Perennojen syyskylvö

Siementen kylväminen syksyllä muistuttaa kasvien omaa, itsenäistä tapaa lisääntyä. Syksyllä voidaankin kylvää lähes kaikkia perennalajeja. Erityisen hyvä ajankohta se on etenkin lajeille, joiden siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn itääkseen.

Kylmäkäsittelyn tarvitsevat monivuotiset kasvit voidaan kylvää jo syys-lokakuussa. Talvi murtaa luonnollisella tavalla siemenen levon ja itäminen käynnistyy heti seuraavana keväänä.

Siemenet, jotka pystyvät itämään heti (ilman kylmäkäsittelyä) kylvetään vasta juuri ennen talven tuloa; jo kylmettyneeseen maahan, ilmojen selkeästi viilennyttyä. Näin estetään nopeasti itävien kasvien siementen taimettuminen (pienet taimet ovat kylmänarkoja ja herkkiä paleltumaan talvella), mutta varmistetaan nopea kasvuunlähtö heti keväällä!

Syyskylvöt voi tehdä kylvöastioihin tai suoraan kasvupaikalleen. Varmista kohopenkin avulla ettei sade- ja sulamisvedet jää kylvösten päälle makaamaan. Hyvä kasvualusta on multavaa ja hiekkapitoista eli ilmavaa.

Siemenet on hyvä kylvää harvakseltaan riveihin ja ne kannattaa muistin avuksi myös merkitä (helpottaa kummasti keväällä penkin siistimistä, kun erottaa siementaimet). Suuremmat siemenet (mm. iirikset, mooseksenpalavapensas) peitetään reilun sentin maakerroksella ja pienemmille riittää ohut peitto. Jos syksy on kuiva, niin kylvöstä kannattaa kastella säännöllisesti. Ennen maan jäätymistä kylvökset on hyvä suojata kasvuharsolla ja ohuella lehti-/havukerroksella.

Keväällä maan lämmetessä lehti- ja havukerrokset poistetaan, mutta harson voi vielä pitää pienten suojana. Nopeimmat itävät pian - hitaimpia voi joutua odottamaan viikkokausia (saattavat vaatia toisenkin kylmäkauden). Kärsivällisyys kuitenkin yleensä palkitaan runsaalla määrällä pieniä, terhakoita taimia. Siemenlisäys on hyvä ja ehdottomasti edullisin tapa lisätä puutarhan kasvivalikoimaa. Yleensä ne itse kasvatetut kukat ja kasvit ovat huomattavasti upeampia ja rakkaampia, kuin kaupasta ostetut.

Ps. On hyvä piirtää paperille kartta kylvöksistään ja merkitä siihen myös kylvettyjen kasvien nimet. Keväällä ei välttämättä enää muista lajikkeita ja siemenpussitkin ovat saattaneet kadota.

Siemenestä kasvattaminen on suvullista lisäämistäeli siemenen kehittymiseen tarvitaan aina pölytys ja hedelmöitys. Näin uudessa kasviyksilössä on molempien vanhempien perintötekijöitä uutena yhdistelmänä eli siemenistä kasvaneet kasvit eivät ole täysin toistensa kaltaisia. Risteytysjalostuksella tuotetut F1-siemenet ovat perimältään identtisiä. Niissä kasvin hyviä ominaisuuksia on yleensä pystytty varmistamaan ja vahvistamaan.

Vettäsaadessaan kuivunut siemen imee kosteutta, ja turpoaminen alkaa (eloton tapahtuma). Kaikki siemenet turpoavat, kun vesi tunkeutuu kuivan siemenkuoren läpi siemenen sisälle ja rikkoo sen. Turvonnut alkio alkaa erittää gibberelliiniä (vain elävissä siemenissä), joka johtaa varastoravintoa hajottavien entsyymien erittymiseen. Pilkottu varastoravinto (sokerit, aminohapot jne.) siirtyy alkion kasvusolukkoon ja mahdollistaa kasvun. Vettä tarvitaan edelleen runsaasti, jotta solujen laajentumiseen tarvittava nestejännitys saavutetaan. Toisaalta liika kosteus saattaa estää siemenen hapensaannin ja täten estää itämisen. Kolmas tärkeä tekijä on riittävä lämpötila. Eri kasvilajien itämislämpötilat vaihtelevat suuresti, ja monet kasvit itävät nopeimmin, kun yölämpötila on 10-15 astetta päivälämpötilaa alempi.

Lue lisää siemenistä ja niiden käsittelystä