sienet

Sienestys tarjoaa mahdollisuuden yhdistää luonnossa liikkuminen, terveellinen ravinto ja kulinaristiset elämykset. Sienten tunnistaminen ja käsittely vaatii kuitenkin tarkkuutta. Tässä artikkelissa opit tuntemaan turvalliset ruokasienet, löydät vinkkejä niiden säilöntään ja tutustut viljeltyihin vaihtoehtoihin.

Moni kaupunkilainen haaveilee omakotitalon puutarhasta tai siirtolapuutarhan palstasta, jotta voisi tuottaa omia puutarhatuotteita kuten salaatteja, juureksia, omenia, marjoja ja raparperia. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tästä ihanteesta tulee todella kallis harrastus. Usein unohdettu vaihtoehto on autiotila valmiine puutarhoineen – ja villiruokamahdollisuuksineen kuten villivihannekset, sienet ja marjat. Näitä hylättyjä pikkutiloja pihapiireineen on Suomen maaseutu pullollaan.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niinpä kanttarelli tunnetaan myös keltavahverona, keltasienenä sekä kantarellina.

Tomaatti kuuluu kasvisten viiden värin jaottelussa punaisen eli vahvan voimavärin ryhmään. Tomaatin väri sykähdytti ihmisiä jo ennen kuin oli tieteellisiä tuloksia värien vaikutuksesta elintoimintoihin. Niinpä ranskalaiset ja italialaiset kutsuivat tomaattia alkujaan nimillä lemmenomena ja kultaomena, pomme d'amour ja pomodoro.

Tämä herkullinen sieni on nimittäin kuusen aisapari. Varsinkin nuorehkot ja kosteat sekametsät ovat suppilovahveron kasvupaikkoja. Sieni viihtyy kuusen läheisyydessä ja kun sieniesiintymän löytää, niin esiintymä on tavallisesti laaja. Myös hirvien asuinalueilla näitä maukkaita luonnon ihmeitä esiintyy, sillä ne ovat hirvien suosiossa.

Herkkusienilajeja on Suomessa kaksi; kuusi- ja peltoherkkusieni. Herkkusieni on monikäyttöinen ja maultaan hienostunut ruokasieni, joka kasvaa luonnonvaraisena myös Suomen metsissä. Sen tunnistaminen vaatii silmää, sillä herkkusieni muistuttaa vaarallisesti valkokärpässientä. Opi erottamaan herkkusieni muista, selvitä sen kasvuympäristöt ja poimi vinkit herkulliseen ruoanlaittoon.

Tämä tatti on yleinen tuttavuus erityisesti koko mittaansa venyneessä mäntymetsässä. Sekametsistäkin männynpunikkitattia toki löytyy. Nimestäkin saattaa jo päätellä, että sieni on kuitenkin männyn seuralainen. Männynpunikkitatti on sooloilija; harvemmin esiintyy ryhmissä.

Vaikka nimestä voisi olettaa, leppärousku ei ole lepän seuralainen. Leppään viittaava nimi voisi tulla siitä, kun lepän sahattu pinta ja leppärouskun maitiasneste sekä jalan väri ovat samaa oranssia. Sieni on helppo tunnistaa oranssista väristä, mutta vaikea huomata, koska lakin pinta on vihertävä. Sienen maitiaisneste värjää sienen vioittuneet kohdat vihreiksi puolessa tunnissa. Kuivattu ja paleltunut sieni voi olla vihreä myös. Leppärouskua löytyy eniten Etelä- ja Keski-Suomessa, paikoitellen Pohjois-Suomesta.

Kangasrousku on lähinnä mäntymetsässä tavattava asukki ja sitä kasvaa lähes joka puolella. Joskus sitä näkee sekametsissä tai suolla, mutta edellytykset kasvulle antaa mänty. Kangasrouskut kasvavat ryppäinä tai harvakseltaan, samoilla asuinsijoilla vuodesta vuoteen. Jos kesä on ollut kostea, kannattaa rouskua etsiä mäntykankailta taikka kallioilta, joilla on sammalpeite.

Kaikkialla maassamme voi törmätä isohaperoon. Sieni viihtyy soisessa ja havupuisessa maastossa. Hapero kasvaa äkäiseen tahtiin. Senpä vuoksi siitä saadaan vuosittain runsas sato.