• Etusivu
  • Kasvillisuus

Orkideat – tropiikin kuningattaret

Rakentajan toimitus
Päivitetty 27.01.2023
20231_24338.jpg

(Kuva: Adobe Stock)

Orkidean eli kämmekän herkkä kauneus lumoaa ja saa pauloihinsa, vaikka varsinaiseksi viherpeukaloksi ei tunnustautuisikaan. Orkideoita pidetään kuitenkin vaikeasti kasvatettavina, vaativina ja vain asiaan vihkiytyneiden kasvatettavina kaunottarina. Onneksi asia ei ole aivan näin; orchidaceae-heimon yli 20 000 lajista ja yli 80 000 risteymästä löytyy myös vähään tyytyväisiä, aloittelijallekin sopivia lajeja. Tällaisia ovat mm. monet venuksenkengät (Paphiopedilum) sekä perhoskämmekät (Phalaenopsis) – ja näiden lajien edustajia voit löytää muun muassa marketin kukkatiskiltä tai jopa rautakaupan tarjoustuotteista!

Perhosorkidean kaunis kukinta kestää pitkään, jopa vuoden päivät. Kukinnan jälkeen se täydentää lehtimuodollaan myös viherkasvien joukkoa ja saattaa yllättää aloittelijankin kukkimalla uudelleen. Pienillä lisähoitotoimenpiteillä saadaan paljon aikaan myös orkideojen kasvatuksessa, joten niiden hoitoon kannattaa tutustua tarkemmin.

Suurin osa harrastajista kasvattaa orkideoitaan ikkunalaudalla tai muiden viherkasviensa joukossa – ja hyvällä menestyksellä. Ongelmia aiheuttaa etenkin talvella alhainen ilmankosteus ja liian korkea huonelämpötila. Orkideat ovat muiden kasvien tavoin alttiita myös tuholaisille. Aloittelijan kannattaa siis valita ensimmäiset orkideansa helppohoitoisemmista ja vähään tyytyvistä lajeista, huomioida huonelämpötilan vaikutukset ja ilmankosteuden merkitys kasvin viihtyvyyteen.

Mitä perusasioita pitäisi muistaa, kun hankkii upeasti kukkivan perhosorkidean?

Kasvia valitessa tulee tietenkin tarkistaa, että yksilö vaikuttaa terveeltä; lehdet ovat napakat ja juuret kunnossa. Tropiikista kotoisin oleva kasvi ei myöskään pidä viileästä tai vedosta, joten huomioi myymälän olosuhteet ja kuljeta kasvi kotiin hyvin suojattuna. Kotona orkidea kannattaa sijoittaa valoisalle itä- tai länsi-ikkunalle, joka on huolellisesti tiivistetty vedon estämiseksi.

Periaatteessa perhosorkidea on laiskan hoitajan kasvi; se ei pidä jatkuvasta kastelusta. Juurten tulee välillä ihan kunnolla kuivahtaa; luonnossakin lyhyt sadekuuro kastelee juuret ja hetken päästä ne ovat jälleen kuivat. Kastelutarpeen huomaa helposti ruukun painosta sekä perhosorkideoilla juurten väristä: niin kauan kun muoviruukun lävitse näkyvien juurten pinta on vihreä, ei kastelua tarvita. Sitten kun kastellaan, niin se tehdään kunnolla; ruukun voi kastella vesihanan alla tai upottaa sen muutamaksi minuutiksi vesiastiaan.

Orkideat kasvavat säästeliäästi, siksi niitä lannoitetaan vähemmän kuin muita kodin kasveja. Ne eivät kuitenkaan saa ravinteita kasvualustastaan. Hyvä keino on lannoittaa jokaisella kastelukerralla, mutta laimennetulla ravinteella. Jos perhosorkidea saa tarpeeksi valoa, niin se kasvaa ympäri vuoden pitämättä varsinaista lepokautta, joten sitä voi myös lannoittaa jatkuvasti.

Kasvualustaa tai ruukkuakaan ei tarvitse turhan usein vaihtaa, sillä perhosorkidea viihtyy ahtaassa ruukussaan ja kasvattaa juuria runsaasti myös ruukun ulkopuolelle. Vanhetessaan kasvualusta tiivistyy ja ilmankierto heikkenee; tällöin alustaksi vaihdetaan uutta, orkideoille suunniteltua valmisseosta tai sekoitetaan itse sopiva kasvualusta kaarnanpaloista tai muusta huonosti maatuvasta materiaalista. Jopa kevytsora tai lasikuulat riittävät antamaan tälle epifyytille riittävän tuen.

(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)

Muiden kasvien tavoin myös orkideat voivat kärsiä tuhoeläimistä ja taudeista. Orkidean mukana voi jo ostopaikastaan tulla villakilpikirvoja, jotka leviävät nopeasti myös muihin kasveihin. Lehtien alapinnat ja lehtihangat kannattaakin tarkistaa jo kasvia valitessa – ja säännöllisesti myös kotona, ettei tuholaisesta kertovia "villatuppoja" ilmesty näkyviin. Pienet ruskeat laikut voivat kertoa lannoituksen ongelmista, kirvojen puremista tai ne voivat olla viruksen aiheuttamia. Virukset voivat levitä myös muihin kasveihin, joten tartuntaa epäillessä kannattaa tuhota vioittunut lehti tai jopa koko kasvi.

Näiden pienten erityisominaisuuksien huomioiminen saattaa palkita orkidean omistajan upeasti uudistuvalla kukinnalla. Kiinnostuksen ja kokemuksen karttuessa kannattaa orkidea-tietouttaan lisätä alan harrastajien keskustelupalstoilla, orkideayhdistyksen sivuilla tai kirjallisuuden parissa. Jokaisella lajilla ja risteymällä on omat kasvuvaatimuksensa, joiden selvittäminen varmasti kannattaa.

Orkideaharrastajalla vain taivas on rajana

Orkideat ovat kiinnostava ja monimuotoinen kasviheimo, josta löytyy jokaiselle jotakin. On upeita, tuoksuvia kukkia (muun muassa. katleijat) ja jopa löyhkääviä (esimerkiksi Bulbophyllum), löytyy niin suurikokoisia kukkia (muun muassa Brassia-suvun kukkien terälehtien kärkiväli jopa 35 cm) kuin alle millin kokoisia kukkiakin. Myös luonnossa voi orkideoita ihailla, eikä edes tropiikkiin asti tarvitse lähteä: jopa Suomen metsissä ja niityillä – tai vaikka ojien pohjilta voi löytää orkidea-heimon edustajia; maariankämmekkää, valkolehdokkia sekä monia muita lajeja.

Lue lisää orkideoista

(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa ilmainen Puutarha.net-uutiskirje:

Sinua voisi kiinnostaa myös:

202111_73884.jpg
Vuoden 2021 viljasato on 2000-luvun pienin
Luonnonvarakeskus kertoi tiedotteessaan 24.11.2021, että tänä syksynä korjattiin 2,6 miljardin kilon viljasato. Sato on lähes 30 prosenttia pienempi kuin keskimääräinen viljasato viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yhtä pieni viljasato on viimeksi korjattu vuonna 1992. Heikko sato huolettaa.
Kaalit
Kaalilla koreasti ‒ uutta ja klassista
Jokaiseen vuodenaikaan kuuluu juuri sille tyypillinen keräkaalinsa. Löyhäkeräisten ja rapsahtavien varhais- ja kesäkaalien jälkeen nyt eletään makeiden syyskaalien kautta. Vain syksyllä saa litteitä, erityisesti kääryleisiin sopivia kaaleja. Myöhäissyksy erottuu hapankaalin valmistuksen kulta-aikana. Talviruokaan on tarjolla jälleen omanlaisensa, tiivisrakenteiset, jopa jalkapallon kokoiset kaalinkupunsa.
Sammalleimu on puutarhan katseenvangitsija kivikkokasvina
Kevään väri-ilottelija sammalleimu – näin onnistut sen hoidossa
Sammalleimu (Phlox subulata) on matalakasvuinen ja tiheästi leviävä perenna, joka ilahduttaa varhain keväällä runsaalla kukinnallaan. Tämä kivikkopuutarhojen suosikki hurmaa kirkkailla väreillään ja vaatimattomalla luonteellaan – se on täydellinen valinta sekä aloittelijoille että kokeneille puutarhureille.
20227_63088.jpg
Narsissi on helppohoitoinen sipulikukka
Tarun mukaan kaunis kreikkalaisnuorukainen Narkissos joi vettä vuoristolähteesta ja rakastui niin palavasti kuvajaiseensa, että edes nälkä ja väsymys eivät saaneet häntä poistumaan kuvansa äärestä. Narkissos riutui kuoliaaksi ja hänen ruumiinsa muuttui valkeaksi kukaksi, narsissiksi.
202211_80300.jpg
Mustamarja-aronian leikkaus? Asiantuntija vastaa
Meillä on 30 vuotta vanha mustamarja-aronia-aita, joka on alhaalta tosi lehdetön ja tosi paksut varret. Se leikataan joka vuosi ja ollaan pidetty noin 150 cm korkeana. Marjojakin vielä tulee. Voiko tätä enää leikata alas? Jos voi, niin mihin aikaan vuodesta, ja kuinka alas voi leikata, että vielä versoisi ja lähtisi uuteen kukoistukseen?
20236_78239.jpg
Helppohoitoinen gloksinia (gloxinia) tuo kevääseen näyttävää kukkaloistoa
Gloksinia (gloxinia) eli suppilokukka on helppohoitoinen mukulakasvi, joka ilmestyy kauppoihin yleensä keväällä. Siitä on lukuisia jalosteita, joiden kukkien väri vaihtelee valkoisesta siniseen, punaiseen ja purppuraan sekä niiden yhdistelmiin. Tarjolla on myös lajikkeita, joiden kukat ovat pilkullisia, juovikkaita, kerrannaisia ja hyväntuoksuisia.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton