Erikoisempia huonekasveja

Hyvä bonsai on sopusuhtainen ja tasapainoinen. Se on kuin itsestään ruukkuun ilmestynyt miniatyyri, terve ja hyväkuntoinen eikä missään nimessä kituliaan näköinen. Jotta puusta kasvaa oikean muotoinen ja se saadaan näyttämään vanhalta sekä pysymään riittävän pienenä, sen kasvua on ohjailtava. Hoitotoimenpiteet on kuitenkin tehtävä niin, ettei kasvi näytä leikatuilta tai taivutetuilta. Bonsait eivät ole mitään erityisiä lajeja. Pienoispuuksi käy mikä tahansa kasvi, jota hoidetaan ruukussa kasvua rajoittaen. Sopivia ovat lehti-, havu-, hedelmäpuut tai pensaat, tosin pienilehtiset lajit ja lajikkeet ovat parhaimpia. Monet huonekasvitkin taipuvat ruukkupuiksi, niitä kutsutaan huonebonsaiksi. Huonebonsait saavat olla aina asuinhuoneessa, mutta jotkut lajit viihtyvät lepokaudella viileämmissä tiloissa.

Timanttiananaksella on noin 30 cm korkea ja yhtä leveä lehtiruusuke. Monta kuukautta kestävä kukinto kehittyy syksyllä ja värjää samalla ruusukkeen ylälehdet hehkuvan punaisiksi. Itse kukat ovat vaatimattomat. Timanttiananas viihtyy lämpimässä paikassa kautta vuoden. Se sopii erityisen hyvin valoisalle ikkunalle, mutta ei kuitenkaan pidä suorasta auringonpaisteesta. Kastele aina sekä kasvin juurille että lehtiruusukkeen keskellä olevaan suppiloon. Anna mullan kuivahtaa kastelujen välillä, ettei kasvi mätänisi, mutta lehtisuppilossa tulee aina olla vettä. Lannoita kesällä kahden viikon välein, myös suppiloon. Anna kukinnan jälkeen vettä pelkästään juurille, äläkä enää kastele lehtisuppiloa.

Onnenbambuna myytävä hauska kiemuravartinen oksa on ruokotraakkipuun verso, joka muiden lajitovereidensa tavoin viihtyy runsaassa hajavalossa. Altakasteluruukku sopii traakkipuulle hyvin. Mullan annetaan selkeästi kuivahtaa kastelukertojen välillä, ja kasvia lannoitetaan keväästä syksyyn noin kahden viikon välein. Traakkipuut saattavat aiheuttaa sekä hengitystieallergiaa että iho- ja limakalvo-oireita, joten allergiaperhettä onnenbambu ei välttämättä tee onnelliseksi.

Anopinkieli ja anopinhammas ovat helppohoitoisimpia kasveja, mitä kuvitella saattaa, ja usein kuulee mainittavan, ettei niitä saa hengiltä millään. Ne viihtyvät sekä aurinkoisella että puolivarjoisella paikalla eivätkä vaadi paljon vettä. Kastele niitä harkiten, ja anna kasvualustan aina kuivua kastelujen välillä. Kastelun unohtaminen muutamaksi viikoksi ei näitä kasveja haittaa, kunhan annat sitten niille vähän reilummin vettä. Varo talvella liikakastelua, ja mikäli olet epävarma siitä kaipaako kasvi vettä vai ei, siirrä kastelu mieluummin seuraavaan kertaan. Kesällä voit antaa mietoa lannoitetta parin viikon välein. Nämä kasvit viihtyvät normaalissa huoneenlämmössä kautta vuoden, mutta talvella ne voivat olla myös viileämmässä, ei kuitenkaan alle 10 asteessa. Istuta ne uudelleen kaktusmultaan vain tarpeen vaatiessa, ja liikakastelun välttämiseksi lasittamattomaan saviruukkuun.

Filippiineiltä kotoisin oleva pussiköynnös on erikoinen kasvi, sillä osa sen lehdistä kehittyy jopa seitsemän senttiä pitkiksi rakkomaisiksi pusseiksi. Kasvi on luonnossa pieni epifyyttinen köynnös, joka kiinnittyy toisiin kasveihin pienillä jälkijuurilla. Pussiköynnös viihtyy parhaiten korkeassa ilmankosteudessa. Pussiköynnös pitää valoisasta tai puolivarjoisesta paikasta, mutta ei siedä lainkaan suoraa auringonpaistetta. Pidä kasvualusta aina jatkuvasti hieman kosteana, muttei koskaan likomärkänä. Kasvi kestää myös kasvualustan ajoittaista lievää kuivahtamista, kunhan se ei ole pitkäaikaista. Voit myös kasvattaa pussiköynnöstä epifyyttinä esimerkiksi sammalella vuoratun oksan tai tukikepin päällä, mutta silloin se tarvitsee etenkin kesän lämpiminä päivinä kastelun vähintään kerran päivässä.

Huonekasvina kengurunkäpälä on melko harvinainen. Leikkokukkana sitä on saatavana satunnaisesti ympäri vuoden. Se on hyvin monikäyttöinen asetelmissa, niin tuoreena kuin kuivattuna. Kengurunkäpälät ovat kotoisin Länsi-Australiasta. Ruohomaiset lehdet ovat sinertävät ja ilman kukkiakin viehättävät. Pitkissä kukintovarsissa on punertavia, ruskeita tai keltaisia, nukkaisia kukkia, joita kehittyy kesällä todella runsaasti, ja jotka ovat hyvin koristeellisia. Ne eivät muistuta ylipäätään mitään tavanomaista kukkaa. Kengurunkäpälä voi olla koko kesän ulkona. Se pitää valoisasta ja lämpimästä paikasta. Talvella riittää kuitenkin 10–12 asteen lämpö. Kesällä kastellaan runsaasti ja lannoitetaan kymmenen päivän välein.

Kääpiöbanaani on nopeakasvuinen ja voi kasvaa ruukussa noin kaksimetriseksi ja sen lehdetkin saattavat tulla metrin mittaisiksi. Suuren kokonsa takia se vaatii runsaasti tilaa. Kääpiöbanaani vaatii runsaasti valoa, mutta keväällä ja kesällä se kannattaa suojata suoralta auringolta. Syksyllä ja talvella ei auringostakaan ole haittaa. Kastele multa perusteellisesti jokaisella kastelukerralla. Lannoita keväästä syksyyn kerran viikossa ja talvella kerran kuussa. Kääpiöbanaani viihtyy huonosti kuivassa huoneilmassa, joten sumuta sen lehtiä usein. Älä kuitenkaan sijoita sumutettua kasvia aurinkoon, sillä lehtien pinnalla olevat pisarat aiheuttavat auringossa lehtiin polttovioittumia.

Tötterölehdellä ei ole vartta, vaan hyönteisiä pyydystävät, putkimaiset, vaaleanvihreät lehdet kasvavat suoraan juurakosta. Kasvilla on kauniit, pitkävartiset, punaiset tai sinipunaiset kukat. Tötterölehti tarvitsee valoisan tai aurinkoisen kasvupaikan. Talvilevon aikana muutama pimeä päiväkään ei sitä tosin vahingoita. Paikan pitäisi olla myös ilmava ja talvella viileä: 10 astetta riittää hyvin. Tärkeää on runsas kastelu ja korkea ilmankosteus. Kasteluveden on oltava kalkitonta, samoin kasvualustan, jona käytetään turvemultaa. Kesällä tötterölehteä lannoitetaan kolmen viikon välein miedolla, esimerkiksi vesiviljelylannoitteella. Joka vuosi keväällä ennen kasvun alkua kasville vaihdetaan uusi multa.

Kärpäsloukun kasvualusta ei saa kesällä koskaan kuivua täysin. Pane ruukku syvälle aluslautaselle ja pidä lautasella aina 1–2 cm vettä. Kastele vain kalkittomalla vedellä, äläkä koskaan anna lannoitetta. Kärpäsloukku vaatii runsaasti valoa ja kestää myös suoraa auringon paahdetta, jos sen totuttaa varovasti aurinkoon. Onnistuneen kasvatuksen perusedellytys on, että annat kasville talvella viileään j a kuivemman lepoajan noin 10 asteessa ja pidät kasvualustan lepoaikana vain niukasti kosteana. Tänä aikana kasvi saattaa menettää lehtensä, mutta niiden tilalle kasvaa aikanaan keväällä uudet. Käytä kasvualustana mieluiten lannoittamatonta kasvuturvetta, rahkasammalta tai niiden sekoitusta. Poista aina kuolleet lehdet. Kasvi viihtyy mainiosti kesän ulkona, kunhan et päästä sitä kuivumaan. Loukkujen avaaminen ja sulkeminen kuluttaa kasvin energiaa, joten älä turhaan ärsytä niitä keinotekoisesti. Kärpäsloukkua ei myöskään tarvitse ruokkia keinotekoisesti, se hoitaa kyllä itse saalistuksensa.