonekasveilla on erilainen vedentarve. Yleensä kasvit, joilla on suuret ja ohuet lehdet, tarvitsevat enemmän vettä kuin pieni- ja paksulehtiset sekä vahapintaiset kasvit. Sisemmällä huoneessa tai pohjoisikkunalla kasvavat kasvit kuluttavat vähemmän vettä kuin aurinkoisella ikkunalla olevat kasvit.

Useimmat huonekasvimme ovat kotoisin trooppisista sademetsistä, missä luonnollinen ilmankosteus on suuri. Normaalisti sisätilojen ilmankosteus on talvella lämmityksestä riippuen 30–40 %, kun kasveille sopiva kosteus olisi 60–80 %. Kuiva ja lämmin ilma saa lehdenkärjet ruskettumaan, minkä lisäksi kuiva ilma voi tukea myös kehrääjäpunkkien ja ripsiäisten lisääntymistä.

Huonekasvit kannattaa koota ryhmäksi, jolloin pienilmasto on parempi kuin yksittäisten kasvien ympärillä. Ilmankostuttimella ja päivittäisillä lehvästösuihkutuksilla voidaan myös parantaa kuivaa huoneilmaa.