TAKAISIN
Parhaiten päärynä viihtyy kuohkeassa, syvämultaisessa, hiekkapitoisessa ja lämminpohjaisessa maassa. Aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla kukkasilmuja muodostuu runsaasti ja sadosta kehittyy maukas. Liika kosteus maassa haittaa päärynän kasvua ja talvehtimista. Maa kalkitaan, sopiva pH luku on 6-6,5. Vinkki: Päärynän kasvatus onnistuu myös säleikköpuuna lämpimällä seinustalla!
Päärynät ovat terveitä ja pitkäikäisiä puita. Kookkaaksi kasvavat päärynäpuut vaativat myös tilaa ympärilleen. Hyvä taimiväli on noin 3-4 metriä. Päärynä hyötyy huomattavasti ristipölytyksestä, joten tilan salliessa eri lajikkeiden istuttaminen on suositeltavaa.
Puun juuret menevät syvälle, joten kasvualustaa tulee parantaa istutusvaiheessa 60-80 cm syvyydeltä ja vähintään saman levyiseltä alueelta. Päärynäpuu ei viihdy savimaassa, mutta tarvittaessa tiiviit savimaat kevennetään mahdollisimman hyvin karkealla hiekalla. Hieman viettävä rinne on hyvä kasvupaikka, tasamaalla puut istutetaan loivaan kumpareeseen. Mikäli maa on vähänkään tiiviimpää, niin tee istutus pienelle kummulle. Astiataimia voit istuttaa keväästä syksyyn.
Kastele taimi ja poista astia
Taimien entinen kasvusyvyys näkyy rungon kuoressa vaalean ja tumman kohdan rajana ja puut istutetaan hieman entistä kasvusyvyyttä syvempään. Puun jalonnuskohta tulee kuitenkin jäädä maanpinnan yläpuolelle. Istutuskuopasta noin 3/4 täytetään mullalla, kastellaan runsaasti (20-30 litraa/puu). Kun vesi on imeytynyt, kuoppa täytetään kokonaan ja maa tiivistetään kevyesti taimen ympäriltä.
Tukeminen
Päärynäpuut tuetaan yhden tai kahden kasvukauden ajaksi vahvoilla tukiseipäillä. Tukien avulla puu juurtuu paikalleen nopeasti ja kasvaa suoraan. Tukiseiväs lyödään istutuksen yhteydessä ennen mullan lisäystä tukevasti pohjamaahan. Runko sidotaan tukeen sidontanauhalla kahdesta kohtaa. Siteen on oltava tiukka, mutta se ei saa hiertää puun kuorta rikki.
Kastelu
Keväällä ja kesällä istutettuja puita kastellaan reilusti, 30-40 l vettä tainta kohden kerran viikossa. Syksyllä tai runsaiden sateiden jälkeen kastelutarve on vähäisempi. Puun ympärille tehty kastelusyvennys helpottaa työtä, eikä vesi valu juurten ulottumattomiin. Kastelusyvennys on kuitenkin muistettava tasoittaa syksyllä, etteivät sadevedet keräänny rungon ympärille.
Lannoitus
Nuorena päärynäpuu kasvaa voimakkaasti. Sitä lannoitetaan maltillisesti, sillä voimakas typpilannoitus vain lisää puun versonkasvua ja viivästyttää sadontuoton alkamista. Parhaiten päärynälle sopivat marja- ja hyötykasveille kehitetyt lannoitteet. Ne sisältävät runsaasti mm. fosforia ja kaliumia, jotka parantavat sadon laatua ja määrää.
Leikkaus
Päärynäpuuta leikataan niukasti, sillä nuoren puun leikkaus vain kiihdyttää jo ennestään voimakasta kasvua. Taimista poistetaan mahdollinen kilpalatva ja latvuksen sisään kasvavat oksat. Vanhoista puista poistetaan toisiaan hankaavia ja huonokuntoisia oksia. Oksat poistetaan aina kokonaan, oksantynkiä ei jätetä. Oikea leikkausajankohta on keväällä maalis-huhtikuussa, ennen silmujen puhkeamista. Päärynäpuut eivät tarvitse lannoitusta eivätkä kastelua taimivaiheen jälkeen. Satoikä myöhenee jos puu saa liikaa lannoitusta.
Muu hoito
Sadon alkamista voidaan aikaistaa taivuttamalla pystykasvuisia oksia alaspäin esim. narun avulla. Syksyllä puun runko ja alimmat oksat suojataan tiheäsilmäisellä verkolla jäniksiä vastaan. Muovinen runkosuojus suojaa runkoa myyrätuhoilta, myyrien liikkumista voi vaikeuttaa myös tallaamalla lunta puun ympärillä.
Taudit ja tuholaiset
Tärkeimmät loiset ja tuholaiset ovat hedelmärupi, päärynäpunkki ja kirsikkapistiäinen
Vinkki: Uutta päärynäpuuta ei pidä istuttaa vanhan, kuolleen päärynä- tai omenapuun paikalle. Juuristoa lahottavat bakteerit erittävät aineita, jotka haittaavat uuden päärynäpuun kasvua.
Vinkki: vaikka puusi olisikin itsepölytteinen, kannattaa (jos puutarhassa vain on tilaa,) istuttaa myös toinen päärynäpuu. Itsepölytteisetkin lajikkeet hyötyvät mahdollisuudesta ristipölytykseen. Tällä pystytään kasvattamaan päärynöiden kokoa ja parantamaan makua. Hyvinä yleispölyttäjinä pidetään Yleinen Suomalainen Päärynä-, Tonkovjatka- ja Hovsta-lajikkeita. Seuraavassa lyhyt esittely yleisimmistä päärynälajikkeista:
Päärynä
Julkaistu: 21.4.2016
(Pyrus communis)
Päärynät ovat vanhimpia viljeltyjä hedelmäpuita. Villinä niitä kasvaa toisinaan jopa Etelä-Ruotsissa saakka! Hedelmänviljelyn alkuaikoina on myös Suomeen tuotu päärynäpuiden taimia, mutta monet pakkastalvet ovat kuitenkin olleet tuhoisia omenapuuta aremmalle päärynäpuulle. Kotipuutarhoissa päärynäpuita toki kasvatetaan etenkin Etelä-Suomessa, mutta kotipuutarhurit ovat saaneet kestävimmillä lajikkeilla hyviä tuloksia myös pohjoisempanakin. Päärynää muuten viljellään ja lisätään kuten omenapuuta (Malus), jolle ne ovatkin läheistä sukua.
Vaikka keväthalla veisi kukinnan, sato ei ehtisikään kypsyä tai hedelmät olisivatkin hieman kitkerän makuisia niin päärynäpuu on kuitenkin aina yksi puutarhan kauneimmista hedelmäpuista. Sen kauniit kukat ja kiiltävät lehdet sekä kaunis syysväri tekevät siitä arvokkaan puun - vaikka sitten ihan vain koristepuuna. Eiköhän se kotitarhuri saa myös päärynäsatoaan nautiskella!
Missä päärynä menestyy?
Päärynäpuu on kasvupaikan suhteen hieman vaativampi kuin omenapuu. Päärynäpuut nimittäin kukkivat omenapuita pari viikkoa aikaisemmin ja keväthalla saattaa tuhota kukintaa. Kasvupaikan valinnan kanssa kannattaakin olla erityisen huolellinen. Paikan tulee olla hyvin suojattu kylmiltä tuulilta, aurinkoinen ja lämmin.Parhaiten päärynä viihtyy kuohkeassa, syvämultaisessa, hiekkapitoisessa ja lämminpohjaisessa maassa. Aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla kukkasilmuja muodostuu runsaasti ja sadosta kehittyy maukas. Liika kosteus maassa haittaa päärynän kasvua ja talvehtimista. Maa kalkitaan, sopiva pH luku on 6-6,5. Vinkki: Päärynän kasvatus onnistuu myös säleikköpuuna lämpimällä seinustalla!
Päärynät ovat terveitä ja pitkäikäisiä puita. Kookkaaksi kasvavat päärynäpuut vaativat myös tilaa ympärilleen. Hyvä taimiväli on noin 3-4 metriä. Päärynä hyötyy huomattavasti ristipölytyksestä, joten tilan salliessa eri lajikkeiden istuttaminen on suositeltavaa.
Päärynäpuun istuttaminen ja tukeminen
Valmista istutuskuoppaPuun juuret menevät syvälle, joten kasvualustaa tulee parantaa istutusvaiheessa 60-80 cm syvyydeltä ja vähintään saman levyiseltä alueelta. Päärynäpuu ei viihdy savimaassa, mutta tarvittaessa tiiviit savimaat kevennetään mahdollisimman hyvin karkealla hiekalla. Hieman viettävä rinne on hyvä kasvupaikka, tasamaalla puut istutetaan loivaan kumpareeseen. Mikäli maa on vähänkään tiiviimpää, niin tee istutus pienelle kummulle. Astiataimia voit istuttaa keväästä syksyyn.
Kastele taimi ja poista astia
Taimien entinen kasvusyvyys näkyy rungon kuoressa vaalean ja tumman kohdan rajana ja puut istutetaan hieman entistä kasvusyvyyttä syvempään. Puun jalonnuskohta tulee kuitenkin jäädä maanpinnan yläpuolelle. Istutuskuopasta noin 3/4 täytetään mullalla, kastellaan runsaasti (20-30 litraa/puu). Kun vesi on imeytynyt, kuoppa täytetään kokonaan ja maa tiivistetään kevyesti taimen ympäriltä.
Tukeminen
Päärynäpuut tuetaan yhden tai kahden kasvukauden ajaksi vahvoilla tukiseipäillä. Tukien avulla puu juurtuu paikalleen nopeasti ja kasvaa suoraan. Tukiseiväs lyödään istutuksen yhteydessä ennen mullan lisäystä tukevasti pohjamaahan. Runko sidotaan tukeen sidontanauhalla kahdesta kohtaa. Siteen on oltava tiukka, mutta se ei saa hiertää puun kuorta rikki.
Kastelu
Keväällä ja kesällä istutettuja puita kastellaan reilusti, 30-40 l vettä tainta kohden kerran viikossa. Syksyllä tai runsaiden sateiden jälkeen kastelutarve on vähäisempi. Puun ympärille tehty kastelusyvennys helpottaa työtä, eikä vesi valu juurten ulottumattomiin. Kastelusyvennys on kuitenkin muistettava tasoittaa syksyllä, etteivät sadevedet keräänny rungon ympärille.
Lannoitus
Nuorena päärynäpuu kasvaa voimakkaasti. Sitä lannoitetaan maltillisesti, sillä voimakas typpilannoitus vain lisää puun versonkasvua ja viivästyttää sadontuoton alkamista. Parhaiten päärynälle sopivat marja- ja hyötykasveille kehitetyt lannoitteet. Ne sisältävät runsaasti mm. fosforia ja kaliumia, jotka parantavat sadon laatua ja määrää.
Leikkaus
Päärynäpuuta leikataan niukasti, sillä nuoren puun leikkaus vain kiihdyttää jo ennestään voimakasta kasvua. Taimista poistetaan mahdollinen kilpalatva ja latvuksen sisään kasvavat oksat. Vanhoista puista poistetaan toisiaan hankaavia ja huonokuntoisia oksia. Oksat poistetaan aina kokonaan, oksantynkiä ei jätetä. Oikea leikkausajankohta on keväällä maalis-huhtikuussa, ennen silmujen puhkeamista. Päärynäpuut eivät tarvitse lannoitusta eivätkä kastelua taimivaiheen jälkeen. Satoikä myöhenee jos puu saa liikaa lannoitusta.
Muu hoito
Sadon alkamista voidaan aikaistaa taivuttamalla pystykasvuisia oksia alaspäin esim. narun avulla. Syksyllä puun runko ja alimmat oksat suojataan tiheäsilmäisellä verkolla jäniksiä vastaan. Muovinen runkosuojus suojaa runkoa myyrätuhoilta, myyrien liikkumista voi vaikeuttaa myös tallaamalla lunta puun ympärillä.
Taudit ja tuholaiset
Tärkeimmät loiset ja tuholaiset ovat hedelmärupi, päärynäpunkki ja kirsikkapistiäinen
Vinkki: Uutta päärynäpuuta ei pidä istuttaa vanhan, kuolleen päärynä- tai omenapuun paikalle. Juuristoa lahottavat bakteerit erittävät aineita, jotka haittaavat uuden päärynäpuun kasvua.
Päärynälajikkeet
Jos päärynäpuusi on ristipölytteinen eikä naapurissasikaan ole päärynäpuuta, niin tiedäthän että päärynäsi ei toiveistasi huolimatta tuota satoa? Onneksi vain harvat lajit vaativat ristipölytystä. Täysin itsepölyttyviä päärynälajikkeita ovat puolestaan esimerkiksi Pepi, Yleinen Suomalainen Päärynä, Bessemjanka ja Elokuun Päärynä. Itsepölyttyvä on myös Flemish Beauty. Suurin osa päärynöistä menestyy kasvuvyöhykkeillä I-II, mutta löytyypä omat lajikkeensa myös IV-V -vyöhykkeillekin!Vinkki: vaikka puusi olisikin itsepölytteinen, kannattaa (jos puutarhassa vain on tilaa,) istuttaa myös toinen päärynäpuu. Itsepölytteisetkin lajikkeet hyötyvät mahdollisuudesta ristipölytykseen. Tällä pystytään kasvattamaan päärynöiden kokoa ja parantamaan makua. Hyvinä yleispölyttäjinä pidetään Yleinen Suomalainen Päärynä-, Tonkovjatka- ja Hovsta-lajikkeita. Seuraavassa lyhyt esittely yleisimmistä päärynälajikkeista:
‘Aune /Aunen päärynä’
Itsepölytteinen, mutta hyötyy pölyttäjästä. Hillittykasvuinen, kestävä ja pienehkö puu saavuttaa varhain satoiän. Lajike on peräisin Pälkäneeltä Hämeestä ja menestyy vyöhykkeillä I-II(III). Joidenkin lähteiden mukaan menestyy IV-vyöhykkeelle asti. Runsassatoinen herkkulajike. Sato kypsyy yleensä syyskuun alkupuolella. Makeahko tuorepäärynä. Hedelmä on keskikokoinen tai pienehkö, pyöreähkö, pitkäkantainen, aurinkoisina kesinä toispuoleisesti punaväritteinen. Maku on päärynöille tyypillisesti miedon makea. Täysin kypsä, hyväntuoksuinen ja pehmeämaltoinen hedelmä kestää varastointia noin 2 viikkoa.
`Bessemjanka`
Hedelmä pienehkö, pyöreä, vihreä. Malto valkea ja mehukas, hyvänmakuinen. Kypsyy elo-syyskuun vaihteessa. Säilyy noin kaksi viikkoa. Kuori osittain korkkipeitteinen. Puu hillitty- ja pystykasvuinen. Antaa satoa vasta vanhana. Hyvä pölyttäjä, mutta tarvitsee pölyttäjän (ristipölytteinen). I-II (III)
`Elokuun päärynä`
Varhainen herkkulajike, jonka sato kypsyy jo elokuun loppupuolella. Sato kannattaa nauttia pian, sillä se ei säily pitkään. Hedelmä on vihreänkeltainen, pieni, pyöreän päärynämäinen. Se on makeahko, usein siemenetön, malloltaan kellanvalkoinen ja kypsänä pehmeä, mehukas ja vain lievästi happoinen. Puu on voimakaskasvuinen ja pystyoksainen, vanhempana kartiomainen. Ristipölytteinen eli tarvitsee pölyttäjän. Vyöhykkeet I–II(III).
`Flemish Beauty`
Vanha, alkuaan keskieurooppalainen lajike, jota voidaan viljellä ainakin I-vyöhykkeellä. Hedelmät suuria, tumman punertavan ruskeita, herkullisia, kypsyvät myöhään syyskuussa.
`Hovsta`
Lajikkeen hedelmät ovat vihreänkeltaisia ja osittain ruskeanpunaisen pilkkujen sävyttämiä. Hedelmä on hyvän makuinen, raikas, ei kovin makea. Vanha suosittu lajike. Vyöhykkeet I-II. Hedelmät pienehköjä, hiukan muhkuraisia, maku hyvä, päärynämäinen. Ristipölytteinen.
`Jukka`
Myös ”Mäkisen Päärynäksi” sanottu lajike on peräisin Elimäeltä Pohjois-Kymenlaaksosta; alkuperää ei tunneta. Hedelmä keskikokoinen, leveän kartiomainen, vihreä. Malto herkullisen maukas ja mehukas. Sato kypsyy syyskuun puolivälissä. Itsepölytteinen, mutta hyötyy ristipölytyksestä. FinE-lajike. I-III. Itsepölytteinen herkkulajike. Hedelmä on vihreä, keskikokoinen (7 cm pitkä), leveän kartiomainen, maukas ja mehukas.
`Karmla`
Virolainen voipäärynälajike. Hedelmä keskikokoinen, säännöllinen, auringon puolelta ruskeanpunaisen peitevärin peittämä. Sato runsas. Kypsyy syyskuun lopulla. Hyvänmakuinen. Puu pystykasvuinen ja kasvultaan keskivoimakas. Tarvitsee pölyttäjän, esim. Lutsu. I-II
`Kustavi`
Kustavista löydetty lajike. Hedelmä suuri, ruskea, päärynän muotoinen ja kova. Malto hienorakeinen ja tiivis, kypsänä mehukas ja hyvän makuinen. Kypsyy lokakuussa, säilyy varastossa 1-2 kk. Sato alkaa aikaisin. Hyvä pölyttäjä. Tarvitsee pölyttäjän. I-II
`Lutsu` Virolainen voipäärynälajike. Hedelmä keskikokoinen tai suuri, vaaleankeltainen. Malto valkoinen, pehmeä. Maku makeahko, mehukas. Kypsyy syyskuussa. Runsassatoinen. Puu voimakaskasvuinen, pystyoksainen. Satoikä alkaa varhain. Tarvitsee pölyttäjän. I-II (III)
`Lück`
Hedelmä keskikokoinen, pyöreähkö, kantaan kapeneva, väriltään keltainen, osittain tiilenpunaisen peitevärin peittämä. Malto kova ja karkea, makeahko, hyvänmakuinen. Maku paranee lyhyessäkin säilytyksessä. Itsepölytteinen, mutta hyötyy ristipölytyksestä. I-II (III)
`Olga`
Poikkeuksellisen kestävä, Joensuusta lisäykseen otettu venäläinen taloushedelmä. Hedelmä on kirkkaankeltainen, pieni tai keskikokoinen, lähes pyöreä, maultaan kirpeän happoinen. Runsas valkoinen kukinta alkukesällä ja lehdistön ruskeanpunainen syysväri tekevät lajikkeesta myös upean koristepuun! Pystyoksainen ja isokokoinen puu tuottaa runsaasti satoa. ’Olga’ on myös hyvä pölyttäjä - mutta on itse ristipölytteinen eli tarvitsee pölyttäjän. Vyöhykkeet I–V. Olga menestyy jopa VI-vyöhykkeelle asti! Hedelmä ovat happamia joten soveltuvat talouskäyttöön. Talvenkestävin päärynämme.
`Pepi`
Talvenkestävä ja jo nuorena puuna satoisa. Hedelmä pieni tai keskikokoinen, pitkänomainen, vihreä ja makea. Hedelmät ovat kypsänä pehmeitä, makeahkoja ja kypsyvät elo-syyskuussa. Itsepölytteinen, mutta hyötyy ristipölytyksestä. Erittäin hyvänmakuinen herkkulajike, jonka hedelmät kypsyvät jo elo–syyskuun vaihteessa. Hedelmä on mehukas, pitkulainen, keskikokoinen, vihertävänkeltainen ja auringon puolelta punakylkinen. Virolainen lajike. I-III
`Tohtorin päärynä`
lajikkeen hedelmän maku on hyvä, imelä ja voimakas arominen, mikä on harvinaista Suomessa kasvatetuissa lajikkeissa. Hedelmä on rakenteeltaan miellyttävän pehmeähkö. Pienestä koostaan huolimatta lämpimän punertavakylkinen, keltainen hedelmä on ulkonäöltään houkutteleva.
`Tonkovjatka` Vanha venäläinen lajike. Itsepölyttyvä ja runsassatoinen. Hedelmä keskikokoinen(/suuri), pitkänomainen, kellanvihreä. Malto karkearakeinen, maku makean musteinen, mehukas ja hieman hapokas. Kypsyy syyskuun puolessa välissä. Puu voimakaskasvuinen, tanakkaoksainen. Antaa satoa vasta vanhana. Talouskäyttöön. Itsepölytteinen, mutta hyötyy ristipölytyksestä. I-III.
`Ussurinpäärynä`
Käytetään paljon varttamiseen, perusrungoksi. Pohjois-Kiinasta ja Korean niemimaalta kotoisin oleva puu kasvaa korkeutta jopa 15-20 metriä, mutta jää meillä todennäköisemmin matalammaksiki (ehkä alle 10 metriseksi). Hedelmät ovat keltaisen vihreitä, maku vaihteleva, raakana hyvin voimakas ja kirpeä. Kaunis syysväri ja talvenkestävyys ainakin Keski-Suomen alueelle saakka. Kokemusta ei ole vielä kovin pitkältä ajalta.
`Yleinen Suomalainen Päärynä`
Menestyy suotuisalla paikalla jopa vyöhykkeellä IV. Tämä lajike on kuitenkin maultaan vaatimaton ja altis päärynäruvelle. Yleinen suomalainen päärynä menestyy vyöhykkeellä 1-3(4). Sato on pieni, poimitaan syyskuun lopussa. Laji aikaisin satoikäinen. Hedelmät pienikokoisia. Hyvä talvenkestävyys. Itsepölyttyvä.
Sana menestymisalueista: Kestävimmät päärynälajikkeet menestyvät siis Keski-Suomen korkeudelle asti ja tuottavat hedelmiä. Paikan valinnassa on oltava huolellinen erityisesti lajikkeilla, joiden menestymisvyöhykkeen äärirajoilla ollaan. Pohjois-Suomessa päärynäpuu saattaa talvehtia, mutta sen hedelmät eivät välttämättä ehdi syksyllä kypsyä - eivätkä uudet kukkasilmut kehittyä tarpeeksi kun jo talvi tulee.
Itsepölytteinen, mutta hyötyy pölyttäjästä. Hillittykasvuinen, kestävä ja pienehkö puu saavuttaa varhain satoiän. Lajike on peräisin Pälkäneeltä Hämeestä ja menestyy vyöhykkeillä I-II(III). Joidenkin lähteiden mukaan menestyy IV-vyöhykkeelle asti. Runsassatoinen herkkulajike. Sato kypsyy yleensä syyskuun alkupuolella. Makeahko tuorepäärynä. Hedelmä on keskikokoinen tai pienehkö, pyöreähkö, pitkäkantainen, aurinkoisina kesinä toispuoleisesti punaväritteinen. Maku on päärynöille tyypillisesti miedon makea. Täysin kypsä, hyväntuoksuinen ja pehmeämaltoinen hedelmä kestää varastointia noin 2 viikkoa.
`Bessemjanka`
Hedelmä pienehkö, pyöreä, vihreä. Malto valkea ja mehukas, hyvänmakuinen. Kypsyy elo-syyskuun vaihteessa. Säilyy noin kaksi viikkoa. Kuori osittain korkkipeitteinen. Puu hillitty- ja pystykasvuinen. Antaa satoa vasta vanhana. Hyvä pölyttäjä, mutta tarvitsee pölyttäjän (ristipölytteinen). I-II (III)
`Elokuun päärynä`
Varhainen herkkulajike, jonka sato kypsyy jo elokuun loppupuolella. Sato kannattaa nauttia pian, sillä se ei säily pitkään. Hedelmä on vihreänkeltainen, pieni, pyöreän päärynämäinen. Se on makeahko, usein siemenetön, malloltaan kellanvalkoinen ja kypsänä pehmeä, mehukas ja vain lievästi happoinen. Puu on voimakaskasvuinen ja pystyoksainen, vanhempana kartiomainen. Ristipölytteinen eli tarvitsee pölyttäjän. Vyöhykkeet I–II(III).
`Flemish Beauty`
Vanha, alkuaan keskieurooppalainen lajike, jota voidaan viljellä ainakin I-vyöhykkeellä. Hedelmät suuria, tumman punertavan ruskeita, herkullisia, kypsyvät myöhään syyskuussa.
`Hovsta`
Lajikkeen hedelmät ovat vihreänkeltaisia ja osittain ruskeanpunaisen pilkkujen sävyttämiä. Hedelmä on hyvän makuinen, raikas, ei kovin makea. Vanha suosittu lajike. Vyöhykkeet I-II. Hedelmät pienehköjä, hiukan muhkuraisia, maku hyvä, päärynämäinen. Ristipölytteinen.
`Jukka`
Myös ”Mäkisen Päärynäksi” sanottu lajike on peräisin Elimäeltä Pohjois-Kymenlaaksosta; alkuperää ei tunneta. Hedelmä keskikokoinen, leveän kartiomainen, vihreä. Malto herkullisen maukas ja mehukas. Sato kypsyy syyskuun puolivälissä. Itsepölytteinen, mutta hyötyy ristipölytyksestä. FinE-lajike. I-III. Itsepölytteinen herkkulajike. Hedelmä on vihreä, keskikokoinen (7 cm pitkä), leveän kartiomainen, maukas ja mehukas.
`Karmla`
Virolainen voipäärynälajike. Hedelmä keskikokoinen, säännöllinen, auringon puolelta ruskeanpunaisen peitevärin peittämä. Sato runsas. Kypsyy syyskuun lopulla. Hyvänmakuinen. Puu pystykasvuinen ja kasvultaan keskivoimakas. Tarvitsee pölyttäjän, esim. Lutsu. I-II
`Kustavi`
Kustavista löydetty lajike. Hedelmä suuri, ruskea, päärynän muotoinen ja kova. Malto hienorakeinen ja tiivis, kypsänä mehukas ja hyvän makuinen. Kypsyy lokakuussa, säilyy varastossa 1-2 kk. Sato alkaa aikaisin. Hyvä pölyttäjä. Tarvitsee pölyttäjän. I-II
`Lutsu` Virolainen voipäärynälajike. Hedelmä keskikokoinen tai suuri, vaaleankeltainen. Malto valkoinen, pehmeä. Maku makeahko, mehukas. Kypsyy syyskuussa. Runsassatoinen. Puu voimakaskasvuinen, pystyoksainen. Satoikä alkaa varhain. Tarvitsee pölyttäjän. I-II (III)
`Lück`
Hedelmä keskikokoinen, pyöreähkö, kantaan kapeneva, väriltään keltainen, osittain tiilenpunaisen peitevärin peittämä. Malto kova ja karkea, makeahko, hyvänmakuinen. Maku paranee lyhyessäkin säilytyksessä. Itsepölytteinen, mutta hyötyy ristipölytyksestä. I-II (III)
`Olga`
Poikkeuksellisen kestävä, Joensuusta lisäykseen otettu venäläinen taloushedelmä. Hedelmä on kirkkaankeltainen, pieni tai keskikokoinen, lähes pyöreä, maultaan kirpeän happoinen. Runsas valkoinen kukinta alkukesällä ja lehdistön ruskeanpunainen syysväri tekevät lajikkeesta myös upean koristepuun! Pystyoksainen ja isokokoinen puu tuottaa runsaasti satoa. ’Olga’ on myös hyvä pölyttäjä - mutta on itse ristipölytteinen eli tarvitsee pölyttäjän. Vyöhykkeet I–V. Olga menestyy jopa VI-vyöhykkeelle asti! Hedelmä ovat happamia joten soveltuvat talouskäyttöön. Talvenkestävin päärynämme.
