• Etusivu
  • Kasvillisuus

Pikkupuiden parhaimpia – kotipihlaja (Sorbus aucuparia)

Rakentajan toimitus
Päivitetty 22.08.2023
20238_61259.jpg

Riippapihlaja (Kuva: Puutarha.net)

Puusuvuista pihlajia pidetään yhtenä kauneimmista. Pihlaja on koristeellinen kaikkina vuodenaikoina; valkoiset kukinnot, punaiset marjat ja näyttävä syysväritys keräävät katseita. Puutarhan viheristutuksissa pihlaja on yksi käytetyimmistä puista. Useimpiin puihin verrattuna kotipihlaja on pienehkö ja monesti pensaan tavoin monihaarainen. Pienuudesta on etua, sillä puu mahtuu ahtaalle rivitalopihalle ja jopa katualueelle.

Kotipihlajan kasvutapa riippuu paljolti kasvupaikan olosuhteista ja hoidosta. Vankat, vaaleanharmaat haarat kasvavat viistosti ylöspäin ja kaartuvat sivuille vasta puun vartuttua. Päätöpariset lehdet puhkeavat melko aikaisin keväällä ja saavat punaisen syysvärityksen.

Kotipihlaja kukkii joka vuosi runsaasti kesäkuussa parin viikon ajan. Yleensä valkoinen kukinto on litteä kertohuiskilo, joka kauempaa katsottuna tuo mieleen kukkakaalin. Marjat värittyvät elo-syyskuussa ja niiden määrä vaihtelee vuosittain. Oranssin- tai kellanpunaiset, suuret ja kirpeän happoiset marjat sisältävät runsaasti muun muassa C-vitamiinia. Mehukkaat marjat ovat käyttökelpoisia hilloissa, hyytelöissä ja mehuissa. Marjat ovat pakkasten jälkeen makeampia ja satoa voi korjata monesti vielä helmikuussakin.

(Kuva: Puutarha.net)
(Kuva: Puutarha.net)

Marjat ovat tärkeä ravinnonlähde linnuille, jotka myös levittävät pihlajaa uusille kasvupaikoille.

20-vuotiaaksi asti kotipihlaja on nopeakasvuinen. Se elää keskimäärin 70–80 vuotta.

Ohje

Ohje

Tiesitkö?

  • Pihlajanmarjojen maku vaihtelee puittain ja linnut syövät makeimmat ensimmäisenä.
  • Kasvitieteellisesti katsottuna pihlajan marjat ovat omenia, joita ne muistuttavat koostumukseltaankin.
  • Huono pihlajanmarjavuosi enteilee pientä omenasatoa, sillä pihlajanmarjakoit siirtyvät omenan raakileisiin.

Kotipihlajan kasvupaikka

Koko Suomessa menestyvä kotipihlaja tulee toimeen yhtä hyvin uloimmilla Suomenlahden kallioluodoilla kuin Lapissa. Karuimmilla paikoilla siitä tulee pensasmainen. Usein pihlaja kasvaa pellon reunassa ja taajamissa yhdistää luonnontilaisen alueen rakennettuun ympäristöön.

Kotipihlaja sietää hyvin sekä ajoittain märkää maata että kuivuutta. Tavallinen multa kelpaa hyvin kasvualustaksi. Lisäksi se viihtyy sekä aurinkoisilla että varjoisilla paikoilla; tosin valontarve kasvaa vanhemmiten. Vahva juuristo kestää melko hyvin maantäyttöä eikä tuki salaojaputkia. Erityistä leikkaustarvetta ei ole, mutta kotipihlaja kestää sen – alasleikattu tai kaadettu puu uusiutuu helposti kanto- ja juurivesoista.

Kotipihlajalla ei ole pahoja kasvintuholaisia, se sopeutuu hyvin ympäristön muutoksiin ja kestää melko hyvin ilmansaasteita. Tuulenkestävyys on niin hyvä, että lajia käytetään tuulensuojana.

(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)

Kotipihlajan lajikkeet

Monista kotipihlajan lajikkeista suosituimpia ovat kapealatvaiset ja riippaoksaiset puut, mutta myös tavallista makeampimarjaisille yksilöille on käyttöä. Viljelymuodot menestyvät tiettävästi Oulun tienoilla saakka.

Makeapihlaja (Sorbus aucuparia var. edulis) eroaa kotipihlajasta siten, että marjat ovat suuremmat, tummemmat ja vähemmän happoiset. Lisäksi siitä tulee keskimääräistä kapeampilatvainen.

Pylväspihlaja (Sorbus aucuparia ’Fastigiata’) on kapeakasvuinen ja tulee vain pari metriä leveä, pystyoksainen pikkupuu, jollaisia tarvitaan erityisesti pienillä pihoilla ja katualueilla.

Riippapihlaja (Sorbus aucuparia ’Pendula’) on kotipihlajan rento-oksainen ja erittäin leveä viljelymuoto. Siitä kehittyy sateenvarjomainen, kun se leikataan oikein ja vartetaan riittävän korkeaan perusrunkoon.

Visapihlajan (Sorbus aucuparia ’Pieksämäki’) visainen puuaines tekee rungosta muhkuraisen. Laji on nimetty löytöpaikan mukaan.

Keltamarjapihlajaa (Sorbus aucuparia ’Xanthocarpa’) taas kasvatetaan poikkeavan väristen marjojen vuoksi. Ne ovat kypsinä oranssinkeltaiset.

– Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. (Kuva: Adobe Stock)
– Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. (Kuva: Adobe Stock)
Kasvillisuus
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

Kynäkatajan oksa
Onnistuuko kynäkatajan siirtäminen? Asiantuntija vastaa
Kynäkatajani on kasvanut noin 10 vuotta lähellä seinää sen itäpuolella. Kasvu on ollut melko kituliasta ja osa oksista on kuivunut. Nyt joudun siirtämään sen toiseen paikkaan pihatöiden takia. Onko toivoa siirron onnistumisesta ja miten se suoritetaan?
202211_80117.jpg
Mikä kuvassa oleva kukka on? Asiantuntija vastaa
Tämä on kasvaa Oulussa. En löytänyt netistä hakusanalla "punainen kukka".
20116_26849.jpg
Hometta puutarhassa?
Puutarhassani vaivaa outo tauti; kuin hometta olisi kasvien lehdillä? Sitä on niin pensaissa, perennoissa kuin kesäkukissakin. Mitä se on?Puutarhakasveihin voi joskus iskeä harmaahome tai härmä - molemmat ovat sienitauteja. Home ilmaantuu etenkin kosteissa olosuhteissa, härmä kuivissa - ja molemmat mädättävät kasvinosia. Esimerkiksi leimut, mansikka, siperianhernepensas, juhannusruusu ja monet kesäkukat ovat niille alttiita.Joskus näiden sienitautien haitta on niin vähäistä, että kasvi ei ole siitä moksiskaan - ja seuraavana vuonna härmää ei esiinnykään. Toisinaan koko kasvi on sairas ja voi jopa kuolla.Pahoin saastuneet kasvit voi ruiskuttaa kesällä sienentorjunta-aineilla. Saastuneet kasvinosat kerätään syksyllä pois puutarhasta ja hävitetään sekajätteen joukossa.Katso mm. Neudo Vital sienisairauksia vastaanVoit kokeilla sienitautien torjuntaan myös kotikonstia: sekoita litraan vettä 2 tl mäntysuopaa ja 2 tl ruokasoodaa, sekoita ja ruiskuta koko kasvusto hyvin. Uusi käsittely viikon päästä ja jatkossa tarpeen mukaan. Toivottavasti kikka auttaa ja saat nauttia kukistasi vielä pitkään!Lue lisää:Tautien ja tuholaisten torjunta puutarhassa
20091_14715.jpg
Nuorenparin pihasuunnitelman luonnostelua
Nuorenparin upea omakotitalo rakentuu metsän keskelle. Pihasta toivotaan helppohoitoista ja toimivaa. Kasveista viehättävät mm. terijoensalava ja omenapuut sekä erilaiset hopeansävyiset kasvit. Pieni soliseva vesiaihe on myös toiveiden listalla. Isäntä haaveilee myös uima-altaasta...sitten joskus...
20067_337.jpg
Elokuun lajit valkopajuangervo ja mirrinminttu
Valkopajuangervo 'Allikko'(Spiraea alba 'Allikko') kukkii heinä-elokuussa. FinE-kasviksi valittu pensas soveltuu parhaiten suuriin istutuksiin, joissa se saa levitä vapaasti juurivesoilla. Lajikenimi viittaa pensaan kosteaan, jopa märkään kasvupaikkaan. Näiden FinE-pensaiden lisäyslähteenä käytetään Keskas-kantaa 761 Helsingin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta Kaisaniemestä. Valkopajuangervo on vaatimaton kasvupaikan suhteen ja menestyy jopa paikoissa, joissa on seisovaa vettä. Pensas sietää erinomaisesti alasleikkausta ja menestyy vyöhykkeillä I-VII.
20106_22313.jpg
Nyt uutta: perunat ja vihannekset
Varhaisperunasatoa pidetään tänä vuonna määrällisesti kohtuullisena. Laatu on hyvä, mutta toukokuun jyrkät säävaihtelut aiheuttivat viljelijöille lisätyötä. Hallayöt jäivät yksittäisiksi ja ne hoidettiin sadetuksin, joten kasvustot eivät vaurioituneet. Ensimmäiset varhaisperunat istutettiin heti pääsiäisen jälkeen ja suurin osa viikolla 15.Timo on hallitseva varhaisperunalajike, mutta kesän edetessä tulevat myös siiklit, ariellet, rikeat, veloxit ja amazonet. Varhaisimmat perunat kasvatetaan katteen alla. Varhaisperunaksi kutsutaan peruna-asetuksen mukaan perunaa, jonka kuori irtoaa kevyesti hankaamalla. Ilman harsoa kasvatettua, ohutkuorista, varastoimatonta perunaa kutsutaan kesäperunaksi. Peruna-asiantuntijoiden nimikkeistössä uutta perunaa ovat uuden sadon tuontiperunat.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton