• Etusivu
  • Kasvillisuus

Miten eroon sammaleesta?

Rakentajan toimitus
Päivitetty 20.08.2019
20115_26026.jpg

Pihanurmikossa kasvaa ruohoa tupsu siellä, toinen täällä – mutta sammal kyllä viihtyy mainiosti. Miten sammalesta pääsisi eroon?

Sammal valtaa nopeasti paikan, jossa nurmikko ei syystä tai toisesta oikein menesty. Sammal viihtyy varjoisessa paikassa, tiivistyneessä sekä happamassa maassa. Usein maa on myös liian kosteaa ja ravinneköyhää. Valo-olosuhteita harvemmin voi parantaa, mutta muulla tavoin nurmikon kasvuolosuhteita voidaan pyrkiä parantamaan. Kun nurmikko voi hyvin, niin sammal ei sille elintilakilpailussa pärjää.

Pienehköltä alueelta sammalen voi harata pois ja kylvää paikkauskylvönä uutta nurmea tilalle. Vähän isommalta alueelta voi sammalta poistaa erityisellä sammaleenpoistoon ja maan pinnan ilmaamiseen tarkoitetulla laitteella. Maata ilmastoidaan myös tekemällä siihen reikiä talikolla tai kenkiin kiinnitettävillä piikkipohjilla. Tiivistyneelle nurmikentälle kannattaa levittää lisäksi ohut kerros hiekkaa – etenkin savimailla tästä on hyötyä. Maapohjan kuivattaminen myös muulla tavoin auttaa tilannetta (salaojat, sorapainanteet, avo-ojat). Jos nurmialue on erittäin sammaleinen, kannattaa nurmikko perustaa kokonaan uudestaan.

Suomen maaperä on jo luonnostaan melko hapanta ja nurmialueilla kalkkia ja ravinteita myös kuluu nopeaan tahtiin. Liian happamessa maassa ravinteet eivät myöskään ole nurmiheinille käyttökelpoisessa muodossa, mutta sammal kyllä menestyy. Maata tulee tämän vuoksi kalkita ja lannoittaa vuosittain. Myös tuhkan levittäminen nostaa maan pH:ta. Tarkemman kalkitusmäärän mittaamiseksi maa-aineksesta voi teettää viljavuustutkimuksen tai mitata itse sen happamuuden puutarhaliikkeessä myynnissä olevilla pH-liuskoilla. Jos maa on hapanta, niin kalkkia voi kulua jopa 40 – 80 kg aaria kohden!

Sammalen voi myös myrkyttää. Nurmikkosulfaatti tuhoaa viikossa kahdessa sammalen maanpäälliset osat. Kuollut sammal haravoidaan pois ja aukkopaikat paikkauskylvetään. Myrkytetty sammal palaa kuitenkin pian takaisin nurmikkoon, joten myrkyttämisestä on apua vain hetkellisesti. Sammalen menestymisen syytähän ei myrkytyksellä poisteta.

Hyvin voiva nurmikko tarvitsee menestyäkseen reilun 20 cm kerroksen hyvää, ilmavaa multaa. Tämä kannattaa ottaa huomioon perustettaessa uutta nurmikkoa etenkin tiiviillä savimaalla. Heinänsiementen valinnassakin voidaan olosuhteet ottaa huomioon: jos paikka on varjoinen, kannattaa valita lajikkeita, jotka menestyvät varjoisemmassakin (esim. puisto- ja etelännata). Jatkossa huolehditaan kastelusta. Perustamisen jälkeenkin nurmikkoa tulee hoitaa säännöllisesti, jotta se pysyisi kauniina vuosikymmenten ajan.


Mikäli kaipaat vielä lisää tietoa sammaleen poistamisesta ja nurmikon hoitamisesta,
niin lue seuraavat artikkelit:

Hyvästit sammaleelle
Viljavuustutkimus
Perusta ja hoida nurmikkoa oikeilla tuotteilla

20115_26028.jpg
Huomio

Huomio

Sammalen resepti?

Toisaalta on makuasia, haluaako sammalen pois. Sammal on pehmoista, kaunista ja helppohoitoista - eikä vaadi leikkausta. Tallausta se ei kuitenkaan oikein kestä, joten kulkureiteillä se ei pysy siistinä. Jos siis haluaa sammalta nurmikkoon, kannattaa paikaksi valita alue, jonka päällä ei kävellä. Esimerkiksi varjoisat reuna-alueet, puiden alustat sekä happamen maan kasviryhmät sopivat sammalpeitteisiksi. Myös kivien päälisiä ja kivetyksien välejä voi halutessaan sammaloittaa. Sammalta saa esim. kastelemalla sitä veteen sekoitetulla piimällä tai maidolla. Seossuhde on 1:1. Ennestään sammaloitumattomia alueita tai pintoja käsiteltäessä seokseen lisätään mukaan sammalta; rahkasammal silputtuna käy tähän mainiosti!

Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

20232_62372.jpg
Kotimaisilla villiyrteillä flunssaa vastaan
Niinhän siinä käy, että flunssakausi saapuu seuraksemme kerran toisensa jälkeen. Virusperäiset taudit leviävät niin päiväkodeissa kuin työmaillakin. Syksy on tunnettua flunssakautta ja talvi herättelee influenssavirukset liikkeelle.Apua löytyy läheisen ojan pohjalta tai niityn laidasta.
20241_83395.jpg
Linné kehitti hauskan kasvikellon
Ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné (1707–1778) teki tutkimusretkiä Ruotsissa, etenkin Uppsalan ympäristössä, ja ympäri Eurooppaa. Hän perusti oppinsa eliökunnan systemaattisesta nimeämisestä näiden tutkimusten varaan. Linné onkin tieteellisen luokitusjärjestelmän perustaja ja luoja. Hänen kaksinimijärjestelmässään kasville annettiin kaksiosainen eli binomiaalinen nimi (sukunimi sekä lajinimi). Linnén järjestelmä ei kuitenkaan ilmennä kasvien todellisia sukulaisuussuhteita, mutta silti se antoi kuitenkin voimakkaan sysäyksen kansainvälisen kasvisystematiikan kehitykselle. Hänen merkityksestään kertoo sanonta "Luoja loi, mutta Linné järjesti".
Kaksi valkoista herkkusientä aurinkoisessa metsässä
Herkkusieni
Herkkusienilajeja on Suomessa kaksi; kuusi- ja peltoherkkusieni.
20226_44.jpg
Viljavuustutkimus
Kasveja tarkkailemalla voi niiden hyvinvoinnista tehdä johtopäätöksiä. Tarkkaa tietoa maan ravinnetilasta halutessaan voi teettää maa-analyysin. Analyysin avulla selviää luotettavasti puutarhan maan ravinne- ja pH-tila. Lisäksi maa-analyysi antaa tiedon maalajista ja multavuudesta. Tutkittavaksi lähetettävät näytteet otetaan kasviryhmittäin. Kasvimaasta kannattaa ottaa oma näyte, samoin marjatarhan mullasta. Viljavuustutkimuksen voi teettää myös nurmikon tai koristekasvien istutuspaikan kasvualustasta.
20239_83014.jpg
Katson asiakkaideni pihoja eri silmin kuin he itse, sanoo asiantuntija
Syksyn tullen, kun kulunut puutarhakesä on vielä hyvässä muistissa, on hyvä aika tarkastella omaa pihaa kriittisinkin silmin. Mikä siinä toimii tai ei toimi, mikä on mieluista ja hyvää, missä tarvitaan muutosta? Kannattaa kirjata havainnot ylös ainakin siinä tapauksessa, että muutostöihin ryhdytään vasta keväällä. Talven aikana havainnot saattavat pelkästään muistinvaraisina hämärtyä.
20235_81559.jpg
Koivun rungosta alaosista kasvaa piiskaoksia? Asiantuntija vastaa
Pihapiirissäni kasvaa pieniä luonnon koivuja, joiden rungosta lähtee ehkä noin metrin korkeudesta alaspäin paljon niin sanottuja ohuita piiskaoksia. Milloin näitä olisi hyvä katkoa ja millä/miten? Ovat niin rumia, kun ovat joka paikassa. Entä, jos yhdessä ryppäässä kasvaa vaikka 3–4 isohkoa koivun runkoa, olisiko hyvä harventaa siten, että jättää vain parhaimman näköisen ja suurimman? Ja jos, niin milloin ja millä välineellä olisi hyvä operoida?

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton