Rikkaruohojen torjunta

Maan jyrsimisellä voit torjua muun muassa voikukkaa, pujoa, nokkosta, hierakkaa, maitohorsmaa, rönsyleinikkiä ja vuohenputkea. Sen sijaan juolavehnä, rikkanenätti, peltovalvatti ja pelto-ohdake vain villiintyvät jyrsimisen pilkottua ja levitettyä niiden juurenkappaleita. Myös siementävien rikkakasvien kanssa on oltava tarkkana, sillä jyrsintä muokkaa siemenet maahan ja tarjoaa niille otolliset kasvuolosuhteet. Jyrsi siis vasta kitkemisen jälkeen.

Kivipolkujen, muurien ja laattojen rakoihin kasvaneet rikkakasvit voit myös liekittää. Nestekaasulla tuotettava lämpö ohjataan suuttimen avulla tuhottavaan kasvustoon. Maata ei tarvitse möyhentää, joten rikkakasvien mullassa olevat siemenet eivät nouse maan pinnalle. Paloturvallisuuden lisäksi on muistettava, että liekki voi vahingoittaa myös säästettäviä kasveja.

Kasvimaata perustavan kannattaa muistaa kesannointi. Kesannoitaessa maata muokataan rautaharavalla, kuokalla, heiluriharalla tai talikolla 3–4 kertaa kesän aikana. Tavoitteena on nostaa rikkakasvit maan pintaan kuivumaan. Mitä useammin rikkakasvi joutuu aloittamaan kasvun uudelleen, sitä varmemmin sen juurakossa oleva vararavinto kuluu loppuun ja lopulta kasvi kuolee. Kesannointiin voidaan yhdistää myös vihantalannoituskasvin kylvön.

Rikkakasveja ja muita hävitettäväksi tuomittuja kasveja voi torjua myös biologisesti hajoavilla, kasvipohjaisilla torjunta-aineilla. Ne eivät rasita ympäristöä eivätkä elollista luontoa, joten ne sopivat käytettäväksi myös pohjavesialueilla. Aineet vaikuttavat vihreiden kasvinosien kautta juuristoon, joten varo aineiden joutumista koristekasveille. Sopivia käyttökohteita ovat piha- ja puistokäytävät, kivi- ja betonilaattojen saumat sekä pensaiden ja puiden alustat. Luomuruiskutteita on markkinoilla monenmerkkisiä. Tehoaineita niissä ovat mm. pelargonihappo ja etikkahappo. Tutustu torjunta-aineiden käyttöohjeisiin, käyttörajoituksiin ja levityksen turvaohjeisiin tarkoin ennen tuotteen hankintaa myymälässä.

Hävitä puutarhasi sitkeimmät rikkakasvit ja sammalet - juurineen

Jos maa on hyvin rikkaruohottunutta ja halutaan päästä ongelmasta eroon nopeasti, niin tällöin on parasta vaihtaa pintamulta kokonaan. Jos uuden, rikkaruohottoman mullan päälle asentaa vielä saman tien siirtonurmikon, lopputuloksena on jokseenkin varmasti täydellinen samettinurmi vuosiksi.

Kukkapenkki ja kasvimaa kannattaa kattaa varsinkin taimien ollessa pieniä. Katteet – esimerkiksi ruohosilppu kasvimaalle ja kevyt kuorikate perennoille – estävät siemenrikkakasvien taimettumisen ja samalla tasapainottavat maan kosteusolosuhteita.

Jos istutat paikalle pensaita, kata paljas maa 5–10 sentin kerroksella kuorikatetta tai koristekiviä. Kuorikatteen alle voit laittaa lisäksi kerroksen kosteaa sanomalehtipaperia, joka päästää kosteuden hyvin läpi ja torjuu osaltaan rikkaruohojen kasvua.

Toinen hyvä vaihtoehto on istuttaa pystykasvuisten pensaiden alustoille ja välialueille maanpeiteperennoja, jotka muodostavat nimensä mukaisesti tiiviin kasvuston ja tukahduttavat rikkaruohot alleen.

• ne vievät arvokasveilta ravinteita ja vettä
• ne tukahduttavat ja pakottavat arvokasvit kasvamaan ruman muotoisiksi
• ne rumentavat ympäristöä ja estävät pihan käyttöä.

Hankalien rikkakasvien kuten juolavehnän ja vuohenputken torjunta käy helposti ylivoimaiseksi. Niiden leviäminen pitää estää heti alkuunsa.

Yksivuotiset rikkakasvit pitää poistaa ennen kukinnan päättymistä, etteivät ne ehdi siementämään. Monivuotiset rikkakasvit täytyy puolestaan kitkeä juurineen, sillä ne leviävät juurillaan.

Istutusalustojen rikkaruohontorjunta
Kun arvokasvusto alkuvuosien aikana pidetään mulloksella, siitä tulee tasainen ja peittävä. Tuuheassa kasvustossa eivät rikkakasvit viihdy. Mulloksella pito vaatii ensimmäisinä vuosina 3-6 perkaus-kertaa/vuosi.
Työmenetelmä: haraus tai käsinperkaus.

Kukkaryhmien rikkaruohontorjunta
Perataan 4-5 kertaa vuodessa.

Sora-alueiden rikkaruohontorjunta
Käytävät ja sora-alueet harataan 2-3 kertaa vuodessa tai käsitellään rikkaruohojen torjunta-aineella.