Soilikin suppilokukat ovat siroissa, pystyissä vanoissa joko yksinään tai monikukkaisina kukintoina. Tavallisimmin värisävyt vaihtelevat valkeasta punaisen, sinisen ja violetin sävyihin, mutta risteyttämällä on kehitetty kukkiin runsaasti erilaisia värejä ja kokoja. Myös kukan nielussa juovien väritys vaihtelee ja teriön reuna voi olla poimuinen. Soilikin tummanvihreät lehdet ovat pitkät ja kielimäiset sekä usein myös pykäreunaiset ja jäykkänukkaiset.
Tiesitkö? Useimmat Streptocarpus-suvun lajeista ovat eteläafrikkalaisia; Eurooppaan soilikki on tuotu 1824. Luonnonvaraisia lajeja kasvatetaan runsaasti kasvitieteellisissä puutarhoissa, mutta kauneudessa ne eivät pysty kilpailemaan jalostettujen lajikkeiden kanssa.
Soilikki (Streptocarpus)
Valon tarve: Valoisa paikka tai hajavalo, ei paahteeseen, sillä lehdet eivät kerran nuuduttuaan enää virkoa. Suojaa myös ruukku kuumenemiselta.
Lämpötila: Huoneenlämpö hyvä, paras kasvu 20–22 asteessa. Alin lämpötila: +12 ℃. Kesällä viihtyy ulkonakin.
Kukinta-aika: Keväästä syksyyn.
Kastelu: Tasainen kosteus (ei saa olla märkä) ja säännöllinen kastelu kasvukauden aikana. Kastelu mieluiten aluslautasen kautta. Talvella kastelu niukempaa. Lepokaudella pintamulta saa hieman muutenkin kuivahtaa.
Lannoitus: Mietoa lannoitetta viikoittain kasvukauden ajan. Talvella ei lannoitustarvetta.
Lisääminen: Lehtipistokkaista keväästä syksyyn tai jakamalla keväällä. Helpointa lisääminen on lehtipistokkaasta keväällä; lehti leikataan kahtia keskisuonta pitkin ja puolitettu lehti painetaan kosteaan multaa pitkittäin niin, että leikattu reuna tulee alaspäin. Uudet taimet muodostuvat leikattuun reunaan, jonka jälkeen ne voidaan istuttaa ruukkuihin.
Istutus: Entiseen syvyyteensä löysästi keväisin.
Keskustelupalstan Soilikki-ketjussa on upeita kuvia eri lajikkeista!
Pikkusoilikki Kasvikortistossa