Suppilokukka eli gloksinia (gloxinia) hurmaa kukkien muodolla, värillä ja tuoksulla
Suppilokukka on keväisin myyntiin ilmestyvä, helppohoitoinen kukkija, jonka suuret, näyttävät kukat ilahduttavat runsaalla värikirjollaan ja monimuotoisuudellaan. (Kuva: Shutterstock)
Gloksinia (gloxinia) eli suppilokukka on helppohoitoinen mukulakasvi, joka ilmestyy kauppoihin yleensä keväällä. Siitä on lukuisia jalosteita, joiden kukkien väri vaihtelee valkoisesta siniseen, punaiseen ja purppuraan sekä niiden yhdistelmiin. Tarjolla on myös lajikkeita, joiden kukat ovat pilkullisia, juovikkaita, kerrannaisia ja hyväntuoksuisia.
Gloksinia (gloxinia) on kotoisin Brasiliasta. Kasvin kutsumanimestä löytyy kahta tietoa; se on nimetty joko strassburgilaisen lääkärin Benjamin Peter Gloksin tai ranskalaisen kasvitieteilijän Peter Gloxinin mukaan. Tieteellisen nimensä se sai saksalaisen puutarhuri Wilhelm Sinningin (1794–1874) mukaan.
Gloxinia on tunnettu ja suosittu erityisen suurikokoisten, samettisten ja suppilon muotoisten kellokukkiensa ansiosta. Kukat voivat olla jopa 14 cm kokoiset. Teriön reuna on leveästi poimuileva. Suppilokukalla on lyhyt varsi, josta leveänsoikeat, kuperat, pitkät ja nukkapeitteiset lehdet kasvavat 20–30 cm kokoisena ruusukkeena. Mukula on varsin pieni. Nykyisten lajikkeiden kantaäiti on Sinningia speciosa. Upeat risteymät on jalostettu lähinnä S. speciosasta ja S. reginaesta.
Yleensä gloxinia myydään runsasnuppuisena tai kukkivana huhti-toukokuussa ja useimmat hoitavat sitä vain kesän yli kukinnan ajan. Oikein hoidettuna kukinta kestää 2–3 kuukautta.
Gloksinian (gloxinia) hoito
Suppilokukka viihtyy lämpimässä, valoisassa ja paahteelta suojatussa paikassa. Kastelu saa olla tasaisen runsasta aluslautasen kautta ja multa saa hieman kuivahtaa kasteluiden välillä. Älä jätä vettä seisomaan lautaselle. Lannoitetta annetaan noin joka kolmannella kastelukerralla eli periaatteessa parin viikon välein. Kasvi viihtyy kosteassa ilmassa, mutta sitä ei saa suihkuttaa suoraan lehtiin, koska siitä aiheutuu lehtiin läkkiä.
Mukulakasvina suppilokukka ei ole ikivihanta, joten se tarvitsee talvella lepokauden. Voit siis vähentää kastelua, kun lehdet alkavat syksyllä kukinnan jälkeen kellastumaan ja lopeta kastelu kokonaan, kun lehdet lakastuvat. Poista kuihtuneet osat ja siirrä suppilokukan mukula kuivaan ja viileään, noin +10–15 ℃ paikkaan.
Kevättalvella tai alkukeväällä eli helmi–maaliskuussa, voit istuttaa mukulan uudelleen tulevan kesän kukintaa varten. Poista mukulasta multa ja vanhat juuret, istuta saman kokoiseen tai hiukan suurempaan ruukkuun ja peitä kahden sentin multakerroksella. Kastele varovaisesti ja siirrä lämpimälle ikkunalle. Aloita normaali kastelu, kun kasvu on alkanut. Kuhunkin mukulaan jätetään vain 1–2 versoa.
Voit lisätä suppilokukkaa lehti- ja varsipistokkaista tai paloittelemalla vanhan mukulan. Tällöin jokaisessa jakopalassa on oltava ainakin yksi silmu.
Ohje
Tiesitkö?
Gesneriaceae-heimoon kuuluu noin 20 Brasiliassa kasvavaa Sinningia -lajia. Sinningia speciosa tuotiin Eurooppaan 1815. Sille annettiin epähuomiossa nimeksi Gloxinia speciosa. Aito gloxinia ei kuitenkaan muodosta lainkaan mukulaa kuten suppilokukka tekee.
Tutustu Kasvikortistossa isogloksiniaan. Keskustelupalstalla on oma viestiketjunsa myös suppilokukalle.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Onnistuuko kynäkatajan siirtäminen? Asiantuntija vastaa
Mikä kuvassa oleva kukka on? Asiantuntija vastaa
Ohjeita omenapuun valintaan ja hoitamiseen
Nuorenparin pihasuunnitelman luonnostelua
Saako nämä puut kaataa pois pihasta?
Oletko jo leikannut talvehtineet pelargonisi?
Luetuimmat
Uusimmat