Kalkitus parantaa maata ja kasvien kasvua

Kaikkien peltomaiden keskimääräinen pH-luku on n. 5,8, mutta kalkitsemattomien raivioiden pH on lähes poikkeuksetta alle 5:n. Happamuus vaihtelee maalajeittain. Alhaisimmat pH-luvut mitataan yleensä rahkaturpeesta ja korkeimmat hietasavilta. Ei siis turhaan puhuta säännöllisen kalkituksen tärkeydestä.

Kalkin tarve riippuu maan pH:sta. Normaali kasvialusta on hyvä kalkita vähintään kolmen vuoden välein, n. 30 kg / 100 m². Jos maa on hapanta, kalkkia pitäisi levittää jopa 40‒80 kg /100 m². Maan pH:n voi mitata itse ostamalla pH-liuskoja puutarhamyymälöistä tai apteekista tai lähettämällä maasta näytteen analysoitavaksi.

Useimmat puutarhakasvit viihtyvät maassa, jonka pH on 6.0‒6.5. Happamassa viihtyvät esim. alppiruusut, hortensiat, pensasmustikat, havupuut, ja kanervat. Perennojen kalkintarve kannattaa aina tarkistaa ennen istutusta.

Suomen maaperä on luonnostaan hapan, ja sen pH laskee ajan myötä entisestään muun muassa kasvien ottaessa ravinteita maasta. Keskimääräinen pH peltomailla on noin 5,8, kun taas kalkitsemattomilla raivioilla se voi olla alle 5. Tämä on ongelmallista, sillä:

• Happamassa maassa ravinteet, kuten fosfori ja typpi, sitoutuvat maahiukkasiin kasveille käyttökelvottomaan muotoon.
• Monien tutkimusten (esim. Viljatutkimus 2002–2003) mukaan jopa 30 % lannoitteiden sisältämistä ravinteista jää hyödyntämättä, jos pH on liian alhainen.
• Maan mikrobitoiminta hidastuu happamuuden seurauksena, mikä vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi kompostoinnin ja typen kierron tehokkuuteen.

Useimmat hyöty- ja koristekasvit viihtyvät parhaiten kalkitussa maassa. Esimerkiksi ruusut, liljat ja pionit suosivat neutraaliin pH:hon säädettyä kasvualustaa. Myös monet hyötykasvit, kuten salaatti, porkkana, herne ja sipuli, hyötyvät säännöllisestä kalkituksesta. Hedelmätarhassa erityisesti omenapuut arvostavat kalkittua, ravinteikasta maaperää. Kalkituksen tarve vaihtelee kuitenkin kasvilajikkeiden mukaan, joten on hyvä tarkistaa kasvikohtaiset suositukset ennen istutusta.

Sen sijaan happamassa maassa parhaiten viihtyvät pensasmustikka, alppiruusu, hortensia, havukasvit ja kanervat. Näiden kohdalla kalkitus voi olla haitaksi, joten pH:n säätely kannattaa tehdä harkiten.

Kalkitus vaikuttaa maaperään monella hyödyllisellä tavalla. Se parantaa maan rakennetta muokkaamalla siitä ilmavan ja muruisen, mikä mahdollistaa juuriston tehokkaamman kasvun. Kalkittu maa pidättää vettä sopivasti mutta läpäisee ylimääräisen kosteuden hyvin, mikä on tärkeää erityisesti keväällä ja sateisina kausina. Lisäksi kalkitus aktivoi maaperän mikrobitoimintaa, joka on tärkeä osa ravinteiden kiertoa ja humuksen muodostumista.

Syyskalkitus kannattaa tehdä syys-lokakuussa ennen lumen tuloa. Kasvimaan syyskalkitus tuo monia etuja: Ennen maan muokkausta levitetty kalkki sekoittuu tasaisesti muokkauskerrokseen, jossa se talven aikana parantaa maan rakennetta ja neutraloi happamuutta niin, että maan kunto on laadukas heti seuraavaa satokautta varten. Sammal viihtyy liian happamassa nurmikon pohjassa. Maa kannattaa kalkita vuosittain.

Kalkitus on kustannustehokas ja helppo tapa parantaa puutarhan ja viljelymaan kuntoa monella eri tavalla. Se lisää maaperän ravinteiden saatavuutta, sillä oikea pH-arvo auttaa kasveja hyödyntämään lannoitteet tehokkaammin. Samalla kalkitus parantaa maan rakennetta, tehden siitä ilmavamman ja vettä paremmin läpäisevän.

Kun maa ei ole liian hapan, sammalen kasvu nurmikolla vähenee merkittävästi. Lisäksi kalkitus edistää kasvien yleistä terveyttä ja satoa tarjoamalla juuristolle suotuisat kasvuolosuhteet.

Pidä kalkitus mukana puutarhanhoidon vuosirytmissä – erityisesti syksy on erinomainen ajankohta kalkita – ja huomaat sen myönteiset vaikutukset jo seuraavan kasvukauden aikana.