`Pepi`
Talvenkestävä ja jo nuorena puuna satoisa. Hedelmä pieni tai keskikokoinen, pitkänomainen, vihreä ja makea. Hedelmät ovat kypsänä pehmeitä, makeahkoja ja kypsyvät elo-syyskuussa. Itsepölytteinen, mutta hyötyy ristipölytyksestä. Erittäin hyvänmakuinen herkkulajike, jonka hedelmät kypsyvät jo elo–syyskuun vaihteessa. Hedelmä on mehukas, pitkulainen, keskikokoinen, vihertävänkeltainen ja auringon puolelta punakylkinen. Virolainen lajike. I-III
`Tohtorin päärynä`
lajikkeen hedelmän maku on hyvä, imelä ja voimakas arominen, mikä on harvinaista Suomessa kasvatetuissa lajikkeissa. Hedelmä on rakenteeltaan miellyttävän pehmeähkö. Pienestä koostaan huolimatta lämpimän punertavakylkinen, keltainen hedelmä on ulkonäöltään houkutteleva.
`Tonkovjatka` Vanha venäläinen lajike. Itsepölyttyvä ja runsassatoinen. Hedelmä keskikokoinen(/suuri), pitkänomainen, kellanvihreä. Malto karkearakeinen, maku makean musteinen, mehukas ja hieman hapokas. Kypsyy syyskuun puolessa välissä. Puu voimakaskasvuinen, tanakkaoksainen. Antaa satoa vasta vanhana. Talouskäyttöön. Itsepölytteinen, mutta hyötyy ristipölytyksestä. I-III.
`Ussurinpäärynä`
Käytetään paljon varttamiseen, perusrungoksi. Pohjois-Kiinasta ja Korean niemimaalta kotoisin oleva puu kasvaa korkeutta jopa 15-20 metriä, mutta jää meillä todennäköisemmin matalammaksiki (ehkä alle 10 metriseksi). Hedelmät ovat keltaisen vihreitä, maku vaihteleva, raakana hyvin voimakas ja kirpeä. Kaunis syysväri ja talvenkestävyys ainakin Keski-Suomen alueelle saakka. Kokemusta ei ole vielä kovin pitkältä ajalta.
`Yleinen Suomalainen Päärynä`
Menestyy suotuisalla paikalla jopa vyöhykkeellä IV. Tämä lajike on kuitenkin maultaan vaatimaton ja altis päärynäruvelle. Yleinen suomalainen päärynä menestyy vyöhykkeellä 1-3(4). Sato on pieni, poimitaan syyskuun lopussa. Laji aikaisin satoikäinen. Hedelmät pienikokoisia. Hyvä talvenkestävyys. Itsepölyttyvä.
Sana menestymisalueista: Kestävimmät päärynälajikkeet menestyvät siis Keski-Suomen korkeudelle asti ja tuottavat hedelmiä. Paikan valinnassa on oltava huolellinen erityisesti lajikkeilla, joiden menestymisvyöhykkeen äärirajoilla ollaan. Pohjois-Suomessa päärynäpuu saattaa talvehtia, mutta sen hedelmät eivät välttämättä ehdi syksyllä kypsyä - eivätkä uudet kukkasilmut kehittyä tarpeeksi kun jo talvi tulee.
