Kultarantaa puutarhuriharjoittelijan silmin

Arvovaltaiset vieraat tuodaan linnaan rantaviivaa noudattelevaa, 220 metriä pitkää lehmuskujaa pitkin. Kuja onkin vaikuttavan kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. Taivas pilkottaa kujan kattona ja terve vihreä lehvästö rauhoittaa mielen. Kokonaisuuden viimeistelee siisti hiekkakäytävä. Hiekkakäytävät puhalletaan puhtaiksi useita kertoja viikossa. Tänäkin kesänä hanhet tekivät kiusaa tallustelemalla kujanteen poikki nurmikentälle. Niiden jätöksiä puhdistettiin pahimmillaan useita kertoja viikossa.

Lehmuslajikkeita on neljä: tavallisten puisto- (Tilia x vulgaris) ja metsälehmuksen (Tilia cordata) lisäksi rivistössä komeilevat kriminlehmus (Tilia euchlora) ja isolehtilehmus (Tilia platyphyllos). Näiden kasvutapa ja koko eroavat toisistaan. Niinpä puiden pitäminen yhtenäisenä kujanteena tuottaa pientä päänvaivaa, ja leikkaukset on tehtävä suunnitellen ja huolella.

Lehmuskujanteen päässä aukeaa idyllinen merinäköala Naantalin kaupunkiin. Naantalin kirkko hallitsee maisemaa vilkkaan ranta-alueen kahviloiden ja ravintoloiden sekä vierasvenesataman yläpuolella. Vuoteen 1934 asti Kultarantaan kuljettiin vain vesiteitse.

Pääsisäänkäynnin edustalle on kuljettu rannalta kohoavia jylhiä graniittiportaita pitkin. Portaita reunustavat mm. männyt ja pihlajat. Metsäpuutarhan kasvit on valittu helppohoitoisista ja luonnonmukaiseen rakentamiseen sopivista kasveista. Mm. pikkutalvio (Vinca minor), jättipoimulehti (Alchemilla mollis) ja kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris) menestyvät mainiosti puiden siimeksessä.

Linnan tornista näkyy vielä hyvin Medaljonki-puutarhaan. Puut ovat kuitenkin kasvaneet reilussa 80 vuodessa suuriksi ja suojaavat nyt linnan pihaa joka puolelta. Vaikka lehtipuitakin on paljon, on yleisilme metsäpuutarhassa kuitenkin mäntyinen. Puiden kuntoa tutkitaan säännöllisesti, ja vanhimpia pihtoja onkin jo jouduttu karsimaan.

Nurmikon ja käytävien välistä rajausta tehdään useita kertoja kesässä. Raskain työ tehdään koneella, viimeistely käsin. Kasteluvesi saadaan omasta Metsäjärvestä. Kesä 2006 oli todella kuiva, joten järven vesikin alkoi jo ehtyä. Nurmikon leikkaamista riittää päivittäin: nurmikkohehtaareita on kaikkiaan 10.

Toinen työläs tehtävä on sinitähtösten (Ageratum houstonianum) siistiminen. Työ on tarkkaa ja hidasta: ruskistuneet kukinnot poistetaan teräväkärkisillä saksilla lähes yksitellen, uusia nuppuja väistellen.

Kultarannassa on siis paljon kauniita istutuksia myös muotopuutarhan ulkopuolella. Osa metsäisistä ja kallioisista alueista on siistitty pienillä kasviryhmillä. Tässä luonnonmukaiseen puutarhaan mainiosti sopivia vuorenkilpiä (Bergenia), hopeahärkkiä (Cerastium tomentosum), rönsyansikkaa (Waldsteinia ternata) ja taustalla mm. punaista kyynelverenpisaraa (Fuchsia Triphylla-ryhmä) sekä keltaista kesäpäivänhattua (Rudbeckia hirta var. pulcherrima).

Hedelmäpuita Kultarannassa on n. 130. Niistä kerätään satoa keittiön tarpeisiin. Osa omenapuista on ns. hillittykasvuisia lajikkeita eli ne eivät kasva muutamaa metriä korkeammaksi. Näin sadonkorjuu on helppoa, eikä tikapuita tarvita. Vadelmia kerättiin parhaimmillaan 80 l päivässä. Päälajikkeina ovat ’Ottawa’ ja ’Maurin Makea’. Myös pensasmustikat, herukat ja karviaiset otetaan talteen.

Kaikkia hyöty- ja kukkatarhan antimia viedään kesäkauden ulkopuolellakin viikoittain presidentin talouteen.

Kaikki puhtaat kasvijätteet kompostoidaan ja hyödynnetään sekä väliaikaisena kasvualustana kurpitsoille että uutena kompostimultana. Valtavia komposteja on kolme: Etummaisena kasvukauden 2006 komposti. Vanhemmat kompostit (keskellä viime vuoden komposti ja takana kaksi vuotta vanha) toimivat mainiosti kurpitsojen kasvualustana. Kurpitsat kasvavat komposteissa valtaviksi mollukoiksi, jotka pärjäisivät myös Puutarha.netin keskustelupalstan Suuri Kurpitsasota –kisassa. Ensi vuonna vanhin komposti on jo valmista, joten siitä saadaan runsaasti uutta, muhevaa kasvualustaa.

Leikattua kuusiaitaa Kultarannan alueella on 1 kilometri. Uusia kuusia tarvitaan aidan paikkaamiseen aina silloin tällöin ja niinpä "takapihalla", hyvissä valo-olosuhteissa kasvatetaan uutta aitakuusta useita rivejä.