Ongelmia huonekasveissa?
Huonekasvit viettävät lepokauttaan nyt vuoden pimeimpänä aikana. Terveet ja elinvoimaiset kasvit eivät ole kovin alttiita ötököiden ja tautien valloitukselle. Oikean kasvupaikan valinnalla ja oikeilla hoitotoimilla voidaan siis pelastaa paljon, mutta mitä tehdä, jos kasviin kuitenkin tulee laikkua, pilkkua tai ötökkää?
Mitä tehdä, kun...
…lehdet ovat laikkuiset tai kellastuneet?
Luultavimmin kasvia on kasteltu liikaa tai lannoitettu väärin. Kellastuminen voi johtua myös juurten hapen puutteesta. Varjoa suosiva kasvi taasen kalpenee, jos se on erehdyksessä laitettu suoraan auringonvaloon. Jos taas kasvia on suihkuteltu auringonpaisteessa tai käsitelty sopimattomalla torjunta-aineella, kasvin lehtiin ilmestyy läpikuultavia laikkuja, jotka ruskettuvat myöhemmin.
…lehdissä on korkkimaisia, ruskeita laikkuja?
Laikut sijaitsevat lehtien alapinnoilla, jolloin kasvi on voinut saada liikaa typpeä lannoituksessa tai kasvia on kasteltu liikaa tai ilmankosteus on liian pieni.
...lehdet ja kukkanuput varisevat?
Syitä tähän voikin olla monia: nuppuisen kasvin kääntely (kaktukset ja gardenia ovat tarkkoja tästä), valon puute, veto ja suuret lämpötilaerot, epätasainen kastelu tai kasvin liiallinen kuivahtaminen.
...lehtien kärjet kuivuvat?
Tämä ongelma näkyy usien pitkissä ja kapeissa lehdissä. lmankosteus on liian pieni tai kasvia on kasteltu niukanlaisesti.
Iik, ötököitä!
Yleisimmin tuholaiset vioittavat kasvia imemällä kasvinestettä, jolloin kasvin lehdet sekä versot kellastuvat ja kasvu hidastuu.
Kirvat
Kirvoja on kahtalaisia: lehti- ja kilpikirvat. Helpommin torjuttava näistä on lehtikirva. Se on muutaman millin mittainen, pehmeäihoinen, vihreä tai musta. Tuhoaan se tekee nuoren versojen latvalehdissä ja nupuissa imemällä kasvinestettä. Jälkeensä lehtikirva jättää tahmeaa eritettä.
Kilpikirva tai villakilpikirva viihtyy kovalehtisissä kasveissa (fiikus, limoviikuna, appelsiini). Tämä kirva on 1-6 mm:n mittainen ja sillä on kova ruskea panssari. Toukilla kuori on vaalea ja pehmeä. Kilpikirva on liikkumaton. Villakilpikirva on liikkuva ja villamaisen vahakerroksen peittämä. Tuhoaan se tekee kasvinestettä imemällä ja siitä seuraa kasvin kasvun hidastuminen.
Vihannespunkit
Ne ovat lehtien alapinnalla olevia ~puolen mm:n pituisia tummilla kyljillä varustettuja hämähäkkieläimiä (hyvinvoivat, rehevät lehdet). Vanhoilla lehdillä punkit ovat vaaleampia. Näitä on syytä epäillä kasvissa olevan, kun lehdet vaalenevat pisteittäin. Loppujen lopuksi punkki saa aikaan kasvin kellastumisen, kuivumisen ja kasvin peittymisen punkkien seittiin.
Ripsiäiset
Nämä veijarit ovat kovia liikkumaan lehtien alapinnoilla. Ripsiäiset ovat samaa kokoluokkaa vihannespunkkien kanssa, kapeita ja väriltään vaaleita. Toukat ovat muutaman yksilön ryhmänä lehden alapinnalla. Tuho näkyy lehdillä laikkuina, jotka ovat hopeanhohtoisia ja mustapilkkuisia. Oikein runsas ripsiäisyhdyskunta saa aikaan lehtien ja kukkanuppujen kuivumisen sekä kukkien epämuodostumisen.
Ansarijauhiaiset
Ansarijauhiaisia ei sisäkasveissa yleensä ole, mutta pelargonia, joulutähti ja verenpisara saattavat se saada riesakseen. Aikuinen ansarijauhiainen on muutaman millin mittainen perhosmainen ja valkea hyönteinen. Toukka on paikallaan jököttävä, littana ja vaaleanvihreä. Vioitus on imentävioitus.
Torjunta: Jos ötököitä on muutama, on helppo torjua ne heti alkuvaiheessa. Myrkyttömistä konsteista vesipesu on hyvä konsti kokeilla, punkkia torjutaan suihkuttelulla. Mäntysuopa käy (2-3 % liuoksena) lehtikirvaan. Tolulla torjutaan (samanvahvuisena liuoksena) sekä lehtikirvaa että vihannespunkkiin. Lisäksi Tolulla on puhdistava vaikutus. Pari kertaa viikossa tehty ruiskutus Tolu-liuoksella pitää kasvin vapaana tuhoeläimistä. Luonnonmukaiseen torjuntaan sopivat myös torjuntatikut. Jos pelkkä myrkytön torjunta ei auta, on siirryttävä seuraavaan asteeseen. Provadolla (aerosoli tai puikot) tuhotaan lehtikirvat, ansarijauhiaiset, ripsiäiset, vihannespunkit ja toukat, mutta munat ja punkit seitin suojassa eivät tällä tuhoudu. Pyretriinisumutteita on mahdollista käyttää, suihkutus on tehtävä riittävän välimatkan etäisyydeltä. Sumutteella päästään eroon lehti- ja kilpikirvoista, ansarijauhiaisista, ripsiäisistä ja vihannespunkeista. Sumutus on tehtävä pariin kertaan uudelleen viiden päivän kuluttua vihannespunkkia torjuttaessa.
Onko kasvissa tauti?
Harmaahome
ilmestyy kasvin kuivuneeseen tai vioitettuun osaan. Ruskeat, pehmeät laikut kehittävät harmaata rihmastoa, johon syntyy kuromia.
Lehtilaikkutaudissa laikut ovat tummia, vaaleita, rengasmaisia, epäsäännöllisiä ja niissä on tumma reunus. Keskellä laikkua on tummia pisteistä.
Begonia ja ruusu ovat alttiita härmälle. Härmä alkaa pienillä valkeilla jauhomaisilla täplillä, jotka ajan mittaan laajenevat. Tautia on lehdissä, varsissa ja kukissa. Vanhempiin laikkuihin tulee mustia kotelorakkoja, jotka ovat pistemäisiä. Kasvin kasvu hidastuu ja lopuksi lehdet kuihtuvat.
Lakastumis- ja tyvitaudissa hyvinvoiva kasvi lakastuu yhtäkkiä. Taudin voi todeta tyven poikkileikkauksesta, jossa näkyy solukon ruskeat reunat.
Begonia ja pelargonia voivat saada riesakseen lehti- ja varsibakterioosin, jonka voi todeta katsomalla lehteä valoa vasten. Lehdessä näkyy öljymäiset laikut. Lopuksi kasvin tyvi muuttuu pehmeäksi ja mustuu.
Torjunta: Jos tautisia lehtiä on muutama, ne otetaan pois. Suihkutus lopetetaan, jos lehdessä on härmää tai lehtilaikkua. Tolulla (2-3 %) tai Euparenilla saadaan torjuttua härmää. Jos kyseessä on lakastumis- tai tyvitauti, kasvi siirretään tunkiolle.