• Etusivu
  • Kasvillisuus

Orkideat – tropiikin kuningattaret

Rakentajan toimitus
Päivitetty 27.01.2023
20231_24338.jpg

(Kuva: Adobe Stock)

Orkidean eli kämmekän herkkä kauneus lumoaa ja saa pauloihinsa, vaikka varsinaiseksi viherpeukaloksi ei tunnustautuisikaan. Orkideoita pidetään kuitenkin vaikeasti kasvatettavina, vaativina ja vain asiaan vihkiytyneiden kasvatettavina kaunottarina. Onneksi asia ei ole aivan näin; orchidaceae-heimon yli 20 000 lajista ja yli 80 000 risteymästä löytyy myös vähään tyytyväisiä, aloittelijallekin sopivia lajeja. Tällaisia ovat mm. monet venuksenkengät (Paphiopedilum) sekä perhoskämmekät (Phalaenopsis) – ja näiden lajien edustajia voit löytää muun muassa marketin kukkatiskiltä tai jopa rautakaupan tarjoustuotteista!

Perhosorkidean kaunis kukinta kestää pitkään, jopa vuoden päivät. Kukinnan jälkeen se täydentää lehtimuodollaan myös viherkasvien joukkoa ja saattaa yllättää aloittelijankin kukkimalla uudelleen. Pienillä lisähoitotoimenpiteillä saadaan paljon aikaan myös orkideojen kasvatuksessa, joten niiden hoitoon kannattaa tutustua tarkemmin.

Suurin osa harrastajista kasvattaa orkideoitaan ikkunalaudalla tai muiden viherkasviensa joukossa – ja hyvällä menestyksellä. Ongelmia aiheuttaa etenkin talvella alhainen ilmankosteus ja liian korkea huonelämpötila. Orkideat ovat muiden kasvien tavoin alttiita myös tuholaisille. Aloittelijan kannattaa siis valita ensimmäiset orkideansa helppohoitoisemmista ja vähään tyytyvistä lajeista, huomioida huonelämpötilan vaikutukset ja ilmankosteuden merkitys kasvin viihtyvyyteen.

Mitä perusasioita pitäisi muistaa, kun hankkii upeasti kukkivan perhosorkidean?

Kasvia valitessa tulee tietenkin tarkistaa, että yksilö vaikuttaa terveeltä; lehdet ovat napakat ja juuret kunnossa. Tropiikista kotoisin oleva kasvi ei myöskään pidä viileästä tai vedosta, joten huomioi myymälän olosuhteet ja kuljeta kasvi kotiin hyvin suojattuna. Kotona orkidea kannattaa sijoittaa valoisalle itä- tai länsi-ikkunalle, joka on huolellisesti tiivistetty vedon estämiseksi.

Periaatteessa perhosorkidea on laiskan hoitajan kasvi; se ei pidä jatkuvasta kastelusta. Juurten tulee välillä ihan kunnolla kuivahtaa; luonnossakin lyhyt sadekuuro kastelee juuret ja hetken päästä ne ovat jälleen kuivat. Kastelutarpeen huomaa helposti ruukun painosta sekä perhosorkideoilla juurten väristä: niin kauan kun muoviruukun lävitse näkyvien juurten pinta on vihreä, ei kastelua tarvita. Sitten kun kastellaan, niin se tehdään kunnolla; ruukun voi kastella vesihanan alla tai upottaa sen muutamaksi minuutiksi vesiastiaan.

Orkideat kasvavat säästeliäästi, siksi niitä lannoitetaan vähemmän kuin muita kodin kasveja. Ne eivät kuitenkaan saa ravinteita kasvualustastaan. Hyvä keino on lannoittaa jokaisella kastelukerralla, mutta laimennetulla ravinteella. Jos perhosorkidea saa tarpeeksi valoa, niin se kasvaa ympäri vuoden pitämättä varsinaista lepokautta, joten sitä voi myös lannoittaa jatkuvasti.

Kasvualustaa tai ruukkuakaan ei tarvitse turhan usein vaihtaa, sillä perhosorkidea viihtyy ahtaassa ruukussaan ja kasvattaa juuria runsaasti myös ruukun ulkopuolelle. Vanhetessaan kasvualusta tiivistyy ja ilmankierto heikkenee; tällöin alustaksi vaihdetaan uutta, orkideoille suunniteltua valmisseosta tai sekoitetaan itse sopiva kasvualusta kaarnanpaloista tai muusta huonosti maatuvasta materiaalista. Jopa kevytsora tai lasikuulat riittävät antamaan tälle epifyytille riittävän tuen.

(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)

Muiden kasvien tavoin myös orkideat voivat kärsiä tuhoeläimistä ja taudeista. Orkidean mukana voi jo ostopaikastaan tulla villakilpikirvoja, jotka leviävät nopeasti myös muihin kasveihin. Lehtien alapinnat ja lehtihangat kannattaakin tarkistaa jo kasvia valitessa – ja säännöllisesti myös kotona, ettei tuholaisesta kertovia "villatuppoja" ilmesty näkyviin. Pienet ruskeat laikut voivat kertoa lannoituksen ongelmista, kirvojen puremista tai ne voivat olla viruksen aiheuttamia. Virukset voivat levitä myös muihin kasveihin, joten tartuntaa epäillessä kannattaa tuhota vioittunut lehti tai jopa koko kasvi.

Näiden pienten erityisominaisuuksien huomioiminen saattaa palkita orkidean omistajan upeasti uudistuvalla kukinnalla. Kiinnostuksen ja kokemuksen karttuessa kannattaa orkidea-tietouttaan lisätä alan harrastajien keskustelupalstoilla, orkideayhdistyksen sivuilla tai kirjallisuuden parissa. Jokaisella lajilla ja risteymällä on omat kasvuvaatimuksensa, joiden selvittäminen varmasti kannattaa.

Orkideaharrastajalla vain taivas on rajana

Orkideat ovat kiinnostava ja monimuotoinen kasviheimo, josta löytyy jokaiselle jotakin. On upeita, tuoksuvia kukkia (muun muassa. katleijat) ja jopa löyhkääviä (esimerkiksi Bulbophyllum), löytyy niin suurikokoisia kukkia (muun muassa Brassia-suvun kukkien terälehtien kärkiväli jopa 35 cm) kuin alle millin kokoisia kukkiakin. Myös luonnossa voi orkideoita ihailla, eikä edes tropiikkiin asti tarvitse lähteä: jopa Suomen metsissä ja niityillä – tai vaikka ojien pohjilta voi löytää orkidea-heimon edustajia; maariankämmekkää, valkolehdokkia sekä monia muita lajeja.

Lue lisää orkideoista

(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

20159_44326.jpg
Musta, makea ja aromikas karhunvatukka
Karhunvatukka (Rubus fruticosus)on vatukoihin kuuluva kasvi, joka tuottaa mustia, marjan tapaisia hedelmystöjä (koostuvat monesta pienestä yhteen kasvaneesta luumarjasta). Karhunvatukoita on monia eri lajikkeita ja useita, toisiaan muistuttavia eri lajeja. Useimmat lajikkeet menestyvät vain eteläisessä Suomessa ja niitä kasvatetaan usein kasvihuoneissa. Nykyään on kehitetty myös kestäviä lajikkeita, jotka menestyvät meillä ulkonakin; mm. Siperialainen karhunvatukka sekä karhunvatukka `Sonja`. Siperialainen karhunvadelma(Rubus allegiensis)menestyy taimistojen mukaan jopa V-vyöhykkeellä.Ps. Varsinkin Yhdysvalloissa on kehitetty erilaisia vatukkalajien risteymiä; esimerkiksi ulkomailla paljon viljelty boysenmarja on samaa alkuperää.
20214_70088.jpg
Ilmaajalla hyvin voiva nurmikko - käsittely kasvukauden alussa
Sammaloituminen on yksi pihanurmikon keskeisistä ongelmista: Liian varjoinen paikka, hapan maaperä ja vuosien saatossa väistämättä tapahtuva tiivistyminen mahdollistavat sammaleen kasvun, jonka seurauksena nurmiheinien on pakko väistyä. Keväisin ja syksyisin tehtävä nurmikon ilmaus hoitaa tehokkaasti kasvualustaa ja varmistaa vehreän, hyvin voivan ja tasaisen pihanurmen.
20205_64683.jpg
Viherympäristöliitto tiedottaa koronan vaikutuksista viheralalla
Koronapandemia vaikuttaa nyt koko yhteiskunnassa. Viheralueiden käyttö on suurta ja niiden merkitys kaupunkilaisille on tärkeä poikkeustilanteessa. Suomalaiset ovat viettäneet ennätyspaljon aikaa lähiympäristössä, puistoissa ja ulkoilualueilla. Retkeily on lisääntynyt ja suosituimpien retkeilyalueiden ruuhkautuessa nuotiopaikkoja on jouduttu jopa sulkemaan.Kaupunkivihreän ihmiselle tuottamat monet hyödyt on jo laajasti tunnistettu. On tärkeää, että viheralueiden merkitys otetaan jatkossa vielä vahvemmin osaksi päätöksentekoa ja lainsäädäntöä. Viheralueisiin liittyvät tarpeet on turvattava esimerkiksi käynnissä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa.
20238_82839.jpg
Kätevä akkulehtipuhallin syksyn pihatöihin
Puista putoavat lehdet ovat osa syksyn tunnelmaa, mutta niiden puhdistaminen pihasta on varsin työläs urakka. Perinteisellä haravalla lehtikerroksen siivoaminen vie paljon aikaa ja energiaa, etenkin jos kyseessä on hieman isompi alue. Uudet akkukäyttöiset lehtipuhaltimet ovat tehokkaita ja hiljaisia. Helppokäyttöisinä ja ergonomisina niillä saa piha-alueet nopeasti siistittyä kaikista lehdistä.
20196_58299.jpg
Daaliat talvisäilöön
Daalioissa on kokoa ja näköä – sekä valinnanvaraaKokoja, muotoja ja värejä on tarjolla runsaasti. Daalian eri lajikkeita erotellaan esimerkiksi kukan muodon ja koon mukaan:kerrotut – yksinkertaisetkorkeat (90 cm) – matalat (30 cm)pienet – suuretvuokko-, kaktus-, kaulus-, kesä-, koriste-, lumme-, mignon-, pallo-, pioni- ja pompondaaliat.Värejä löytyy valkoisesta keltaiseen, violetista vaaleanpunaiseen, punaruskeasta melkein mustanpunaiseen ja kaikkea siltä väliltä.Katsodaaliat Kasvikortistossa
20224_77859.jpg
Pihasuunnitelma maksaa itsensä takaisin
Pihasuunnitelman voi tehdä itse tai siihen voi palkata ammattilaisen. Jos ammattiapu tuntuu uudisrakentajasta tarpeelliselta, kannattaa pihasuunnittelijaan ottaa yhteyttä heti tontin hankinnan jälkeen. Olemassa olevan pihan uudistajan taas kannattaa miettiä rauhassa ainakin yhden kesän yli, ja kirjata ylös mitä uutta pihaansa kaipaa ja mitä sieltä todella haluaa pois.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton