• Etusivu
  • Kasvillisuus

Pikkupuiden parhaimpia – kotipihlaja (Sorbus aucuparia)

Rakentajan toimitus
Päivitetty 22.08.2023
20238_61259.jpg

Riippapihlaja (Kuva: Puutarha.net)

Puusuvuista pihlajia pidetään yhtenä kauneimmista. Pihlaja on koristeellinen kaikkina vuodenaikoina; valkoiset kukinnot, punaiset marjat ja näyttävä syysväritys keräävät katseita. Puutarhan viheristutuksissa pihlaja on yksi käytetyimmistä puista. Useimpiin puihin verrattuna kotipihlaja on pienehkö ja monesti pensaan tavoin monihaarainen. Pienuudesta on etua, sillä puu mahtuu ahtaalle rivitalopihalle ja jopa katualueelle.

Kotipihlajan kasvutapa riippuu paljolti kasvupaikan olosuhteista ja hoidosta. Vankat, vaaleanharmaat haarat kasvavat viistosti ylöspäin ja kaartuvat sivuille vasta puun vartuttua. Päätöpariset lehdet puhkeavat melko aikaisin keväällä ja saavat punaisen syysvärityksen.

Kotipihlaja kukkii joka vuosi runsaasti kesäkuussa parin viikon ajan. Yleensä valkoinen kukinto on litteä kertohuiskilo, joka kauempaa katsottuna tuo mieleen kukkakaalin. Marjat värittyvät elo-syyskuussa ja niiden määrä vaihtelee vuosittain. Oranssin- tai kellanpunaiset, suuret ja kirpeän happoiset marjat sisältävät runsaasti muun muassa C-vitamiinia. Mehukkaat marjat ovat käyttökelpoisia hilloissa, hyytelöissä ja mehuissa. Marjat ovat pakkasten jälkeen makeampia ja satoa voi korjata monesti vielä helmikuussakin.

(Kuva: Puutarha.net)
(Kuva: Puutarha.net)

Marjat ovat tärkeä ravinnonlähde linnuille, jotka myös levittävät pihlajaa uusille kasvupaikoille.

20-vuotiaaksi asti kotipihlaja on nopeakasvuinen. Se elää keskimäärin 70–80 vuotta.

Ohje

Ohje

Tiesitkö?

  • Pihlajanmarjojen maku vaihtelee puittain ja linnut syövät makeimmat ensimmäisenä.
  • Kasvitieteellisesti katsottuna pihlajan marjat ovat omenia, joita ne muistuttavat koostumukseltaankin.
  • Huono pihlajanmarjavuosi enteilee pientä omenasatoa, sillä pihlajanmarjakoit siirtyvät omenan raakileisiin.

Kotipihlajan kasvupaikka

Koko Suomessa menestyvä kotipihlaja tulee toimeen yhtä hyvin uloimmilla Suomenlahden kallioluodoilla kuin Lapissa. Karuimmilla paikoilla siitä tulee pensasmainen. Usein pihlaja kasvaa pellon reunassa ja taajamissa yhdistää luonnontilaisen alueen rakennettuun ympäristöön.

Kotipihlaja sietää hyvin sekä ajoittain märkää maata että kuivuutta. Tavallinen multa kelpaa hyvin kasvualustaksi. Lisäksi se viihtyy sekä aurinkoisilla että varjoisilla paikoilla; tosin valontarve kasvaa vanhemmiten. Vahva juuristo kestää melko hyvin maantäyttöä eikä tuki salaojaputkia. Erityistä leikkaustarvetta ei ole, mutta kotipihlaja kestää sen – alasleikattu tai kaadettu puu uusiutuu helposti kanto- ja juurivesoista.

Kotipihlajalla ei ole pahoja kasvintuholaisia, se sopeutuu hyvin ympäristön muutoksiin ja kestää melko hyvin ilmansaasteita. Tuulenkestävyys on niin hyvä, että lajia käytetään tuulensuojana.

(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)

Kotipihlajan lajikkeet

Monista kotipihlajan lajikkeista suosituimpia ovat kapealatvaiset ja riippaoksaiset puut, mutta myös tavallista makeampimarjaisille yksilöille on käyttöä. Viljelymuodot menestyvät tiettävästi Oulun tienoilla saakka.

Makeapihlaja (Sorbus aucuparia var. edulis) eroaa kotipihlajasta siten, että marjat ovat suuremmat, tummemmat ja vähemmän happoiset. Lisäksi siitä tulee keskimääräistä kapeampilatvainen.

Pylväspihlaja (Sorbus aucuparia ’Fastigiata’) on kapeakasvuinen ja tulee vain pari metriä leveä, pystyoksainen pikkupuu, jollaisia tarvitaan erityisesti pienillä pihoilla ja katualueilla.

Riippapihlaja (Sorbus aucuparia ’Pendula’) on kotipihlajan rento-oksainen ja erittäin leveä viljelymuoto. Siitä kehittyy sateenvarjomainen, kun se leikataan oikein ja vartetaan riittävän korkeaan perusrunkoon.

Visapihlajan (Sorbus aucuparia ’Pieksämäki’) visainen puuaines tekee rungosta muhkuraisen. Laji on nimetty löytöpaikan mukaan.

Keltamarjapihlajaa (Sorbus aucuparia ’Xanthocarpa’) taas kasvatetaan poikkeavan väristen marjojen vuoksi. Ne ovat kypsinä oranssinkeltaiset.

– Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. (Kuva: Adobe Stock)
– Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. (Kuva: Adobe Stock)
Kasvillisuus
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

202211_80117.jpg
Viikon kysymys: Mikä kuvassa oleva kukka on?
Tämä on kasvaa Oulussa. En löytänyt netistä hakusanalla "punainen kukka".
20235_59081.jpg
Vinkit omenapuun valintaan ja hoitoon
Omenapuun valintaan kannattaa käyttää hetki aikaa löytääkseen omaan puutarhaan sopivan lajikkeen. Omenoiden maku, puun kasvupaikka, sadon ajankohta ja moni muu tekijä vaikuttavat oikean puun valintaan.
20228_79410.jpg
Muiden kasvien istutusetäisyys tuija-aidanteeseen? Asiantuntija vastaa
Istutin seka-aidateen, jossa eniten näkösuojaa tarvitsevalle paikalle istutin pilarituijia (Thuja occidentalis 'Fastigata'). Tuijat ovat vielä sen verran kapeita, että niiden eteen haluaisin istuttaa 1–1,5 m korkeiiksi kasvavia pensaita tai suuria perennoja. Mutta miten etäälle tuijista istutukset pitää tehdä? Onko se 1 m vai 1,5 m etäisyydelle? Nämä uudet siis vahvistamaan näkösuojaa, kun muuten tuija-aidanne on tästä kohden harva.
Valkoisessa omenapuun kukassa on kimalainen
Omenapuu sopii jokaiseen pihaan
Tarhaomenapuu (Malus domestica)Omenapuu on yksi helpoiten viljeltävistä hedelmäpuistamme. Se on sekä kaunis että erittäin hyödyllinen. Moninaiset kesä-, syys- ja talviomenalajikkeet takaavat juuri käyttötarkoitukseensa sopivan puun löytymisen. Lajikkeen valinta tehdään vyöhykkeiden ja käyttötarkoituksen mukaan. Harvat lajikkeet kuitenkaan menestyvät V-vyöhykettä pohjoisemmassa.Mielenkiintoinen vaihtehto on ns. hillittykasvuinen omenapuu, jonka kasvua hillitsee perusrungon pienuus. Nillä on melko pieni juuristo, joten ne pitää tukea. Omenat ovat jopa hieman suurempia, terveempiä ja värikkäämpiä kuin tavanomaisissa puissa. Hillittykasvuiset omenapuut ovat kuitenkin melko lyhytikäisiä verrattuna "perusomenapuihin".Pilariomenapuu sopii pikkuruiseenkin pihaan – vaikka kukkapenkkiin. Siinä omenat kasvavat lähelle runkoa ja se tuottaa satoa jo nuorena.Perheomenapuussa on samaan runkoon vartettu useita eri lajikkeita. Lajike, johon muut lajikkeet on vartettu, kasvaa usein voimakkaammin, ja heikommin kasvavat lajikkeet ovat joskus vaarassa kuivua pois.
20235_81644.jpg
Lannoitteena koiran uloste? Asiantuntija vastaa
Naapurin lannoittaa rajallamme olevaa orapihlajaaaitaa koirien ulosteilla. Onkohan tämä oikeaoppista lannoitusta?
20236_71255.jpg
Tuomipihlaja - satoisa, kaunis, peittävä ja näyttävä
Tuomipihlajat (Amelanchier) on ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluva suku, jonka lajeista suurin osa kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan lauhkealla vyöhykkeellä. Monia tuomipihlajalajeja käytetään koriste- tai marjakasveina myös Suomessa.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton