Kukkapuut – kauneutta ja elämää pienellekin pihalle

Herkimmän kukinnan tarjoavat jo varhain keväällä erilaiset koristekirsikat, jotka hurmaavat tummemmin tai vaaleamman punaisin tai valkoisin kukin. Lajista riippuen kukat voivat olla kerrannaisia tai yksinkertaisia. Kirsikkapuiden tuhansien kukkien hehku on usein lyhyehkö, mutta sitäkin henkeäsalpaavampi. Kukinnan lopuksi maahan leijailevat terälehdet luovat erityisen, aivan omanlaisensa tunnelman, jota kannattaa odottaa keväästä toiseen.

Jos kaipaat puutarhaasi koristekirsikoiden herkkää kukintaa, tutustu erilaisiin vaihtoehtoihin.

Tuomipihlaja ei ole nimestään huolimatta tuomi eikä pihlaja, vaan aivan oma sukunsa. Siihen kuuluu niin puita kuin pensaitakin. Puina kasvatetaan erityisesti rusotuomi- tai sirotuomipihlajia. Puut ovat siroja, soikealehtisiä ja niiden valkoiset kukkatertut ovat löyhiä. Yksinkertaisten kukkien terälehdet ovat pitkät ja kapeat. Siksi puut kukkiessaan peittyvät ikään kuin pilveen ja ovat erityisen viehättäviä.

Tuomipihlajat ovat tarpeiltaan vaatimattomia ja menestyvät monenlaisissa oloissa. Ne kukkivat innokkaasti myös kevyessä siimeksessä, hajavalossa, jossa suoraa auringonvaloa on vain vähän.

Varsinaisen kesän aloittavat syreenien tuoksuva kukinta. Runkoon varrennettujen jalosyreenien kukat ovat perinteikästä pihasyreeniä suuremmat ja värivaihtoehtoja on useita. Näissäkin pikku puissa vain latvus kasvaa eikä runkoon tule enää lisää pituutta, ainoastaan paksuutta.

Syreenit kukkivat edellisvuotena kasvaneeseen versoon, joten oksien leikkaamista vältetään, ellei se ole oikeasti tarpeellista. Leikkaamista ei seuraa sen vakavampaa kuin kenties yhden vuoden kukinnan menettäminen. Latvus kaipaakin aika ajoin keventämistä. Sen voi tehdä kertaleikkauksen sijaan osissa. Ensimmäisenä vuonna leikataan puolet tai kolmasosa oksista ja seuraavana vuonna jatketaan, kunnes koko kasvusto on uusiutunut.

Syreenejäkin voi yhdistellä eri aikaan kukkivilla lajeilla, sillä esimerkiksi likusterisyreenit kukkivat myöhään.

Jos syreenit sykähdyttävät, katso rungollisten syreenien valikoimaa.

Pihlajien kukinnan aikaan on kuin pienet poutapilvet täyttäisivät puun. Vaikutelma syntyy tiheistä kukkatertuista ja kukkien pitkistä heteistä, jotka tuovat kukkaterttuihin pörröisyyttä.

Pihlajan kukkien hunajainen tuoksu houkuttelee pölyttäjiä herkkulautasen äärelle. Syyskesällä kypsyvät marjat ovat paitsi kauniita, kutsuvat paikalle monia lintuja herkuttelemaan antimillaan.

Koulujen päättymisen aikoihin puutarhat täyttyvät koristeomenapuiden loisteliaalla kukinnalla. Puut puhkeavat kukkaan uskollisesti joka vuosi. Kukat ovat usein tumman- ja vaaleanpunaisen eri sävyissä, jotkut kevyesti kerrannaisia, jotkut valkoisia. Talvenkestävyytensä vuoksi ne ovat aivan ylivertaisia puutarhan koristepuita, etenkin kun joukossa on täysikasvuisina hyvinkin eri kokoisia puita. Siksi pieneenkin pihaan mahtuu koristeomenapuu.

Syksyllä koristeomenapuut saavat oksilleen sievät hedelmät. Niiden väri ja koko vaihtelee ja osa on hyödynnettävissä talousomenana. Pienimmät hedelmät ovat puisevia ja kovia ja siksi käyttökelvottomia. Ne saavatkin kaunistaa puuta pitkälle syksyyn.

Vilkaise variaatiot

Syyshortensian kukinta on puutarhan aatelistoa. Kukinnan pituus ja näyttävyys on vertaansa vailla ja takaa huomion puutarhan keskipisteenä elokuulta syksyyn.

Runkoon varrennetut hortensiat kuuluvat näyttävyydestään huolimatta kukkapuiden minipuihin, jotka ovat edukseen matalien pensaiden, perennojen ja pienien havukasvien ympäröiminä.

Hortensian oksat ovat hauraita ja kasvavat pitkiksi. Siksi niitä kannattaa leikata vuosittain voimakkaasti ja jättää vain yhden tai kahden silmuparin verran pituutta kuhunkin oksaan. Sopiva leikkausaika on keväällä ennen kasvun alkua. Jo syksyllä leikataan kuihtuneet kukinnot pois, jotta lumen paino ei revi oksia hallitsemattomasti.
Moni syyshortensian lajike vaihtaa kukan väriä syysviileän puhkuessa pihaan. Värisävyn vaihto on lajikkeesta riippuen joko hyvin hillitty tai melkoisen rohkea.