• Etusivu
  • Kasvillisuus

Pionien kukinta-aika on lyhyt, mutta upea

Pioni on puutarhan kuningatar

Rakentajan toimitus
Päivitetty 20.05.2024
20234_77101.jpg

Pionien kukinta-aika on lyhyt, mutta upea. Lajikkeesta riippuen kukinta kestää viikosta kolmeen viikkoon. (Kuva: Shutterstock)

Pioni on perennojen parhaimmistoa, joka ansaitsee paikkansa auringossa. Sijoita pioni paikkaan, josta sen suuret kukat nähdään ja täyteläinen tuoksu huomataan. Pioni sopii niin yksittäiskasviksi, katseenvangitsijaksi nurmikolle kuin kohottamaan suurempien istutusryhmien arvokkuutta. Se toimii tarvittaessa jopa kesäisenä näkösuojana. Komeat kerrannaiskukkaiset lajikkeet ovat muhkeita, yksinkertaiset kukat ovat herkempiä ja hienostuneempia – mutta kaikki pionit ovat upeita.

Pionin istutus – valitse pionille aurinkoinen paikka

Istuta pioni aurinkoiselle paikalle rinteeseen tai tasaisella maalla harjupenkkiin, läpäisevään maahan. Reunus (puu, kivi, turve tms.) ei saa estää veden virtausta, sillä pionin juurelle ei saa kertyä vettä. Jääpolte on nimittäin pionien suurin ongelma Etelä- ja Lounais-Suomessa.

Älä istuta aivan pionien viereen syväjuurisia perennoja tai isoja puita, sillä ne vievät pionilta ravinteet ja kosteuden. Jätä mieluummin pieni alue pionin ympärille vapaaksi muista kasveista. Ruohovartiset pionit viihtyvät lähes koko maassa, jos niillä on talvisin suojanaan lumipeite.

Lue myös:Miten pionin voi jakaa?

<p data-block-key="78mfb">Pioni viihtyy parhaiten aurinkoisessa paikassa, johon keskipäivän kuumimpaan aikaan lankeaa kevyt varjo. (Kuva: Puutarha.net)</p>
Pioni viihtyy parhaiten aurinkoisessa paikassa, johon keskipäivän kuumimpaan aikaan lankeaa kevyt varjo. (Kuva: Puutarha.net)

Istutuskuopan syvyydeksi riittää puolisen metriä; kallio ei kuitenkaan saa olla aivan lähellä. Kuopan pohjalle voi laittaa palanutta lantaa maahan sekoittaen (kanankakkaa ei lapiokaupalla!), sen päälle hiukan puhdasta maata ja pioni sen päälle.

Pionit istutetaan lähelle mullan pintaa. Juurakon päällä saa olla vain pari senttiä multaa. Poikkeuksen tekevät jalopionit, sillä niihin kehittyy helposti silmuja myös maan alla. Multakerroksen paksuus saa kuitenkin olla niilläkin vain 3–5 senttimetriä. Puupionit voi istuttaa hiukan syvempään; juurenniskan päälle voi laittaa 5–10 senttimetriä multaa.

Lue myös:Onko haaveissasi pionipenkki? Katso vinkit kukkapenkin perustamiseen

Pionit ovat kuivan, lievästi happaman mineraalimaan kasveja, eivätkä ne pidä turpeesta. Kasvualustaksi kunnon peltomulta käy hyvin. Huonosti läpäisevän savimaan "keventämiseen" karkea hiekka on parasta. Multaa ei kalkita (sopiva pH 6,0-6,5).

Hyvärakenteinen puutarhamulta sopii kaikille pioneille, mutta jalopionit viihtyvät myös savimaassa. Etenkin tillipioni, kaukasianpioni ja tarhapionit hyötyvät, jos niiden kasvualustaan sekoitetaan karkeaa hiekkaa. Ohut hiekkakerros myös maan pinnalla suojaa sienitaudeilta.

<p data-block-key="ikeie">Pionien kukinta-aika on lyhyt mutta upea. Kuvassa jalopionin valkoista loistoa. (Kuva: Puutarha.net)</p>
Pionien kukinta-aika on lyhyt mutta upea. Kuvassa jalopionin valkoista loistoa. (Kuva: Puutarha.net)

Pionin hoito – rehevä kasvu vaatii ravinteita

Kastele pionia taimivaiheessa tarvittaessa. Myöhemmin pionia ei tarvitse kastella. Istutuskuopan lanta riittää pionille hyvin muutamaksi vuodeksi. Sen jälkeen aloitetaan lannoitus.

Pionien kasvu on rehevää, joten ne tarvitsevat reilusti aurinkoa ja ravinteita. Kevätlannoitukseen käytetään puutarhan yleislannosta, ellei ole käytettävissä kanan- tai lehmänlantavettä. Kompostiakin voi käyttää, mutta ohuena kerroksena, koska juurakkoa ei saa peittää syvälle.

Liian typpipitoinen lannoitus kasvattaa vain lehtiä ja altistaa pionihomeelle. Kukinnan varmistaa heinä-elokuussa annettava fosforipainotteinen syyslannos.

<p data-block-key="ehcdd">Eri ryhmiin kuuluvia pionilajikkeita on Suomessakin useita kymmeniä. Erityisesti suuret, kerrannaiskukkaiset pionilajikkeet tarvitsevat tuen. (Kuva: Puutarha.net)</p>
Eri ryhmiin kuuluvia pionilajikkeita on Suomessakin useita kymmeniä. Erityisesti suuret, kerrannaiskukkaiset pionilajikkeet tarvitsevat tuen. (Kuva: Puutarha.net)

Etenkin suuret, kerrannaiskukkaiset pionilajikkeet tarvitsevat tuen. Laita tuki ajoissa, heti kasvukauden alussa paikoilleen. Pionin varret leikataan vuosittain, syksyllä tai keväällä. Alustaa peratessa pitää varoa pionin varastojuuria, jotka ovat usein lähes vaakasuorassa lähellä maan pintaa.

<p data-block-key="6dtic">Pionin kukka kasvaa hauskan pallomaisesta nupusta upeaksi kukinnoksi. (Kuva: Puutarha.net)</p>
Pionin kukka kasvaa hauskan pallomaisesta nupusta upeaksi kukinnoksi. (Kuva: Puutarha.net)

Pionilajikkeet:

Pionien kukinta-aika on lyhyt mutta upea. Yksittäiset lajikkeet kukkivat viikosta kolmeen viikkoon. Sopivilla laji- ja lajikevalinnoilla pionipenkin kukinta-aika voidaan kuitenkin venyttää jopa kahteen kuukauteen.

Eri ryhmiin kuuluvia pionilajikkeita on tuhansia – Suomessakin useita kymmeniä. Pionit jaetaan ruohovartisiin ja puuvartisiin pioneihin. Luonnonlajien lisäksi tarjolla on paljon hybridejä eli risteymiä sekä risteyttämällä tuotettuja jalosteita.

Ohje

Ohje

Maatiaispionit:

  • Kuolanpioni (Paeonia anomala) on vajaan metrin korkuinen, jäykkävartinen, kaunislehtinen kasvi, joka kukkii ruusunpunaisin, hieman nuokkuvin kukin touko-kesäkuun vaihteessa. Menestyy mainiosti pohjoisinta Lappia myöden.
  • Kaukasianpioni (Paeonia mlokosewitschii) on erikoinen, keltakukkainen, noin 80 senttimetriä korkea, jäykkävartinen pioni. Sen lehdet ovat sinivihreät ja suurilehdykkäiset. Kukinta-aika on noin kaksi viikkoa kesäkuussa.
  • Talonpojanpioni (Paeonia officinalis) voi olla sekä kerrottukukkainen että yksinkertainen. Kerrotut risteytykset on erotettu omaksi ryhmäkseen nimellä Paeonia x festiva. Kaikille maatiais- eli talonpojanpioneille on yhteistä lehden alapuolen sinivihreä väri, noin puolen metrin korkeus sekä aikainen kukinta touko–kesäkuussa.
  • Tillipioni (Paeonia tenuifolia) on alle 40 senttimetriä korkea. Sen lehdet ovat hienoliuskaiset ja kukat loistavan punaiset. Tillipioni kestää myös Pohjois-Suomen puutarhoissa. Kukinta-aika on touko-kesäkuun vaihteessa.
  • Vuokkopioni (Paeonia anemoniflora) on matala, noin puolen metrin korkuinen pioni, jonka vuokkoa muistuttavat, punaiset kukat ovat yksinkertaisia mutta hyvin koristeellisia.

Jalopionit:

Jalopionien kukat voivat olla jopa 25 senttimetrin levyisiä. Usein ne ovat myös kerrottuja ja tuoksuvia. Kukinta-aika vaihtelee, mutta yleensä jalopionit kukkivat juhannuksesta heinäkuun alkuun.

  • 'Barbara' on voimakkaan punainen ja vaaleanpunainen. Kukat ovat puolikerrottuja. Pitkien terälehtien keskeltä kohoaa kukan tornimainen sisäosa. Kasvi on matala ja vahvavartinen. Hyvä leikkokukka.
  • 'Bowl of Beauty' on ruusunpunainen ja yksinkertaisen kukan keskiosa on väriltään vaaleankeltainen. Kukinta-aika on myöhäinen.
  • 'Edulis Superba' on vaaleanpunainen ja kerrottu. Terälehdissä on hopeinen hohto. Kukinta on keskimyöhäinen.
  • 'Festiva Maxima' on valkokukkainen, kerrottu pioni, jonka terälehdissä on karmiininpunaisia pilkkuja. Kukan tuoksu on voimakas. Kukkii kesäkuun lopulla.
  • 'Karl Rosenfield' on tumman karmiininpunainen. Sen kukka on kerrottu ja kukinta myöhäinen.
  • 'Sarah Bernhardt' on voimakaskasvuinen lajike, joka kukkii myöhään ja on erinomainen leikkokukka. Kukat ovat suuria, vaalean ruusunpunaisia ja tuoksuvia.

Puuvartiset pionit:

Puuvartisia pioneja kutsutaan yhteisellä nimellä Paeonia x suffruticosa. Nämä kauniit jalosteet kukkivat kesäkuun alusta kuun loppuun, lajikkeesta riippuen.

  • 'Feng Dan Bai', "Valkoinen Feenixlintu" on suurikukkainen, valkoinen lajike, jonka kukat ovat yksinkertaisia ja tuoksuvia. Kukinta on aikainen. Pensas on harvaversoinen, pystykasvuinen ja yli 2 metriä korkea.
  • 'Luo Yang Hong', "Luoyangin punainen" on noin 2 metriä korkea. Ylöspäin suuntautuvat kukkavarret kannattelevat purppuranpunaisia, suurikokoisia ja tuoksuvia kukkia, joiden kukkamuoto on ruusu tai krysanteemi. Lajiketta suositellaan helppoutensa vuoksi puuvartisten pionien aloituslajikkeeksi.
  • 'Wu Long Peng Shen', "Musta lohikäärme" on suurikukkainen, purppuranpunainen, voimakastuoksuinen ja korkea lajike. Kukkavarret suuntautuvat ylös ja sivuille. Pensaan kasvutapa on leviävä ja voimakas.

Löydät lisää tietoa eri pioneista Puutarha.netin kasvikortistosta. Voit myös jakaa kokemuksia ja keskustella pioneista Puutarha.netin keskustelupalstalla.

<p data-block-key="c7lqo">(Kuva: Puutarha.net)</p>
(Kuva: Puutarha.net)
<p data-block-key="qe3g0">(Kuva: Puutarha.net)</p>
(Kuva: Puutarha.net)
Kasvillisuus
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

202211_80117.jpg
Viikon kysymys: Mikä kuvassa oleva kukka on?
Tämä on kasvaa Oulussa. En löytänyt netistä hakusanalla "punainen kukka".
20235_59081.jpg
Vinkit omenapuun valintaan ja hoitoon
Omenapuun valintaan kannattaa käyttää hetki aikaa löytääkseen omaan puutarhaan sopivan lajikkeen. Omenoiden maku, puun kasvupaikka, sadon ajankohta ja moni muu tekijä vaikuttavat oikean puun valintaan.
20228_79410.jpg
Muiden kasvien istutusetäisyys tuija-aidanteeseen? Asiantuntija vastaa
Istutin seka-aidateen, jossa eniten näkösuojaa tarvitsevalle paikalle istutin pilarituijia (Thuja occidentalis 'Fastigata'). Tuijat ovat vielä sen verran kapeita, että niiden eteen haluaisin istuttaa 1–1,5 m korkeiiksi kasvavia pensaita tai suuria perennoja. Mutta miten etäälle tuijista istutukset pitää tehdä? Onko se 1 m vai 1,5 m etäisyydelle? Nämä uudet siis vahvistamaan näkösuojaa, kun muuten tuija-aidanne on tästä kohden harva.
Valkoisessa omenapuun kukassa on kimalainen
Omenapuu sopii jokaiseen pihaan
Tarhaomenapuu (Malus domestica)Omenapuu on yksi helpoiten viljeltävistä hedelmäpuistamme. Se on sekä kaunis että erittäin hyödyllinen. Moninaiset kesä-, syys- ja talviomenalajikkeet takaavat juuri käyttötarkoitukseensa sopivan puun löytymisen. Lajikkeen valinta tehdään vyöhykkeiden ja käyttötarkoituksen mukaan. Harvat lajikkeet kuitenkaan menestyvät V-vyöhykettä pohjoisemmassa.Mielenkiintoinen vaihtehto on ns. hillittykasvuinen omenapuu, jonka kasvua hillitsee perusrungon pienuus. Nillä on melko pieni juuristo, joten ne pitää tukea. Omenat ovat jopa hieman suurempia, terveempiä ja värikkäämpiä kuin tavanomaisissa puissa. Hillittykasvuiset omenapuut ovat kuitenkin melko lyhytikäisiä verrattuna "perusomenapuihin".Pilariomenapuu sopii pikkuruiseenkin pihaan – vaikka kukkapenkkiin. Siinä omenat kasvavat lähelle runkoa ja se tuottaa satoa jo nuorena.Perheomenapuussa on samaan runkoon vartettu useita eri lajikkeita. Lajike, johon muut lajikkeet on vartettu, kasvaa usein voimakkaammin, ja heikommin kasvavat lajikkeet ovat joskus vaarassa kuivua pois.
20235_81644.jpg
Lannoitteena koiran uloste? Asiantuntija vastaa
Naapurin lannoittaa rajallamme olevaa orapihlajaaaitaa koirien ulosteilla. Onkohan tämä oikeaoppista lannoitusta?
20236_71255.jpg
Tuomipihlaja - satoisa, kaunis, peittävä ja näyttävä
Tuomipihlajat (Amelanchier) on ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluva suku, jonka lajeista suurin osa kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan lauhkealla vyöhykkeellä. Monia tuomipihlajalajeja käytetään koriste- tai marjakasveina myös Suomessa.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton