Valitse kasvit viheralueellesi kasvuvyöhykkeen ja valoisuuden mukaan

Vanha kasvualusta kalkitaan sekä lannoitetaan ja paikalta hävitetään rikkakasvit. Jos rikkakasveja on paljon, kannattaa vanha maa-aines kuoria pois ja tuoda tilalle uutta multaa. Istutusalue muokataan koko syvyydeltään ja muotoillaan ympäröivää maata korkeammaksi, koska kasvualusta tiivistyy sateiden ja talven vaikutuksesta jonkin verran. Lämpöä vaativat tai talvimärkyydestä kärsivät lajit istutetaan aina kohopenkkiin.

Istutusmulta kannattaa valita kasvin mukaan. Lähes kaikki puutarhakasvit viihtyvät pH-alueella 6–7 ja niille sopii tavallinen istutus- ja puutarhamulta. Havu- ja rodomultaa kannattaa käyttää happaman maan kasveille, kuten alppiruusuille, havuille ja pensasmustikoille. Muun muassa luonnonmukainen Biolan Istutusmulta on kehitetty puutarhakasvien istutukseen ja se sisältää biohiiltä ja mykorritsaa. Biohiili pystyy sitomaan vettä itseensä ja luovuttamaan sitä hitaasti kasvien käyttöön, kun taas mykorritsa tehostaa kasvien ravinteiden- ja vedenottoa.

Astia- ja paakkutaimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Paljasjuurisia taimia istutetaan lepotilassa eli keväällä ennen kasvun alkamista ja syksyllä kasvin tuleennuttua.

Loppukesällä ja syksyllä istutettavia taimia ei tarvitse kastella yhtä paljon kuin keväällä. Syysistutuksiin sopivat niin perennat, pensaat kuin puutkin.

Istutuksen oikeaa ajankohtaa säätelee maan jäätyminen. Mitä aremmasta lajista on kysymys, sitä enemmän sille on varattava aikaa juurtua ennen maan jäätymistä.

Kestäviä maatiaisperennoja voi siirtää maan routaantumiseen saakka. Sen sijaan kärhöt, köynnöshortensiat, ryhmäruusut, alppiruusut, atsaleat, hedelmäpuut ja muut talvenarat kasvit istutetaan keväällä. Myös myöhään syksyllä kukkivien perennojen, kuten nauhuksien ja astereiden, ja arkojen havukasvien talvehtiminen on varminta kevätistutuksissa.

Useimmat astiataimet istutetaan liki entiseen syvyyteen niin, että paakun yläreuna peittyy mullan alle. Poikkeuksen muodostavat vartetut pensas- ja ryhmäruusut sekä isokukkaiset jalokärhöt, jotka istutetaan aina selvästi syvemmälle.

Ruusuilla vartekohta, josta oksat haaroittuvat, tulee jopa 20–30 cm maanpinnan alapuolelle. Jalokärhöt istutetaan Etelä-Suomessa 20–30 cm syvyyteen ja Pohjois-Suomessa jopa 40 cm syvyyteen. Paksu maakerros suojaa juuristoa pakkaselta sekä maanpinnan jäätymisen ja sulamisen vaihteluilta.

Kaikki puut istutetaan niin, että juurenniska eli tyven levein kohta jää maanpinnan yläpuolelle. Muutamat perennat, kuten pioni ja kääpiökurjenmiekka, ovat tarkkoja istutussyvyydestä eikä niitä saa haudata liian syvälle, jottei kukinta kärsi.

Paljasjuuriset taimet liotetaan ämpärissä ja astia- sekä paakkutaimet kastellaan hyvin ennen istutusta. Kasvi ei saa olla nuutunut istutushetkellä. Tarvittaessa taimia varjostetaan ennen istutusta.

Istutuksen jälkeen jokaiselle taimelle annetaan riittävästi vettä, köynnöksille 10 litraa, pensaille 20 litraa ja puille 30–40 litraa. Kastelua jatketaan istutuksen jälkeen kerran viikossa.

Istutuksen yhteydessä tärkeintä on kasvien juurtuminen. Istutuslannoitukseen soveltuvat hidasliukoiset ja vähän tai ei lainkaan typpeä sisältävät lannoitteet.

Ohjeet:

1. Laita taimi istutuskuoppaan.
2. Täytä istutuskuoppa löyhästi uudella mullalla.
3. Tee kuopan reunaan taimipaakun syvyinen kolo.
4. Annostele Syksyn PK-lannoite koloon.
5. Peitä lannoite noin 5 cm kerroksella multaa.
6. Kastele.

Lähde: Biolan