Helpoin tapa huonekasvien monistamiseen on verson eri osista saatavien pistokkaiden juurrutus. Pistokkaat ovat täsmälleen emokasvin kaltaisia. Yleensä pistokkaat otetaan kukkimattomista ja nuputtomista oksista. Juurrutushormonin käyttö edistää hitaasti juurtuvien sekä herkästi mätänevien pistokkaiden juurtumista.
Kärki- eli latvapistokas voi olla pääverson tai sivuverson latvaosa. Versojen tulee olla vahvoja, elinvoimaisia ja terveitä. Pistokkaan sopiva pituus vaihtelee lajeittain, mutta yleensä pistokkaiksi otetaan noin 8 cm mittaiset varrenpalat. Pistokkaasta poistetaan alimmat lehdet, mutta siihen tulee jäädä vähintään kaksi lehteä.
Välipistokkaita otetaan köynnöstävistä kasveista, jotka eivät kehitä voimakasta latvaversoa. Köynnöksestä leikataan noin 8 cm mittaisia paloja, joista poistetaan alin lehti. Samaan ruukkuun kannattaa istuttaa useampia alkuja, jotta taimesta tulisi tuuheampia.
Lehtipistokkaasta lisättävä kasvi on usein mehukassolukkoinen ja muodostaa ruusukkeen. Tavallisin lehtipistokkaista lisättävä kasvi on paavalinkukka eli saintpaulia. Pistokkaat leikataan emokasvista niin, että lehtiruoti jää mahdollisimman pitkäksi. Lehtiruoti upotetaan kokonaan multaan tai pitkäruotisen lehtipistokkaan voi juurruttaa vedessäkin. Lehtipistokkaan tyvelle kasvaa uusi taimi, joka voidaan irrottaa varovasti ja istuttaa omaan ruukkuunsa.