Monikäyttöiset köynnöskasvit

Monivuotiset köynnökset sopivat vehreyttämään ja pehmentämään rakennuksia tai aitoja ja puutarhan vähemmän kauniita kolkkia. Ne voivat peittää ja kiipeillä suuren kiven tai kallion päällä, puun rungolla, rinteessä, säleiköissä, pergolassa ja rustiikeissa porttikaarissa.

Osa köynnöskasveista tarvitsee tuen, osa kiipeää omin voimin. Lajeja löytyy niin varjoon kuin aurinkoonkin. Köynnökset ovat pääosin helppohoitoisia; vain kärhöt ja ruusut vaativat hieman suurempaa huolenpitoa.

Katso kaikki monivuotiset köynnöskasvit Kasvikortistossa

Useimpien monivuotisten köynnösten kukinta on vaatimatonta, mutta lehtimassa runsasta ja -muodot sekä värit kauniit. Seinän peitoksi mainioita köynnöksiä ovat itse kiipeävä imukärhivilliviini (Parthenocissus quinquefolia 'Engelmannii') ja tuen tarvitseva säleikkövilliviini (Parthenocissus inserta) ja ruohovartinen humala (Humulus lupulus). Kärhöistä kestävimpiä ovat pienikukkaiset alppikärhöt (Clematis alpina), kiinankelta- (Clematis tangutica) ja siperiankärhöt (Clematis alpina subsp. sibirica).

Puun juurelle istuttaminen voi olla työlästä, etenkin jos kyseessä on vanha puu. Puun juuristo ei kuitenkaan varovasta kaivelusta suutu, jos puu on muuten terve. Puiden rungoille sekä kivien ja kallioiden päälle sopivat mm. köynnöshortensia (Hydrangea anomala subps. petiolaris), kiinanlaikkuköynnös (Actinicia kolomikta), imukärhivilliviini (Parthenocissus quinquefolia 'Engelmannii'), lännenpiippuköynnös (Aristolochia macrophylla) ja kärhöt (Clematis). Kelasköynnökset (Celastrus) ovat luontaisilla kasvupaikoillaan ”kuristaneet” pieniä puita hengiltä, joten niitä varoitellaan istuttamasta puiden rungoille.

Tuoksuvat tuoksuköynnöskuusamat (Lonicera caprifolium) ja ruotsinköynnöskuusamat (Lonicera periclymenum) kannattaa sijoittaa oleskelualueen tai kulkuväylän lähettyville, jolloin niiden tuoksusta pääsee nauttimaan vaivattomasti.

Upeat, mutta vaativat köynnösruusut

Köynnösruusut ovat talvenarkoja, poikkeuksena valkokukkainen 'Pohjantähti', joka menestyy V-vyöhykkeellä asti. Myös tummanpunainen 'Flammentanz' talvehtii etelässä ilman suojaa, mutta arat lajikkeet on hyvä suojata talveksi. Ruukkukasvatustakin voi harkita, jos haluaa kokeilla arempia köynnösruusuja pohjoisessa. Ruukun täytyy olla suuri, sekä leveä että syvä, jotta ruusu viihtyy. Se on vietävä talveksi kellariin tai autotalliin.

Köynnösruusun istutus ja hoito
Köynnösruusut Kasvikortistossa

Köynnösten istuttaminen

Istutuskuopan tulee olla vähintään 50 cm, mielellään jopa 80 cm syvä, ja vähintään 50 cm leveä. Köynnökset istutetaan taimen koosta ja lajin kasvuvoimakkuudesta riippuen 1 - 2 metrin välein.

Taimi istutetaan vinoon. Rakennuksen ja köynnöksen väliin jätetään 60 cm väli. Köynnösritiläkin jätetään noin 10 cm irti seinästä. Paakut kastellaan hyvin sekä ennen istutusta että sen jälkeen. Kasvit istutetaan entiseen kasvusyvyyteen; poikkeuksena ovat jalokärhöt ja köynnösruusut, jotka istutetaan 15-20 cm entistä syvempään.

Lisää istuttamisesta ja ruukkukasvatuksesta

Köynnösruusut ja jalo- sekä loistokärhöt pitävät multavasta ja ravinteikkaasta maasta. Seinusta saattaa olla niille liian kuiva paikka. Istutuskuopan on oltava 50 cm syvä, koska taimi on saatava istutettua vähintään sen 15 cm syvyyteen maan pinnan alle. Versot leikataan keväällä noin 20 cm korkeudelta maan pinnasta, jotta ne haaroittuvat.

Kärhöille kuopan pohjalle ja paakun päälle laitetaan hiekkaa ja tyvi suojataan auringon paahteelta esimerkiksi maanpeitekasveilla tai koristeellisilla kivillä.