Rusokuusama ja rikot kukkivat kesäkuussa
(Kuva: Adobe Stock)
Kesäkuussa riittää kukkivia kasveja jokaiseen makuun. Kasvikortistostakin löytyy yli 500 kasvia, jotka kukkivat juuri nyt. Niiden joukossa ovat muun muassa rusokuusamat ja erilaiset rikot.
Rusokuusamat (Lonicera tatarica)
Rusokuusamat (Lonicera tatarica) ovat isoja, 3-4 metriä korkeita suoja- ja taustapensaita. Melko nopeasti kasvava laji soveltuu myös tienvarsien kasvillisuudeksi, kun sitä leikataan säännöllisesti eikä pensas jää raskaimman aurauslumikuorman alle. Se sietää tiesuolaa sekä kestää kohtalaisen hyvin leikkausta, tuulta ja ilmansaasteita. Sen sijaan alasleikattu vanha kasvi toipuu heikosti.
Rusokuusamat menestyvät VII-vyöhykkeellä saakka. Kasvupaikka saa olla aurinkoinen tai puolivarjoinen, mieluiten tuore ja runsasravinteinen. Kuivuudessa lehdistö saa helposti härmätartunnan.
Osa pensaista on risteymiä, jotka ovat koristearvoltaan vähintään yhtä hyviä kuin aito rusokuusama. Haarat ovat pystyt tai siirottavat, ruskeat tai harmaat, vanhana lähes mustat ja hilseilevät. Tyviversoja muodostuu kohtalaisen runsaasti. Sinertävänvihreät lehdet puhkeavat aikaisin, kun taas kellertävä syysväri kehittyy melko myöhään.
Kukinta kestää noin kolme viikkoa kesäkuun loppupuolella. Pienehköjen kukkien väri vaihtelee siemenistä lisätyillä pensailla valkoisesta punaiseen. Niitä muodostuu jo nuoriin pensaisiin. Teriön liuskat ovat leveät ja pyöreähköt. Marjat ovat tavallisesti oranssinpunaiset.
Rusokuusaman lajikkeista tunnetuimpiin kuuluu vaaleanpunakukkainen ’Rosea’. Suomalainen ’Sanna’ on myös roosa lajike. Pensas on tyveltä asti tuuhea ja pyöreähkö. Alba-lajikkeella on valkoiset kukat. Samoin valkokukkainen ’Poutapilvi’ erottuu muista kasvutavallaan, sillä pensas on hyvin tuuhea, lähes pallomainen ja vain pari metriä korkea ja leveä.
Rikot (Saxifraga)
Rikot (Saxifraga) ovat monimuotoisia, matalia kivikkoperennoja. Useimmat viihtyvät paahteessa ohuessa mullassa, mutta lehto- ja varjorikko voivat parhaiten puolivarjossa, kunhan maa on hyvin läpäisevää.
Kasvit tyytyvät 10-20 cm paksuun kasvualustaan. Valkoiset ja punasävyiset kukinnot koostuvat pienistä säteittäisistä kukista. Kukinto sijaitsee lehtiruusukkeen yläpuolelle nousevan vanan latvassa. Ruusukkeet muodostava löyhiä tai tiheitä mättäitä.
Patjarikon (Saxifraga Arendsii-ryhmä) tiheä, talven yli vihreänä säilyvä kasvusto tuo mieleen sammaleen. Lajikkeen mukaan valkoisesta purppuranpunaiseen vaihtelevat kukat kohoavat vain 10 cm maanpinnasta. Kukinta alkaa kesäkuun alkupuolella. Paahdetta kestävä laji jaetaan, kun kasvusto ruskistuu keskeltä.
Isorikko (Saxifraga hostii) viihtyy myös kuivuudessa. Sillä on ainavihannat, harmaanvihreät, pitkät lehdet. Valkoiset isohkot kukinnot kasvavat jopa puolen metrin korkeudelle. Kukinta kestää pisimmillään kesäkuun loppupuolelta elokuun alkupuolelle.
Hopearikko(Saxifraga paniculata ~ S. aizoon) muistuttaa isorikkoa, mutta ainavihannat, hopealle hohtavat lehdet ovat lyhyempiä ja kukinto matalampi. Noin kuukauden kestävä kukinta alkaa kesäkuun puolivälissä.
(
Saxifraga rotundifolia) peittää osittain varjoista kivikkoryhmää tai rinnettä. Se viihtyy tuoreessa maassa, mutta sietää lyhytaikaista kuivuutta. Talvehtivat, pyöreähköt lehdet suojataan talvella vähälumisilla seuduilla. Kukinta on hyvin runsasta. Laji leviää paitsi kasvullisesti myös kylväytymällä.
Posliinirikkoa(Saxifraga x urbium) myydään usein varjorikkona (Saxifraga umbrosa). Se menestyy myös auringossa, kun kasvualusta pysyy tuoreena. Ainavihanta, vaaleanvihreä lehtiruusuke saattaa tarvita suojan lumettomalla paikalla. Runsas roosa kukinta kestää pari, kolme viikkoa kesä-heinäkuun vaihteessa.
Aiheeseen liittyvää
Maistuvat joulumuistamiset veikeässä paketissa
Mustatorvisieni
Pihasta omannäköinen puutarha
Punkkeja puutarhassa?
Apua pihasuunnitteluun
Luetuimmat
Uusimmat