Soilikki (Streptocarpus) on suosittu koristekasvi
Soilikki hurmaa runsaalla ja pitkäkestoisella kukinnallaan keväästä syksyyn. (Kuva: Adobe Stock)
Soilikki on kauniisti kukkiva huonekasvi, jota on Suomessa kasvatettu jo 1930-luvulta asti. Sen suosio kuitenkin vaihtelee, kuten monen muunkin ruukkukasvin. Vain aniharvat muut kukat kuitenkaan palkitsevat hoitajansa huolenpidon yhtä muhkealla kukinnolla kuin soilikki, kun oikea kastelurytmi ja kasvupaikka on löytynyt.
Kellosoilikki
Soilikin tummanvihreät lehdet ovat pitkät ja kielimäiset sekä usein myös pykäreunaiset ja jäykkänukkaiset sekä taipuvat ruukun reunoille.
Soilikin suppilokukat ovat siroissa, pystyissä vanoissa joko yksinään tai monikukkaisina kukintoina. Tavallisimmin värisävyt vaihtelevat valkeasta punaisen, sinisen ja violetin sävyihin, mutta risteyttämällä on kehitetty kukkiin runsaasti erilaisia värejä ja kokoja. Myös kukan nielussa juovien väritys vaihtelee ja teriön reuna voi olla poimuinen. Soilikki kukkii pitkään; varhaiskeväästä loppusyksyyn.
Tiesitkö? Useimmat Streptocarpus-suvun lajeista ovat eteläafrikkalaisia; Eurooppaan soilikki on tuotu 1824. Luonnonvaraisia lajeja kasvatetaan runsaasti kasvitieteellisissä puutarhoissa, mutta kauneudessa ne eivät pysty kilpailemaan jalostettujen lajikkeiden kanssa.
Soilikin hoito
Soilikki tarvitsee vedottoman ja valoisan ikkunapaikan. Se sietää jonkin verran aurinkoakin, mutta suora paahde on haitaksi. Suojaa myös ruukku kuumenemiselta. Normaali huoneenlämpö sopii soilikille ja paras kasvu syntyy 20–22 asteessa. Hämärässä ja lämpimässä soilikki ei kuki ja viileässä nuppuja ei kehity. Vältä vesipisaroiden joutumista lehdille, sillä ne vioittuvat herkästi.
Tasainen kosteus (ei saa olla märkä) ja säännöllinen kastelu kasvukauden aikana. Kastelu mieluiten aluslautasen kautta. Talvella kastelu niukempaa. Lepokaudella pintamulta saa hieman muutenkin kuivahtaa. Mietoa lannoitetta viikoittain kasvukauden ajan. Talvella ei ole lannoitustarvetta.
Istuta soilikki keväisin entiseen syvyyten melko löysästi. Samalla vanhemman kasvin voi jakaa. Istutuksen jälkeen multa kastellaan ja kasvin annetaan toipua puolivarjoisassa paikassa ennen normaaliiin kasteluun siirtymistä. Irronneet lehdet voi juurruttaa pistokkaiksi. Lehti leikataan kahtia keskisuonta pitkin ja puolitettu lehti painetaan kosteaan multaa pitkittäin niin, että leikattu reuna tulee alaspäin. Uudet taimet muodostuvat leikattuun reunaan, jonka jälkeen ne voidaan istuttaa ruukkuihin.
Ohje
Streptocarpus-lajit voidaan jakaa kolmeen pääryhmään. Tavallisimpia ovat lajit, joiden lehdet ovat asettuneet kaksitahoiseksi ruusukkeeksi. Toisessa ryhmässä on varrelliset lajit, joilla on pienet lehdet ja mitättömät kukat. Näiden joukossa on sukkulenttikin, pikkusoilikki ("amppelisoilikki") S. saxorum. Kolmannessa ryhmässä ovat kookkaat yksilehtiset lajit, joita ei voi suositella ikkunatarhaan.
Streptocarpus-risteymät ovat pitkän jalostustyön tuloksia.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Onnistuuko kynäkatajan siirtäminen? Asiantuntija vastaa
Mikä kuvassa oleva kukka on? Asiantuntija vastaa
Ohjeita omenapuun valintaan ja hoitamiseen
Nuorenparin pihasuunnitelman luonnostelua
Miten saan vaahteran juuret tuhottua?
Monivuotiset kukat ovat pihan istutusten ytimessä
Luetuimmat
Uusimmat