TAKAISIN

Laikkuvehka (Aglaonema)

Julkaistu: 21.10.2019

Laikkuvehkat (Aglaonema) ovat helppohoitoisia, suurilehtisiä ja reheviä kasveja, joiden väreissä on upeita kontrasteja. Kaiken tämän lisäksi se on vielä tehokas huoneilman puhdistaja! Sitkeistä laikkuvehkoista on tullut markkinoille hyvin monennäköisiä ja -värisiä lajikkeita; löytyy laikukkaita, juovikkaita ja eri värein täplikkäitä lajikkeita. Eri lajikkeiden hoidossa on hieman erojakin.

Laikkuvehkat sekoitetaan usein kirjovehkoihin (Dieffenbachia); nimensä lisäksi ne ovat hyvin samannäköisiä ja erottaminen voikin olla hankalaa. Molemmista suvuista on markkinoille tullut toinen toistaan erikoisempia risteymiä ja lajikkeita. YLEISESTI ottaen harmaanvihreät, kapeammat ja suipot lehdet kuuluvat laikkuvehkoille - keltakuvioiset, leveämmät ja pyöreämmät lehdet puolestaan kirjovehkoille. Mutta tästäkin säännöstä löytyy poikkeuksia.

Laikkuvehka on vähään tyytyväinen

Laikkuvehka on helppo, kestävä ja vähään tyytyvä huonekasvi. Se viihtyy hyvin vähässä valossa ja kärsii vain kirkkaasta paisteesta. Pohjoisikkuna on sille hyvä ympäri vuoden. Useista vehkasukulaisistaan poiketen laikkuvehka ei tarvitse yhtä paljon kastelua, vaan vaatii kuivahduksen kasteluiden välissä. Pintamullan tulee olla selvästi kuiva, kun kastelee laikkuvehkaa uudelleen. Myöskään kuiva huoneilma ei laikkuvehkaa haittaa, eikä se siten suuremmin hyödy sumuttelustakaan! Talvella kastelu entistä harvemmin.

Laikkuvehka hyötyy runsaasta lannoituksesta, mutta pärjää vähemmälläkin; silloin se vain kasvaa entistä hitaammin. Erityisesti kuparin puute saattaa aiheuttaa lehtien haalistumista ja nuorten lehtien kitukasvuisuutta ja epämuodostumista. Varsinkin tummanvihreätäpläinen "Fransher" kärsii herkästi kuparin puutteesta. Tällöin hivenainelannoitus voi olla tarpeen.

Trooppisena kasvina laikkuvehka ei siedä kylmää. Erityisesti perinteinen "Silver Queen" on kaikkein kylmänarin. Uudemmat lajikkeet kestävät lämpötilan tasaista laskua paremmin. Tavallinen huonelämpötila on sille sopiva.

Panosta kasvualustaan

Kasvualustan tulee olla multava ja ilmavaa sekä vettä läpäisevää. Kukkamullan läpäisevyyttä voi parantaa vaikka ruukkusoran avulla. Laikkuvehkalle riittää uudelleenistutus 2-3 vuoden välein kevättalvella.

Hidaskasvuinen laikkuvehka voi aikaa myöten kasvaa hyvinkin suureksi. Se voi myös kasvattaa pitkän kaljun varren, jonka päässä on tupsu. Vehkan voi tällöin nuorentaa leikkaamalla latvan lehtitupsun irti ja istuttamalla se omaan ruukkuunsa. Vanhemmat kasvit tekevät myös tyvelleen poikasia jotka voi siirtää omaan ruukkuunsa. Juurtuva laikkuvehka on herkkä mätänemään, joten vedessä sitä ei kannata juurruttaa. Parhaiten toimii tasaisen kosteana pidetty perliitin ja kukkamullan seos.

Kasvi kukkii kotioloissa hyvin harvoin. Kukinto on tyypillinen vehkan puikelokukinto vaaleine suojuslehtineen. Joihinkin vehkoihin tulee myös punaisia tai keltaisia, myrkyllisiä marjoja.

Tiesitkö?

Useampien vehkojen tapaan laikkuvehkakin on kokonaan myrkyllinen; kasvinesteet sisältävät ihoa ja suuta ärsyttäviä aineita. Lievästi myrkyllinen laikkuvehka ei kuitenkaan ole yhtä myrkyllinen kuin kirjovehka, joka voi syötynä polttaa jopa reikiä mahalaukkuun.


Lajeja ja lajikkeita:

malakanlaikkuvehka (Aglaonema commutatum var. robustum)
borneonlaikkuvehka (Aglaonema costatum)
hopealaikkuvehka (Aglaonema crispum)
kiinanlaikkuvehka (Aglaonema modestum)
kiiltolaikkuvehka (Aglaonema nitidum)
kirjolaikkuvehka (Aglaonema Nitidum-ryhmä)
sumatranlaikkuvehka (Aglaonema pictum)


Tiesitkö että...Laikkuvehka viihtyy kodin varjoisissakin nurkissa, jopa pelkästään keinovalossa! Sitkeänä ja helppohoitoisena kasvina se on löytänyt paikkansa mm. julkisissa tiloissa.

laikkuvehka