FinE-taimet

Suositeltavien kasvien joukossa on muun muassa hortensioita, kuusamia, jasmikkeita, pensasangervoja ja pimpinellaruusuja sekä omena-, luumu-, kirsikka-, tyrni- ja herukkalajikkeita. FinE-taimia on saatavana hyvin varustetuista taimistoista ja taimimyymälöistä.

Kiiltoheisi 'Jenkki' on kookas pensas tai pieni puu. Se kasvaa lähes yksirunkoisena jopa 4–5 metriä korkeaksi. Pensas on reheväkasvuinen, hyvin tuuhea ja peittävä ja muihin heisiin verrattuna erittäin terve. Sen lehdet ovat suuret, paksut ja kiiltävät, ja ne saavat näyttävän punertavan syysvärin. Huiskiloissa olevat kellanvalkoiset kukat aukeavat kesäkuussa ja ne ovat pahanhajuisia. Marjat ovat mustia, vahapeitteisiä. Kiiltoheiden koristearvo perustuu näyttävään kasvutapaan ja hienoon lehdistöön. Kiiltoheisi on harvinainen vanhojen puistojen ja kartanopuutarhojen laji. 'Jenkki' menestyy sekä kuivalla että kostealla kasvupaikalla ja soveltuu erityisesti taustapensaaksi tai aidanteeksi. Kiiltoheisi menestyy ainakin Keski-Suomessa saakka.

Paratiisiomenapuu(Malus Prunifolia-ryhmä) 'Ranetka Purpurovaja' on jalostettu 1900-luvun alussa Venäjällä. Puu on hillittykasvuinen, melko kapealatvuksinen, ja oksat ovat jonkin verran riippuvat. Puu kukkii jo nuorena, jopa 2-vuotiaana, ja kukinta sekä omenasato ovat myöhemmin ylenpalttiset. Kukat ovat valkoiset, pitkäkantaiset. Hedelmät ovat pieniä, halkaisijaltaan 1,5–2 cm, leveän litteänpyöreitä, kokonaan punaisia. Tyypillisen marjaomenan tapaan verhiö irtoaa omenasta. Hedelmät saavat parhaan väriloistonsa elokuun lopulla – syyskuussa ja pysyvät puussa pitkään. Linnut käyttävät niitä ravinnokseen talviaikana, mutta muuta käyttöarvoa hedelmillä ei ole. Puu sopii siis hyvin hyötykäyttöön tai koristetarkoituksiin. Paratiisiomenat kukkivat runsaasti, ja ne soveltuvatkin pölyttäjälajikkeiksi useille tarhaomenapuulajikkeille. 'Ranetka Purpurovaja' on kestävä ainakin vyöhykkeellä IV saakka, lupaavia tuloksia on saatu V-vyöhykkeeltäkin.

Lähde: MTT puutarhatuotanto

Maatalouden tutkimuskeskuksessa MTT (nykyisin Luonnonvarakeskus LUKE) rekisteröi FinE-tavaramerkin vuonna 1997. Ensimmäiset FinE-kasvit julkistettiin samana vuonna. Luonnonvarakeskuksen toimintojen karsimisen yhteydessä Luke ilmaisi halukkuutensa luopua FinE-tavaramerkin hallinnasta. Neuvotteluissa Taimistoviljelijät ry katsottiin sopivan avoimeksi ja neutraaliksi tahoksi, joten yhdistys osti FinE-tavaramerkin Luonnonvarakeskukselta vuoden 2017 lopulla.

Taimistoviljelijät ry:n sivuilla kerrotaan näin:

"1900-luvun alku oli tuotannollisesti ja lajistollisesti kulta-aikaa myös taimistotuotannossa. Tuolloin meille kotiutui runsas valikoima kasveja, joista kestävimmät säilyivät istutuksissa pitkään ja vakiintuivat käyttöön. Tuolta ajalta ovat peräisin monet maatiais- ja perinnekasvimme.

Sotavuodet aiheuttivat meille tuotannollisen laman taimistoilla ja tuosta aallonpohjasta toipuminen kesti pitkään. Sotien jälkeen taimitarhatuotanto oli ymmärrettävästi erittäin hyötykasvipainotteista vielä 1960-luvulle asti. Lisäksi taimistojen tuotantomäärät olivat pieniä, eikä vähitellen heräävän viherrakentamisen tarpeita osattu ennustaa.

1970-luvulle tultaessa muuttoliike kaupunkeihin kasvoi huimasti ja uudisrakentamisen myötä myös viherrakentamisen taimitarpeet kasvoivat nopeasti. Tähän kysynnän kasvuun kotimaiset taimistot eivät kyenneet vastaamaan ja lisääntynyt taimitarve täytettiin tuonnilla. Tuontitaimet olivat valitettavan usein epäaitoja ja oloihimme sopimattomia. Tästä oli seurauksena viherrakentamisessa käytetyn kasviaineiston kestävyyden heikentyminen ja toistuvat kasvikuolemat istutuksissa. Koristekasvien viljelyssä olevat kasvikannat olivat osin epäaitoja ja epäyhtenäisiä. Nimistövirheet olivat yleisiä. Lisäysaineistoa hankittiin runsaasti ulkomailta.

FinE:n taustalla laajaa tutkimusta

1980-luvulle tultaessa kiivastui keskustelu kaupunkien istutuksiin saadusta kelvottomasta taimiaineistosta. Tuontiaineisto oli laadultaan varsin epätasaista, väärin nimettyä ja Suomen ilmastoon sopimatonta. Sen vuoksi suuret viherurakat epäonnistuivat. Ulkomaisen taimiaineiston menestymistä ei tutkittu lainkaan. Kaiken kaikkiaan kasvien alkuperän merkitys Suomen ilmastossa oli unohdettu. Kaikki nämä ongelmat olivat perustana KESKAS-tutkimuksen käynnistämiselle

KESKAS-tutkijat etsivät arvokkaita kasveja mm. vanhoista puistoista, kartanoista, pihoilta, arboretumeista, taimistoista ja hautausmailta. Jo tuolloin tehtiin laajoja kasvien etsintäkuulutuksia. Monivuotisen tutkimushankkeen aikana koottiin merkittävä tietokanta rekisteröidyistä kasveista.

KESKAS-tutkimuksen päättyessä Maatalouden tutkimuskeskuksessa MTT (nykyisin Luonnonvarakeskus LUKE) käynnistettiin kantavalinta- ja vertailukokeita. Rekisteröityjen kasvikantojen lisäystä tutkittiin myös ja silloin paljastui, että kasviaineiston terveys on tutkittava ja aineisto puhdistettava ennen emokasvien jakoa tuotantoon.

MTT rekisteröi FinE-tavaramerkin vuonna 1997. Sen tavoitteena oli kantavertailukokeiden tulosten saaminen julkisuuteen. Merkki toi tutkitulle aineistolle statuksen. Samalla se tarjosi statuksen myös puhtaalle emomateriaalille sekä laji- ja lajikeaidolle aineistolle. Ensimmäiset FinE-kasvit julkistettiin vuonna 1997.

Tälle vuosituhannelle tultaessa oli MTT:ssä jo käynnistynyt viherrakentamisen kasvien käyttötutkimuksia yhteistyössä kaupunkien ja seurakuntien kanssa. Käyttötutkimuksista voi nostaa esiin erityisesti puuvartiset maanpeitekasvit, löytöruusut ja viheralueille soveltuvat perennat. Nämä laajat tutkimushankkeet tuottivat lukuisia uusia FinE-kasveja. FinE-kasvivalikoima laajeni myös kotimaisilla hedelmä- ja marjalajikkeilla."

Lähde: Taimistoviljelijät ry