TAKAISIN

Ruusut viihtyvät auringossa

Julkaistu: 29.3.2016

Menestyäkseen ruusut tarvitsevat aurinkoisen kasvupaikan ja runsasmultaisen kasvualustan. Kasvualustan paksuuden tulisi olla 40–60 cm. Hyvin ravinteita pidättävä multamaa sopii ruusuille sellaisenaan, mutta usein kasvupaikan maahan lisätään maanparannusaineita. Maan multavuutta lisätään sekoittamalla siihen eloperäisiä maanparannusaineita. Koska ruusu viihtyy pH-alueella 6–6.5, maa kalkitaan kasvuston perustamisvaiheessa.

Lisää kasvualustatuotteista...
Lisää maanparannuksesta...
Lisää istuttamisesta...

Ruusujen lannoittaminen

Maa lannoitetaan koko kasvualustan syvyydeltä jo ennen istutusta. Peruslannoitukseen käytetään maan ravinnetilasta riippuen Biolan Luonnonlannoitetta 3–5 l/m². Ruusuja lannoitetaan myös istutuksen jälkeen vuosittain. Sopiva annostus on 3 l/m². Koska ruusu on herkkä liian typen aiheuttamalle rehevöitymiselle, ruusu hyötyy hidasliukoisista luonnonlannoitteista.

Luonnonlannoitteen lisäksi ruusukasvuston lannoittamiseen soveltuvat Biolan Hevonkakka Lannoite ja Biolan Puutarhan Kevätlannoite. Nämä typpipitoiset lannoitteet annetaan keväällä kasvun alettua. Liian myöhään annettu typpilannoitus rehevöittää kasvua liikaa ja versot ovat alttiita talvivaurioille.

Syyspuolella ruusulle annetaan typetöntä Syksyn PK-lannoitetta, joka parantaa talvenkestävyyttä. Syksyn PK-lannoite annetaan kasvustolle heinäkuun puolenvälin ja syyskuun välisenä aikana. Liian myöhään annetun syyslannoituksen vaikutus jää heikoksi. Jos lannoituksen jälkeen ei tule sateita, on maa syytä kastella perusteellisesti, että lannoitteen ravinteet liukenevat kasvin käyttöön.

Lannoituksella varmistat ruusujesi runsaan kukinnan, terveen kasvun sekä hyvän talvenkeston!

Ruusutyypit

 
 
Pensasruusut ovat kestäviä, vuodesta toiseen kukkivia ruusuja. Pensasruusujen kasvutapa vaihtelee rentovartisista alle puoli metrisistä kasveista lähes kolmemetrisiin pystyoksaisiin pensaisiin. Pensasruusut ovat yleensä omajuurisia ja selviytyvät yleensä ilman talvisuojausta. Vaikka pensasruusu paleltuisi maata myöten ankarana pakkaustalvena, seuraavana kesänä maanpinnalle työntyvät uudet versot. Suurin osa pensasruusuista tuoksuu kukkiessaan.
 
 
Ryhmäruusut ovat matalia ja jatkuvakukintaisia eli ne kukkivat koko kesän. Pitkälle jalostettuina ne ovat valitettavasti myös talvenarkoja. Ryhmäruusujen kuolleita kukintoja leikataan pitkin kesää ja perusteellinen leikkaus tehdään keväällä. Taimet istutetaan niin, että niiden paksu jalonnuskohta jää noin 20 cm multapinnan alapuolelle.
 
 
Köynnösruusut eivät kierry tukeen eikä niillä ole kärhiä tai imujuuria. Ainoastaan pitkien versojen ansiosta ne soveltuvat kasvatettaviksi köynnöksen tapaan. Tyypilliset köynnösruusut ovat talvenarkoja, joten ne peitetään talveksi. Istutettaessa paksu jalonnuskohta jätetään noin 20 cm multapinnan alapuolelle.
 
 
Runkoruusut ovat yleensä perusrunkoon vartettuja terttu- ja jaloruusuja. Koska kukkiva jalo-osa ei talvella saa suojaa lumesta, runkoruusut talvetetaan viileässä, esimerkiksi kellarissa, autotallissa tai vintillä.

 

Ruusujen hoitoleikkaukset

Kun pensasruusu tulee täysikasvuiseksi, sitä aletaan nuorentaa vuosittain. Tällöin vanhimpia, huonokuntoisia versoja harvennetaan eli leikataan pois maata myöten. Saman vuoden versoilla kukkivien pensasruusujen nuorentamiseen sopii alasleikkaus. Tällöin vanhojen pensaiden kaikki versot leikataan 20 cm korkeudelta maasta keväällä ennen silmujen puhkeamista.

Ryhmäruusu leikataan keväällä ennen silmujen puhkeamista. Kuolleet, vioittuneet ja hennot versot poistetaan kokonaan. Vahvoja versoja jätetään 3–5 kpl ja niihin jätetään 3–5 tervettä silmua. Jos perusrungosta on kasvanut piikikäs villiverso, se poistetaan maan alta saakka. Kesällä kukkineet kukat poistetaan ylimmän 5-lehdykkäisen lehden yläpuolelta.

Edellisen vuoden versoilla kukkivia köynnösruusuja leikataan varovasti keväällä. Kuolleet, hennot ja monta vuotta vanhat pääversot poistetaan maata myöten. Pääversoista kasvavat sivuversot lyhennetään niin, että niihin jää 2–3 silmua. Saman kesän versoilla kukkivia köynnösruusuja voidaan leikata keväällä reilusti. Kaikki paleltuneet osat poistetaan. Runkoruusu leikataan keväällä ennen silmujen puhkeamista. Latvaan jätetään kasvin koosta ja versojen elinvoimaisuudesta riippuen 4–10 vahvinta versoa, jotka leikataan noin 20 cm mittaisiksi. Kesällä poistetaan runkoon mahdollisesti ilmaantuvat villiversot. Jotta kukinta olisi jatkuvaa, kukkinut varsi leikataan pois ylimmäisen viisilehdykkäisen lehden yläpuolelta. Jos versoja on vähän ja kasviin muodostuu sokeita versoja (kukkanuppua ei muodostu lainkaan), voidaan sokeat versot taittaa ja jättää kasvamaan. kaikkein heikoimmat versot kannattaa poistaa kokonaan.
Juurivesoja tekeviä, hyvin alasleikkausta kestäviä pensasruusuja:
Juhannusruusu
Karjalanruusu
Keijunruusu
Kurtturuusu
Metsäruusu
Mustialanruusu
Nukkeruusu
Valamonruusu
Suviruusu

Heikosti juuriversoja tekeviä, harvennettavia pensasruusuja:
Boubonruusu
Kartanoruusu
Kiiltoruusu
Mandariiniruusu
Neidonruusu
Persiankeltaruusu
Punalehtiruusu

Tutustu erilaisiin ruusuihin Puutarha.netin Kasvikortistossa!


Ruusujen talvisuojaus

Köynnös- ja ryhmäruusut suojataan talveksi. Suoja laitetaan paikalleen, kun maa on jäätynyt pinnasta, muttei ole vielä routaantunut syvemmältä. Ryhmäruusujen versoja voidaan lyhentää jo syksyllä, että suojaus on helpompaa. Taimien tyvelle kasataan kuivia lehtiä ja havuja. Suojapeite lehtien päällä estää niiden kastumisen leutojen jaksojen aikana. Köynnösruusut lasketaan alas ja peitetään havuilla tai peitetään seinälle suojapeitteellä. Myyrät saattavat vioittaa maahan laskettuja versoja.