Oksat pois! Keo-akkuoksasaha katkaisee kevyesti

Sammal valtaa paikan, jossa nurmikko ei syystä tai toisesta viihdy. Kun nurmikko voi hyvin, ei sammal pärjää sille elintilakilpailussa. Pysyvään tulokseen päästään poistamalla sammaloitumisen syyt: nurmikon huono ravinne- tai vesitalous, maan happamuus tai tiiviys ja alueen varjoisuus.Jos nurmialue on erittäin sammaleinen, kannattaa nurmikko perustaa kokonaan uudestaan.Sammaloituneelta nurmialueelta haravoidaan irtoava sammal pois, ja alue ilmastoidaan talikolla tai sammaleenpoistajan avulla. Alue kalkitaan huolellisesti. Kalkki alentaa maan happamuutta ja estää siten sammalen kasvua. Pinnalle lisätään ohut kerros hiekkaa ja multaa. Lopuksi alue tasoitetaan jyräämällä ja kylvetään uusia siemeniä. Jos paikka on varjoinen, kannattaa valita lajikkeita, jotka menestyvät varjoisemmassakin (esim. puisto- ja etelännata). Jatkossa huolehditaan kastelusta.

Istutusleikkaus tehdään aina keväällä joko istutuksen yhteydessä tai syksyllä istutetuille taimille seuraavana keväänä. Piiskataimet leikataan noin 10 sentin korkeudelta ja haaroittuneet aitataimet 2–3 silmun päältä. Tarkoituksena on saada taimet haaroittumaan mahdollisimman alhaaltaja näin aidasta tulee tiheä alhaalta saakka. Myös vapaasti kasvavan aidanteen taimet leikataan samalla tavoin. Jos astiataimi on hyvin haaroittunut alhaalta asti, sitä ei tarvitse leikata.

Pieneltäkin tontilta kertyy yllättävän paljon risuja, oksia ja vanhoja perennaversoja, jotka kannattaa hyödyntää. Oksasilppua voi puutarhassa käyttää sekä kateaineena että kompostikuivikkeena.Istutusalueen katteena se pitää rikkaruohoja kurissa, suojaa pintamultaa kuivumiselta ja toisaalta myös rankkasateiden aiheuttamalta liettymiseltä. Näin maan kosteus pysyy tasaisempana ja kastematojen ja muiden hyödyllisten pieneliöiden toiminta helpottuu. Katteella saadaan pihaan tietysti myös visuaalista arvoa: sillä voi päällystää pienet polut, se siistii mainiosti mm. koristepensaiden alustat, on kaunis ja luonnollinen seuralainen havupensaille ja -puille ja pitää mm. mansikkakasvustot siistinä.Lehtipuuhake on mainio raaka-aine kompostiin: se pitää massan sopivan ilmavana, tasaa kompostin kosteusoloja ja kiihdyttää mikrobitoimintaa. Havupuuhake taas on parhaimmillaan katteena.

Kompostointi on ekologinen ja ympäristöystävällinen tapa hävittää niin keittiön biojätteet kuin puutarhajätteetkin. Jokainen kompostin hoitaja haaveilee tuoksuvan muhevasta, ravinteikkaasta mullasta, jota voi sitten hyödyntää puutarhassaan. Osaatko sinä kompostoida?Aina kompostointi ei kuitenkaan onnistu toivotulla tavalla; maatuminen ei tunnu etenevän, muurahaisia vilisee tai koko komposti haisee kuin kalanraato. Mitä silloin on mennyt vikaan?Kysytään kompostoinnin asiantuntijalta, Biolanin Riikka Kerttulalta, mitä meidän pitäisi tehdä!

Istutin keväällä 2020 päärynäpuun pihallemme. Seuraavana keväänä näytti, että puu taisi kuolla talvella, mutta sitten se alkoikin kasvattaa alhaalta uutta oksaa. Nyt näyttää taas pahalta. Onkohan järkevä istuttaa uusi vai odotella vielä? Mietin vaan, että jos puu on vartettu, niin kasvaako minulla päärynän sijaan kohta joku pihlaja?

Lannoitus antaa kasville voimaa kasvaa, kukkia ja tehdä satoaKasvit ovat riippuvaisia ravinteista, joita ne saavat maasta, vedestä ja ilmasta. Maan ravinnekoostumus, humuspitoisuus ja happamuus (pH) säätelevät kasvin ravinnonsaantia ja ovat tärkeitä kasvin terveydelle, kasvuvoimalle ja kestävyydelle. Kasvuolosuhteet ja eri kasvien vaatimukset vaihtelevat paljon, joten puutarhurin tehtävänä on huolehtia, että kasvit saavat ravinteita riittävästi - mutta ei liikaa.Pieniä puutarhapalstoja lannoitetaan usein liikaa. Siitä on vain haittaa: kasvin juuret voivat "palaa", ympäristö kuormittuu ja rahaa kuluu. Keväällä multavaan maahan riittää yleensä yksi lannoite tarjolla olevasta runsaasta valikoimasta. Säkillinen runsaasti typpeä sisältävää seoslannoitetta riittää pitkään pienessä puutarhassa.Eniten kasvit tarvitsevat typpeä (N), fosforia (P), kaliumia (K), kalsiumia (Ca), magnesiumia (Mg) ja rikkiä (S). Nämä ovat makro- eli pääravinteita. Boori, rauta, kupari, mangaani, molybdeeni ja sinkki kuuluvat hivenravinteisiin, joita kasvit tarvitsevat pienempiä määriä.Lannoitteita on saatavilla jauheena, rakeina, puikkoina, lastuina, käpyinä ja liuoksina.