Kalkitus
Kalkitus on yksi maanparannuksen kulmakivistä. Liian happamassa maassa ravinteet eivät ole kasville käyttökelpoisessa muodossa. Suomen maaperä on luonnostaan melko hapanta, ja lisäksi kalkkia kuluu kasvien käyttöön maasta vuosittain hurja määrä: n. 100 g/m2. Ei siis turhaan puhuta säännöllisen kalkituksen tärkeydestä.
Kalkin tarve riippuu maan pH:sta. Normaali kasvialusta on hyvä kalkita vähintään parin vuoden välein, n. 10–30 kg / 100 m2. Jos maa on hapanta, kalkkia pitäisi levittää jopa 40-100 kg / 100 m2. Tarkemmat ohjeet löytyvät aina kunkin tuotteen pakkauksista. Happamuuden poisto savi- ja multamailla vaatii enemmän kalkkia kuin keveillä hiekka- ja hietamailla.
Maan pH:n voi mitata itse ostamalla pH-liuskoja puutarhamyymälöistä tai apteekista tai lähettämällä maasta näytteen (Viljavuuspalvelu Oy, PL 500, 50101 Mikkeli p. 015-320 400). Näytteitä otetaan useammasta kohdasta kasvimaata ja tästä näytteiden sekoituksesta otetaan analysoitavaksi lähetettävä näyte. Perustutkimukseen sisältyy maalaji- ja multavuusmääritys, pH ja johtoluku, sekä pääravinteista kalsiumin, fosforin, kaliumin, magnesiumin ja rikin liukoisten, ts. kasveille käyttökelpoisten osien määritys.
Useimmat puutarhakasvit viihtyvät maassa, jonka pH on 6.0-6.5. Happamassa viihtyvät esim. alppiruusut, hortensiat, pensasmustikat, havupuut, ja kanervat. Perennojen kalkintarve kannattaa aina tarkistaa ennen istutusta. Peruna ja punajuuri tulevat runsaasti kalkitussa maassa helposti rupisiksi.
Kalkki kannattaa levittää keväällä lumen päälle, ennen muiden lannoitteiden levitystä. Näin kalkki sulaa nopeasti kosteaan maahan. Jos lumi on jo ehtinyt hävitä, kannattaa odottaa sadetta, ja levittää kalkki juuri ennen sadetta. Kalkita voi myös syksyllä.
Pölyävä hienojakoinen kalkki, ns. dolomiittikalkki on nopeavaikutteista ja edullisinta, mutta levitystyö on epämukavaa. Myynnissä on myös rakeisia kalkkeja, jotka eivät pölyä. Jotkut kalkkiseokset sisältävät myös muita ravinteita. Tutustu tuotteisiin myymälöissä.
Syyskalkitus
Syyskalkitus kannattaa tehdä syys-lokakuussa ennen lumen tuloa. Kasvimaan syyskalkitus tuo monia etuja: Ennen maan muokkausta levitetty kalkki sekoittuu tasaisesti muokkauskerrokseen, jossa se talven aikana parantaa maan rakennetta ja neutraloi happamuutta niin, että maan kunto on laadukas heti seuraavaa satokautta varten. Sammal viihtyy liian happamassa nurmikon pohjassa. Maa kannattaa kalkita vuosittain.
Puuntuhka
Puuntuhka sisältää kalsiumia, kuten kalkkijauheet ja -rakeet. Sen lisäksi tuhka sisältää fosforia, magnesiumia, booria ja kobolttia. Jos peruskalkitus halutaan tehdä tuhkalla, pitää tuhkaa levittää 10–25 kg aarille. Määrään vaikuttaa maan lähtötilanne: mikä on pH perustettaessa kasvimaata tai istutettaessa kasveja ja mitä kasveja aiotaan kasvattaa.
Jos tuhkalla halutaan pitää maan pH tietyllä tasolla, riittää ylläpitokalkitukseksi muutama kilo aaria kohti. Ylläpitokalkitus aloitetaan muutaman vuoden kuluttua peruskalkituksesta. Kun halutaan kalkitusaineena käyttää tuhkaa, pitäisi sen olla käsittelemättömästä puusta syntynyttä tuhkaa.
Jos joukossa on poltettu paperia tai pahvia, vältetään tuhkan levittämistä hyötykasvimaalle syötävien kasvien käyttöön. Tällainen tuhka voidaan käyttää koristekasveille mm. painomusteen mahdollisesti sisältämien haitallisten aineiden vuoksi. Tuhkaa levitettäessä lumen päälle pitää myös muistaa, että osa tuhkasta kulkeutuu muille maille sulamisvesien ja kevätsateiden mukana.
Maanäyte
Maan pH:n voi mitata itse ostamalla pH-liuskoja puutarhamyymälöistä tai apteekista tai lähettämällä maasta näytteen (esim. Viljavuuspalvelu Oy, PL 500, 50101 Mikkeli). Näytteitä otetaan useammasta kohdasta, ja tästä näytteiden sekoituksesta otetaan analysoitavaksi lähetettävä näyte.
Paljonko kalkkia laitetaan?
Hyvin kalkitussa maassa kasvisi viihtyvät. Oikealla pH-alueella kasvit hyödyntävät sekä maan luontaiset että siihen lannoittamalla lisätyt ravinteet parhaiten. Kalkitustarve riippuu maan pH-luvusta, maalajista, multavuudesta ja kasvilajista. Siksi tarkan määrän selvittämiseksi tarvitaan aina viljavuustutkimus. Ellei sitä ole tehty, voidaan käyttää seuraavia ohjeellisia määriä:
Nurmikko
Paras kalkitusajankohta on keväällä lumen päälle, jolloin kalkki imeytyy sulamisvesien mukana maahan. Jos kalkitus tehdään lumen sulamisen jälkeen, kannattaa käyttää sadetinta tai kasteluletkua. Näin vältetään kalkin pölyäminen ja kulkeutuminen kenkien mukana.
- Peruskalkitus nurmikon perustamisen yhteydessä: 60–75 kg/100 m²
- Ylläpitokalkitus kolmen vuoden välein: 30 kg/100 m²
Erittäin vaateliaat puutarhakasvit (pH-tavoite 6-7)
Avomaankurkku, herne, kaali, lanttu, palsternakka, papu, porkkana, punajuuri, purjo, päärynä, raparperi, sipuli, tomaatti ja tulppaani.
- Peruskalkitus: 70–100 kg/100 m²
- Ylläpitokalkitus kolmen vuoden välein: 30 kg/100 m²
Vaateliaat puutarhakasvit (pH-tavoite 6,0-6,5)
Marja- ja hedelmäkasvit, vihannes- ja koristekasvit.
- Peruskalkitus: 60–75 kg/100 m² tai 2–3 kg/pensas
- Ylläpitokalkitus kolmen vuoden välein: 30 kg/100 m²
Muut
- Alppiruusuille (pH-tavoite 5,5) ja pensasmustikalle kalkitusta ei suositella ollenkaan
- Ruokaperunalle (pH-tavoite 5,8–6,1, Ca-tavoite yli 1000 mg/l)
- Peruskalkitus: 45–60 kg/100 m²
- Ylläpitokalkitus kahdeksan vuoden välein: 30 kg/100 m²