Pionin istutus ja hoito – näin saat pionin kukkimaan vuodesta toiseen
Oikea istutussyvyys ja vettä läpäisevä kasvupaikka ovat pionin menestymisen perusta

Yksittäisen pionin kukinta kestää rajallisen ajan, mutta eri aikaan kukkivilla pioneilla puutarhan pionikautta voidaan pidentää alkukesästä pitkälle kesään. (Kuva: Shutterstock)
Pioni voi viihtyä samalla kasvupaikalla vuosikymmeniä, kun paikka ja istutussyvyys valitaan oikein. Liian syvä istutus, märkä kasvualusta tai vääränlainen lannoitus voivat heikentää kukintaa. Katso, miten pioni istutetaan ja hoidetaan ja kuinka eri pionilajeilla ja -lajikkeilla kukintakautta voidaan pidentää.
Pionin istutus – valitse pionille aurinkoinen paikka
Istuta pioni aurinkoiselle paikalle rinteeseen tai tasaisella maalla harjupenkkiin, läpäisevään maahan. Reunus (puu, kivi, turve tms.) ei saa estää veden virtausta, sillä pionin juurelle ei saa kertyä vettä. Talvimärkyys ja veden jäätyminen kasvuston ympärille voivat vahingoittaa pionia, joten kasvupaikan hyvä vedenläpäisevyys on tärkeää.
Älä istuta aivan pionien viereen syväjuurisia perennoja tai isoja puita, sillä ne vievät pionilta ravinteet ja kosteuden. Jätä mieluummin pieni alue pionin ympärille vapaaksi muista kasveista. Ruohovartiset pionit viihtyvät lähes koko maassa, jos niillä on talvisin suojanaan lumipeite.
Lue myös: Miten pionin voi jakaa?

Istutuskuopan syvyydeksi riittää puolisen metriä; kallio ei kuitenkaan saa olla aivan lähellä. Kuopan pohjalle voi laittaa palanutta lantaa maahan sekoittaen (kanankakkaa ei lapiokaupalla!), sen päälle hiukan puhdasta maata ja pioni sen päälle.
Ruohovartinen pioni istutetaan matalaan. Juurakon silmut jätetään yleensä vain muutaman senttimetrin syvyyteen maanpinnasta. Liian syvä istutus voi heikentää kukintaa. Tarkka istutussyvyys kannattaa tarkistaa pionityypin ja taimen mukana tulevan istutusohjeen mukaan.
Lue myös: Onko haaveissasi pionipenkki? Katso vinkit kukkapenkin perustamiseen
Pionille sopii ravinteikas ja vettä hyvin läpäisevä kasvualusta. Tiiviissä maassa maan rakennetta kannattaa parantaa niin, ettei vesi jää seisomaan juuriston ympärille. Kalkitusta ei kannata tehdä varmuuden vuoksi, vaan kasvualustan pH:n ja tarpeen perusteella.
Hyvärakenteinen puutarhamulta sopii kaikille pioneille, mutta jalopionit viihtyvät myös savimaassa. Etenkin tillipioni, kaukasianpioni ja tarhapionit hyötyvät, jos niiden kasvualustaan sekoitetaan karkeaa hiekkaa. Ohut hiekkakerros myös maan pinnalla suojaa sienitaudeilta.

Pionin hoito – rehevä kasvu vaatii ravinteita
Kastele pionia taimivaiheessa tarvittaessa. Hyvin juurtunut pioni kestää yleensä kuivuutta melko hyvin, mutta pitkän kuivan jakson aikana myös vanhaa kasvustoa voidaan joutua kastelemaan. Istutuskuopan lanta riittää pionille hyvin muutamaksi vuodeksi. Sen jälkeen aloitetaan lannoitus.
Pionien kasvu on rehevää, joten ne tarvitsevat reilusti aurinkoa ja ravinteita. Kevätlannoitukseen käytetään puutarhan yleislannosta, ellei ole käytettävissä kanan- tai lehmänlantavettä. Kompostiakin voi käyttää, mutta ohuena kerroksena, koska juurakkoa ei saa peittää syvälle.
Liiallista typpilannoitusta kannattaa välttää, sillä se voi lisätä voimakasta lehtikasvua. Lannoitus tehdään kasvualustan ja kasvin tarpeen mukaan. Mahdollisessa syyslannoituksessa käytetään siihen tarkoitettua valmistetta käyttöohjeen mukaisesti.

Etenkin suuret, kerrannaiskukkaiset pionilajikkeet tarvitsevat tuen. Laita tuki ajoissa, heti kasvukauden alussa paikoilleen. Pionin varret leikataan vuosittain, syksyllä tai keväällä. Alustaa peratessa pitää varoa pionin varastojuuria, jotka ovat usein lähes vaakasuorassa lähellä maan pintaa.

Pionilajikkeet
Pionien kukinta-aika on lyhyt mutta upea. Yksittäiset lajikkeet kukkivat viikosta kolmeen viikkoon. Sopivilla laji- ja lajikevalinnoilla pionipenkin kukinta-aika voidaan kuitenkin venyttää jopa kahteen kuukauteen.
Eri ryhmiin kuuluvia pionilajikkeita on tuhansia – Suomessakin useita kymmeniä. Pionit jaetaan ruohovartisiin ja puuvartisiin pioneihin. Luonnonlajien lisäksi tarjolla on paljon hybridejä eli risteymiä sekä risteyttämällä tuotettuja jalosteita.
Ohje
Huomio: Lajikeluettelo on esimerkinomainen. Pionien menestyminen, koko ja kukinta-aika vaihtelevat lajikkeen, kasvupaikan ja kasvuolosuhteiden mukaan.
Maatiaispionit:
- Kuolanpioni (Paeonia anomala) on vajaan metrin korkuinen, jäykkävartinen, kaunislehtinen kasvi, joka kukkii ruusunpunaisin, hieman nuokkuvin kukin touko-kesäkuun vaihteessa. Menestyy mainiosti pohjoisinta Lappia myöden.
- Kaukasianpioni (Paeonia mlokosewitschii) on erikoinen, keltakukkainen, noin 80 senttimetriä korkea, jäykkävartinen pioni. Sen lehdet ovat sinivihreät ja suurilehdykkäiset. Kukinta-aika on noin kaksi viikkoa kesäkuussa.
- Talonpojanpioni (Paeonia officinalis) voi olla sekä kerrottukukkainen että yksinkertainen. Kerrotut risteytykset on erotettu omaksi ryhmäkseen nimellä Paeonia x festiva. Kaikille maatiais- eli talonpojanpioneille on yhteistä lehden alapuolen sinivihreä väri, noin puolen metrin korkeus sekä aikainen kukinta touko–kesäkuussa.
- Tillipioni (Paeonia tenuifolia) on alle 40 senttimetriä korkea. Sen lehdet ovat hienoliuskaiset ja kukat loistavan punaiset. Tillipioni kestää myös Pohjois-Suomen puutarhoissa. Kukinta-aika on touko-kesäkuun vaihteessa.
- Vuokkopioni (Paeonia anemoniflora) on matala, noin puolen metrin korkuinen pioni, jonka vuokkoa muistuttavat, punaiset kukat ovat yksinkertaisia mutta hyvin koristeellisia.
Jalopionit:
Jalopionien kukat voivat olla jopa 25 senttimetrin levyisiä. Usein ne ovat myös kerrottuja ja tuoksuvia. Kukinta-aika vaihtelee, mutta yleensä jalopionit kukkivat juhannuksesta heinäkuun alkuun.
- 'Barbara' on voimakkaan punainen ja vaaleanpunainen. Kukat ovat puolikerrottuja. Pitkien terälehtien keskeltä kohoaa kukan tornimainen sisäosa. Kasvi on matala ja vahvavartinen. Hyvä leikkokukka.
- 'Bowl of Beauty' on ruusunpunainen ja yksinkertaisen kukan keskiosa on väriltään vaaleankeltainen. Kukinta-aika on myöhäinen.
- 'Edulis Superba' on vaaleanpunainen ja kerrottu. Terälehdissä on hopeinen hohto. Kukinta on keskimyöhäinen.
- 'Festiva Maxima' on valkokukkainen, kerrottu pioni, jonka terälehdissä on karmiininpunaisia pilkkuja. Kukan tuoksu on voimakas. Kukkii kesäkuun lopulla.
- 'Karl Rosenfield' on tumman karmiininpunainen. Sen kukka on kerrottu ja kukinta myöhäinen.
- 'Sarah Bernhardt' on voimakaskasvuinen lajike, joka kukkii myöhään ja on erinomainen leikkokukka. Kukat ovat suuria, vaalean ruusunpunaisia ja tuoksuvia.
Puuvartiset pionit:
Puuvartisia pioneja kutsutaan yhteisellä nimellä Paeonia x suffruticosa. Nämä kauniit jalosteet kukkivat kesäkuun alusta kuun loppuun, lajikkeesta riippuen.
- 'Feng Dan Bai', "Valkoinen Feenixlintu" on suurikukkainen, valkoinen lajike, jonka kukat ovat yksinkertaisia ja tuoksuvia. Kukinta on aikainen. Pensas on harvaversoinen, pystykasvuinen ja yli 2 metriä korkea.
- 'Luo Yang Hong', "Luoyangin punainen" on noin 2 metriä korkea. Ylöspäin suuntautuvat kukkavarret kannattelevat purppuranpunaisia, suurikokoisia ja tuoksuvia kukkia, joiden kukkamuoto on ruusu tai krysanteemi. Lajiketta suositellaan helppoutensa vuoksi puuvartisten pionien aloituslajikkeeksi.
- 'Wu Long Peng Shen', "Musta lohikäärme" on suurikukkainen, purppuranpunainen, voimakastuoksuinen ja korkea lajike. Kukkavarret suuntautuvat ylös ja sivuille. Pensaan kasvutapa on leviävä ja voimakas.
Löydät lisää tietoa eri pioneista Puutarha.netin kasvikortistosta. Voit myös jakaa kokemuksia ja keskustella pioneista Puutarha.netin Keskustelupalstalla.


Miksi pioni ei kuki?
Pioni saattaa kasvattaa komean lehdistön mutta jättää kukinnan väliin. Yksi tavallisista tarkistettavista asioista on istutussyvyys: ruohovartisen pionin juurakkoa ei pidä haudata liian syvälle. Myös liian varjoinen kasvupaikka, märkyys, kasvin nuori ikä tai kasvupaikan vaihtaminen voivat vaikuttaa kukintaan.
Juuri istutettu tai siirretty pioni voi tarvita aikaa juurtumiseen ennen runsasta kukintaa. Siksi hyvinvoivaa pionia ei kannata siirtää tarpeettomasti paikasta toiseen.
Jos vanha pioni on aikaisemmin kukkinut hyvin mutta kukinta vähenee, tarkista myös ympäristön muuttuminen. Lähelle kasvaneet puut ja pensaat voivat vuosien kuluessa lisätä varjostusta ja kilpailla veden ja ravinteiden saannista.











