Mansikan taudit ja tuholaiset – tunnista yleiset ongelmat ajoissa

Mansikkapunkki on hyvin pieni punkki, jota on vaikea havaita paljain silmin. Se vioittaa erityisesti nuoria, vielä avautumattomia lehtiä. Vioituksen seurauksena lehdet voivat jäädä pieniksi, rypistyä ja kiertyä, ja voimakas saastunta heikentää kasvin kasvua ja satoa. Mansikkapunkki voi levitä esimerkiksi saastuneen taimiaineiston mukana.

Torjunnassa tärkeää on käyttää tervettä taimiaineistoa ja huolehtia hyvästä viljelyhygieniasta. Pahoin vioittuneet kasvit kannattaa poistaa. Ammattiviljelyssä torjuntamenetelmät ja hyväksytyt kasvinsuojeluaineet tarkistetaan ajantasaisista kasvinsuojeluohjeista.

Harmaahome on sienitauti. Harmaahome näkyy aluksi raakileissa ruskeina laikkuina, ja tartunta voi lopulta pilata koko marjan. Marjat peittyvät harmaaseen, nukkamaiseen sienirihmastoon. Harmaahometta esiintyy yleisesti luonnossa, ja taudille otollisia ovat kosteat olosuhteet. Tiheä ja voimakaskasvuinen mansikkakasvusto, runsas kosteus ja vähäinen ilmankierto lisäävät homevaaraa.

Harmaahomeen riskiä voidaan vähentää pitämällä kasvusto ilmavana, välttämällä liiallista typpilannoitusta ja huolehtimalla siitä, etteivät kasvustot pysy tarpeettoman pitkään märkinä. Homeiset marjat kannattaa poistaa kasvustosta.

Mansikkahärmä on sienitauti, joka viihtyy etenkin lämpimissä ja kuivissa oloissa. Rehevä kasvusto ja voimakas typpilannoitus voivat lisätä härmän riskiä.

Härmän oireet näkyvät etenkin lehdissä ja marjoissa. Lehdet voivat käpristyä reunoilta ylöspäin, niiden alapinnalle voi muodostua vaaleaa härmäkasvustoa ja lehdet voivat saada punertavaa sävyä. Voimakas tartunta heikentää kasvin kasvua ja voi vioittaa myös raakileita ja marjoja. Härmän esiintymiseen vaikuttavat lajike ja kasvuolosuhteet, joten kestävien lajikkeiden valinta ja kasvuston hyvä hoito auttavat ehkäisemään ongelmia.

Vattukärsäkäs on pieni, tummanruskea tai lähes musta kärsäkäs, joka vioittaa mansikan kukkanuppuja. Naaras munii kukkanuppuun ja vioittaa kukkaperää, jolloin nuppu voi nuupahtaa ja pudota. Kotipuutarhassa kasvustoa kannattaa tarkkailla erityisesti kukinnan alla ja poistaa vioittuneita nuppuja. Mahdollisia kasvinsuojeluaineita käytettäessä niiden hyväksyntä ja käyttöohjeet on aina tarkistettava ajantasaisista viranomaisohjeista.

Mansikka-ankeroinen on paljain silmin näkymätön sukkulamato, joka vioittaa mansikan kasvupisteitä, lehtiä, rönsyjä ja nuppuja. Saastunta voi aiheuttaa epämuodostumia ja kitukasvuisuutta sekä heikentää sadon määrää ja laatua. Mansikka-ankeroinen voi levitä muun muassa saastuneen taimiaineiston mukana. Ennaltaehkäisyssä tärkeää on käyttää tervettä taimiaineistoa, huolehtia viljelyhygieniasta ja noudattaa viljelykiertoa.

Vihannespunkki viihtyy lämpimissä ja kuivissa oloissa ja elää tavallisesti lehtien alapinnoilla. Sen vioitus voi näkyä lehdissä vaaleana pisteisyytenä ja myöhemmin harmahtavana tai kellastuvana värityksenä. Runsaana esiintyessään vihannespunkki voi heikentää kasvin kasvua. Kasvuston kunnosta ja riittävästä vedensaannista kannattaa huolehtia sekä tarkkailla lehtien alapintoja etenkin lämpiminä ja kuivina jaksoina.

Luteet voivat vioittaa mansikan kukintoja ja raakileita imennällään. Vioitus voi aiheuttaa marjoihin epämuotoisuutta ja niin sanottua nappipäisyyttä. Vioituksia voi esiintyä etenkin metsänreunoihin ja vanhoihin nurmiin rajoittuvilla kasvupaikoilla. Kasvuston tarkkailu kukinnan ja raakilevaiheen aikana auttaa havaitsemaan ongelman ajoissa.

Hillanälvikäs on erityisesti Pohjois-Suomessa tavattava kuoriainen, jonka sekä aikuiset että toukat syövät mansikan lehtiä. Vioitus voi näkyä lehdissä ikkunamaisina syöntijälkinä. Runsaana esiintyessään hillanälvikäs voi heikentää kasvustoa merkittävästi. Aikaisin keväällä levitetty harso voi vähentää kasvustoon muualta tulevien kuoriaisten aiheuttamia vioituksia, mutta siitä ei ole apua, jos tuholaisia on talvehtinut kasvustossa.

Lue lisää:
Puutarhaa uhkaavien tuholaisten ja tautien torjunta