Orkidea

Orkideoita (Orchidaceae) on löydetty luonnonvaraisena yli 20 000 lajia. Jalostustyön tuloksena yhteismäärä on kasvanut jo yli 100 000. Lajien ja risteymien moninaisuuden vuoksi on mahdotonta antaa pelkistettyjä hoito-ohjeita, jotka pätevät koko heimon kasveihin. Jokaisella lajilla on omia vaatimuksiaan, joista kannattaa ottaa tarkemmin selvää jo ennen hankintaa. Ilmeisesti nimenomaan heimon monimuotoisuus tekee orkideoista niin mielenkiintoisia.

Helpoimpia ovat perhoskämmekät (Phalaenopsis) ja useat venuksenkengät (Paphiopedilum). Ne pärjäävät vähäisemmässä valossa ja huoneenlämmössä myös talvella. Osa lajeista tarvitsee talveksi viileän lepopaikan, mm. katleijat (Cattleya) viihtyvät talvella viileämmässä n. 18 asteessa, ja vaativat runsaasti valoa eli talvella lisävalo on tarpeen. Puikkokämmekkä (Dendrobium) vaatii kesällä runsaasti kastelua, mutta talveksi se pudottaa lehtensä eikä kestä lepoaikana annettua kastelua.

Tiikerikämmekkä (Rossioglossum grande) ja lumikuningatar (Coelogyne cristata) ovat nykyisissä tasalämpöisissä taloissa vaikeita kukitettavia. Useat orkideat viihtyvät ikkunalaudalla, jotkut vaativat oman kasvatuskaapin.


Sopivasti valoa

Kasvukaudella useimmat lajit tarvitsevat runsaasti valoa ja viihtyvät myös kevyessä auringonpaisteessa. Ne eivät siedä keskikesällä liikaa valoa, joten olisi hyvä vetää välillä vaikkapa rullaverhoja alas. Lehdet voivat palaa, jos aurinko pääsee porottamaan kuumasti. Kukkanuppujen auettua vähempikin valo riittää. Talvella taas valoa on liian vähän eteläikkunallakin. Talvikukintaan tarvitaankin yleensä kunnollinen kasvilamppu.

Orkidea kaipaa lämpöä ja kosteutta

Jotkut orkideat viihtyvät keskikesällä ulkona, mutta useimmiten Suomen kesäyöt ovat liian viileitä orkideoille. Päivisin normaali huoneenlämpö riittää hyvin. Yölämpötila sen sijaan saisi olla reilut viisi astetta matalampi kuin päivällä.

Tavallinen asunnon ilmankosteus (40 – 60 %) sopii useimmille orkideoille. Jotkut vaativat tasaista yli 70 % kosteutta, jota voi olla hankalaa järjestää kotikonstein. Ruukun alle voi laittaa laakean vesiastian, josta haihtuu tasaisesti vettä. Vesi ei kuitenkaan saa päästä imeytymään ruukun pohjareiän kautta kasvualustaan. Talvella saatetaan tarvita ilmankostutinta tai ahkeraa sumuttelua päivisin. Kukkia ja kukkanuppuja ei sumuteta, koska vesi saattaa tehdä niihin tummia laikkuja. Sumutusveteen voi lisätä hieman merileväuutetta.

Paras kasvualusta orkidealle?

Jotkut vannovat läpinäkyvän ruukun takaavan paremman kasvun, toiset taas luottavat perinteiseen saviruukkuun. Tavallinen kukkamulta ei sovellu kasvualustaksi. Kasvualustan tulisi olla koostumukseltaan ilmavaa ja hieman hapanta sekä hitaasti lahoavaa: männyn kaarna, karhun- ja rahkasammal sekä kevytsora, jopa grillihiilet ovat tarpeeksi huokoista. Sekaan voi lisätä sarvilastua, joka lannoittaa kasvia hitaasti ja pitkään. Myös vuorivillaa käytetään kasvualustana. Kun kasvualusta on tarpeeksi läpäisevää, ei ole pelkoa liikakastelusta, joka on yleisin syy orkidean huonovointisuuteen.

Kastelu ja lannoitus

Orkideaa ei siis saa kastella liikaa. Sadevesi on parasta kasteluvettä. Mutta myös vuorokauden seisonut, huoneenlämpöinen vesijohtovesikin kelpaa. Kasvin lepokaudella kastelua täytyisi vähentää tuntuvasti, ja keväällä lepokauden jälkeinen kastelu on aloitettava varovaisesti.

Ruukun voi upottaa veteen reiluksi kymmeneksi minuutiksi, jotta kasvualusta saa imeä vettä. Lehtihankoihin ei saa jäädä vettä, koska se mädännyttää kasvia. Ruukun pohjassa pitää olla reikä, josta ylimääräinen vesi pääsee sitten valumaan pois. Jos kasvualusta on liian tiivistä, juuret mätänevät helposti. Juuret tarvitsevat myös ilmaa, joten kasvualustan on päästävä myös kuivahtamaan kunnolla.

Orkideaa voi lannoittaa kasvu- ja kukintakaudella viikoittain, kunhan lannoite on mietoa: puolet normaalista kukkalannoitteesta. Erityistä orkidealannoitetta voi antaa ohjeen mukaan. Jos kasvia upotetaan veteen, riittää lannoitus siinä yhteydessä parin viikon välein. Talvella voi antaa merileväuutetta.

Orkidean lisääminen

Orkideaa monistetaan kotioloissa yleensä jakamalla tai joskus pistokkaasta, riippuen orkideasta. Pieniä yksilöitä ei kannata jakaa. Jaettavaan lisäyspalaan on jäätävä vähintään yksi kasvava verso. Pienet jaetut taimet eivät yleensä jaksa elää.

Orkidean annetaan kasvaa rauhassa. Se istutetaan uudelleen vain, jos se työntyy ulos ruukusta tai kasvualusta on jo kovin lahonnutta. Kevät on sopivaa istutusaikaa.