Kalkitus parantaa maata ja kasvien kasvua
Kalkitus nostaa liian happaman maan pH:ta ja voi parantaa ravinteiden käyttökelpoisuutta. Kalkitustarve riippuu kasvualustasta, nykyisestä pH-arvosta ja kasvatettavista kasveista. (Kuva: Envato)
Kalkituksella nostetaan liian happaman maan pH. Maan happamuus vaikuttaa ravinteiden liukoisuuteen ja siihen, kuinka hyvin kasvit pystyvät käyttämään niitä hyväkseen. Liian matala tai liian korkea pH voi häiritä kasvien ravinteiden saantia.
Kalkitustarve vaihtelee maalajin, kasvualustan, nykyisen pH-arvon ja kasvatettavien kasvien mukaan. Siksi puutarhamaata ei tarvitse kalkita automaattisesti tietyn vuosirytmin mukaan. Luotettavin tapa määrittää kalkitustarve on kasvualustan analyysi. Suuntaa antavan pH-arvon voi selvittää myös kotikäyttöön tarkoitetulla pH-testillä.
Puutarhakasvien sopiva pH vaihtelee lajista ja kasvualustasta riippuen. Monille puutarhakasveille sopiva alue on noin pH 5,5–6,5, mutta osa kasveista viihtyy tätä happamammassa kasvualustassa. Esimerkiksi alppiruusut, atsaleat, pensasmustikat ja kanervat tarvitsevat happaman kasvualustan. Kasvikohtainen pH-suositus kannattaa tarkistaa ennen kalkitusta.
Miksi kalkitus voi olla tarpeen?
Maan pH vaikuttaa ravinteiden liukoisuuteen ja maaperän biologiseen toimintaan. Liian happamassa kasvualustassa joidenkin ravinteiden käyttökelpoisuus heikkenee ja toisten aineiden liukoisuus voi kasvaa kasville haitalliseksi.
Kun maan pH on kasvatettaville kasveille sopivalla tasolla, ravinteiden hyödyntäminen ja juuriston kasvuolosuhteet paranevat. Kalkitus tehdään kuitenkin tarpeen perusteella, sillä myös liian korkea pH voi aiheuttaa ravinnepuutoksia.
Mitkä kasvit hyötyvät kalkituksesta?
Kalkituksesta hyötyvät kasvit, joiden kasvualusta on niiden tarpeisiin nähden liian hapan. Sopiva pH vaihtelee lajista toiseen, joten kalkitusta ei kannata ratkaista pelkän kasviryhmän perusteella.
Esimerkiksi monet vihannekset menestyvät heikosti hyvin happamassa maassa. Herne tarvitsee toimivan typensidonnan vuoksi suhteellisen korkean pH:n, kun taas happaman maan kasveille, kuten alppiruusuille ja pensasmustikoille, tavallinen puutarhakalkitus voi nostaa pH:n liian korkeaksi.
Ohje
Miten usein maa kannattaa kalkita?
Kalkitukselle ei ole yhtä kaikille pihoille sopivaa vuosiväliä tai annostusta. Tarve riippuu lähtö-pH:sta, maalajista, kasvatettavista kasveista sekä käytettävän kalkitusaineen neutralointikyvystä.
Jos pH on jo kasveille sopiva, kalkitukselle ei ole tarvetta. Jos maa on liian hapan, tarvittava kalkkimäärä määritetään maan ominaisuuksien ja käytettävän tuotteen perusteella. Suuremmissa korjauksissa maa-analyysi antaa luotettavamman lähtökohdan kuin yleinen neliömetrikohtainen annos.
Näin mittaat maaperän pH-arvon
Jotta kalkitus olisi tehokasta, kannattaa selvittää maaperän todellinen pH-arvo. Sen voi mitata:
- pH-liuskoilla, joita saa puutarhaliikkeistä ja apteekeista.
- Maaperänäytteellä, joka lähetetään analysoitavaksi esimerkiksi Eurofinsin tai muun laboratorioyrityksen kautta.
Tavoite-pH määräytyy kasvatettavien kasvien ja kasvualustan mukaan. Monille puutarhakasveille sopiva pH on noin 5,5–6,5, mutta happaman maan kasvit tarvitsevat tätä matalamman pH:n.
Kalkituksen vaikutus maan kasvukuntoon
Kalkituksen tärkein tehtävä on liian happaman maan pH nostaminen. Kalkituksella voidaan samalla vaikuttaa maaperän kalsium- ja magnesiumtilanteeseen käytettävän kalkitusaineen mukaan sekä tukea maan biologista toimintaa, kun pH saadaan kasveille ja maaperän eliöstölle sopivalle tasolle.
Maan rakenteeseen ja vedenhallintaan vaikuttavat kuitenkin myös maalaji, multavuus, orgaanisen aineksen määrä, tiivistyminen ja kuivatus. Kalkitus on yksi maan kasvukunnon hoitokeinoista, ei yksin ratkaisu kaikkiin rakenne- ja kosteusongelmiin.
Ohje
Voiko puutarhan kalkita syksyllä?
Kalkkia voidaan levittää puutarhamaahan ja nurmikolle syksyllä, jos maan pH:n perusteella kalkitukselle on tarvetta. Syksyllä kalkitus voidaan yhdistää kasvimaan muokkaukseen, jolloin kalkitusaine saadaan sekoitettua pintamaahan. Kalkitus onnistuu myös muina vuodenaikoina tuotteen käyttöohjeen ja olosuhteiden mukaan.
Sammaloituminen ei yksin tarkoita, että nurmikko kaipaisi kalkkia. Sammalta voivat suosia esimerkiksi varjoisuus, kosteus, tiivis kasvualusta ja nurmikon heikko kasvu. Kalkituksen tarve kannattaa varmistaa mittaamalla maan pH. Jos maa on nurmikon kannalta liian hapanta, kalkitus voi parantaa heinän kasvuolosuhteita.
Muistisääntö: Kalkitus tuo monipuolisia hyötyjä
Kalkitus on kustannustehokas ja helppo tapa parantaa puutarhan ja viljelymaan kuntoa monella eri tavalla. Se lisää maaperän ravinteiden saatavuutta, sillä oikea pH-arvo auttaa kasveja hyödyntämään lannoitteet tehokkaammin. Samalla kalkitus parantaa maan rakennetta, tehden siitä ilmavamman ja vettä paremmin läpäisevän.
Kalkitus on hyödyllinen maanparannustoimi silloin, kun kasvualusta on kasvatettaville kasveille liian hapan. Paras lähtökohta on selvittää maan pH ja valita kalkitusaine sekä käyttömäärä sen, maalajin ja kasvatettavien kasvien perusteella. Näin pH saadaan kasveille sopivalle tasolle ilman tarpeetonta kalkitusta.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat