Pitääkö metsäpihaa lannoittaa?

Männyt ja puolukat kertovat melko kuivasta ja happamastakin maasta, mutta metsänpohjaa ja luonnontilaista aluetta ei kannata ryhtyä lannoittamaan tai kalkitsemaan ‒ siitä voisi olla vain haittaa alueen kasveille.

Pihapiiriin istutetuille kasveille, pensaille ja perennoille, kannattaa kuitenkin antaa lannoitetta ja kalkkiakin (jos kyseessä ei ole mikään happaman maan kasvi, kuten havu tai alppiruusu). Levitä lannoitetta/kalkkia vain kasvin juuristoalueelle ‒ ne voi myös sekoittaa pintamaahan. Metsäpohja on yleensä melko ravinneköyhä ja vielä melko hapankin, joten koriste- ja hyötykasvit tarvitsevat lisäravinteita.

Mikäli pihalla kasvaa, tai ainakin halutaan kasvavan myös leikattavaa nurmikkoa, niin myös sitä tulisi kalkita ja lannoittaa säännöllisesti. Useimmissa nurmikkolannoitteissa on mukana myös ylläpitokalkitukseen sopiva määrä kalkkia. Jossakin tapauksessa saattaa kuitenkin olla parempi, että pihan pohjakerros koostuisi ihan vain alueella luonnostaan kasvavista kasveista.

Luonnontilaista metsäpihaa ei kannata yleisesti lannoittaa tai kalkita, sillä siitä voisi olla haittaa sen alkuperäisille kasveille. Sen sijaan pihapiiriin istutetut koriste- ja hyötypensaat sekä perennat hyötyvät säännöllisestä lannoituksesta ja, jos kyseessä ei ole happaman maan kasvi, myös kalkituksesta. Lannoitetta ja kalkkia tulee levittää vain kasvien juuristoalueelle ja voi kevyesti sekoittaa pintamaahan, sillä metsäpohja on luontaisesti ravinneköyhä ja hapan.

Jos pihalle on istutettu nurmikkoa, sitäkin tulisi kalkita ja lannoittaa säännöllisesti – tavallisissa nurmikkolannoitteissa on usein mukana sopiva määrä kalkkia. Luonnonkasvillisuuden säilyttäminen saattaa kuitenkin olla vaihtoehto silloin, kun halutaan alueelle helppohoitoista ja ympäristöön hyvin sopivaa pohjakasvillisuutta. Luonnontilaiselle piha-alueelle sopivat mainiosti myös niittykukat, joiden siemeniä voi kylvää – näin pihaan saadaan sekä luonnollista kauneutta että mahdollisuus kerätä kesäisiä kukkakimppuja suoraan omalta pihalta.