TAKAISIN

Pikkupuiden parhaimpia

Päivitetty: 2.12.2019
Useimpiin puihin verrattuna kotipihlaja (Sorbus aucuparia) on pienehkö ja monesti pensaan tavoin monihaarainen. Pienuudesta on etua, sillä puu mahtuu ahtaalle rivitalopihalle ja jopa katualueelle. Kotipihlajalla ei ole pahoja kasvintuholaisia, se sopeutuu hyvin ympäristön muutoksiin ja kestää melko hyvin ilmansaasteita. Tuulenkestävyys on niin hyvä, että lajia käytetään tuulensuojana.

Kotipihlaja kestää hyvin leikkausta – alasleikattu tai kaadettu puu uusiutuu helposti vesoista. Lisäksi vahva juuristo kestää melko hyvin maantäyttöä eikä tuki salaojaputkia. Koko Suomessa menestyvä kotipihlaja tulee toimeen yhtä hyvin uloimmilla Suomenlahden kallioluodoilla kuin Lapissa. Se kasvaakin jopa korkeammalla tuntureilla kuin koivu! Se sietää hyvin sekä ajoittain märkää maata että kuivuutta. Lisäksi se viihtyy sekä aurinkoisilla että varjoisilla paikoilla.
Kotipihlaja kukkii joka vuosi runsaasti kesäkuussa parin viikon ajan. Kauempaa katsottuna litteä, valkoinen kukinto tuo mieleen kukkakaalin. Oranssinpunaiset, kirpeän happoiset marjat ovat käyttökelpoisia hilloissa ja mehuissa, mutta niistä on iloa etenkin pikkulinnuille, joille pihlajat ovatkin tärkeä ravinnonlähde.

Monista kotipihlajan lajikkeista suosituimpia ovat kapealatvaiset ja riippaoksaiset puut, mutta myös tavallista makeampimarjaisille yksilöille on käyttöä. Viljelymuodot menestyvät tiettävästi Oulun tienoilla saakka.

Riippapihlaja (Sorbus aucuparia ’Pendula’) on kotipihlajan rento-oksainen ja erittäin leveä viljelymuoto. Siitä kehittyy sateenvarjomainen, kun se leikataan oikein ja vartetaan riittävän korkeaan perusrunkoon.
Pylväspihlajasta (Sorbus aucuparia ’Fastigiata’) tulee vain pari metriä leveä, pystyoksainen pikkupuu, jollaisia tarvitaan erityisesti pienillä pihoilla ja katualueilla.

Makeapihlaja (Sorbus aucuparia var. edulis) eroaa kotipihlajasta siten, että marjat ovat suuremmat, tummemmat ja vähemmän happoiset. Lisäksi siitä tulee keskimääräistä kapeampilatvainen.

Keltamarjapihlajaa (Sorbus aucuparia ’Xanthocarpa’) taas kasvatetaan poikkeavan väristen marjojen vuoksi. Ne ovat kypsinä oranssinkeltaiset.
Lähde: Viherympäristöliitto