TAKAISIN

Huonekasvien kastelu loman aikana

Päivitetty: 10.2.2020
Lyhyt loma ei vielä juuri koettele huonekasvien vesitaloutta, mutta jo parin viikon kastelemattomuus saattaa olla joillekin kasveille aivan liikaa etenkin kasvukaudella. Lyhyet poissaolot hoituvat, kun kasvit kastellaan kunnolla ennen lähtöä ja siirretään pois suorasta auringon paisteesta tai lämpöpatterin päältä, jotta haihtuminen on mahdollisimman pientä. Verhoja voi vetää pienemmälle ja myös huoneiston lämpötilaa voi laskea. Kasvit on myös syytä tarkastaa tuholaisten ja tautien varalta ennen lomalle lähtöä. Mitäs muuta voisit tehdä kasvien hyväksi?

Lepokaudella kasvien vedentarve on tietysti huomattavasti pienempi, mutta pidempään poissaoloon pitää talvellakin varautua huolellisesti. Hydro- eli vesiviljelyssä ja altakasteluruukuissa olevat kasvit pärjäävät täydellä vesisäiliöllä pitkään ilman kastelua. Tavallisessa mullassa ja ruukussa (jonka pohjassa on reikä) elelevät kasvit voi viedä vaikka tiskialtaaseen tai ammeeseen, jonka pohjalle on levitetty märkä froteepyyhe tai matto, josta vesi imeytyy ruukun pohjan reikien kautta multaan. Kapillaari-ilmiö ei toimi kunnolla, jos ruukun pohjalla on kevytsoraa.

Pienemmät kasvit voi nostaa vettä ja kevytsoraa sisältävän vadin tai reunallisen tarjottimen päälle. Etenkin korkeammasta ilmankosteudesta pitävät kasvit nauttivat tästä. Pienten kasvien kasteltuun juuripaakkuun voi myös työntää vettä imevät kastelulangat; pätkän puuvillalankaa, kanttinauhaa tai vaikka vanhoja sukkahousuja. Pätkän toinen pää laitetaan vieressä olevaan vesiastiaan. Lankaan voi sitoa pienen painon, jotta se varmasti pysyy veden pinnan alla. Saman vesiastian ympärille voi koota useita kasveja. Langan voi työntää multaan myös ruukun pohjareiän kautta. Sen on pysyttävä kunnolla paakussa.

Yksittäisen, huolellisesti kastellun kasvin voi myös sulkea läpinäkyvään, väljään muovipussiin. Pussin reunat eivät saisi koskettaa lehtiä: ruukkuun voi työntää muutaman pitkän tikun pitämään pussia irti lehdistä. Pussi puhalletaan pulleaksi ja suljetaan tiiviisti, jolloin kosteus ei pääse karkaamaan. Se sijoitetaan varjoon. Tässä menetelmässä on vaarana, että kasvi homehtuu, joten kovin pitkään kasvia ei voi pussissa pitää.
Hiljalleen vettä tiputtavan kastelupullon voi tehdä tavallisesta pitkäkaulaisesta viinipullosta tai juomapullosta, jonka korkkiin tehdään reikä. Pullo työnnetään syvälle kasteltuun multaan pystyyn. Kun pullo on umpinainen, täytyy sen saada imettyä ilmaa poistuvan veden tilalle. Jos multa on kosteaa, ei korvausilmaa pääse pulloon, eikä vesi siis valu liian nopeasti multaan. Tämä ei toimi pienissä ruukuissa, ja pulloa kannattaa joka tapauksessa testata ennen lomalle lähtöä, jottei tule ikäviä yllätyksiä. Kastelupallot toimivat samalla periaatteella.

Kastelukiteillä saa helpotusta kastelutiheyteen. Kiteet imevät runsaasti kasteluvettä itseensä ja luovuttavat sitä pikkuhiljaa kasvin käyttöön. Lisäksi puutarhaliikkeistä saa erilaisia kasteluun tarkoitettuja apuvälineitä, mm. altakastelumattoa, keraamisia kasteluantureita ja kastelupisaroita.
Tietysti helpoin tapa on pyytää naapurilta, sukulaiselta tai ystävältä apua kastelussa. Jos kasveja ei ole kovin montaa eikä ole kylmä talviaika, ne voi viedä hänelle hoitoon tai vaihtoehtoisesti antaa hänelle asunnon avain, jotta kastelu onnistuu paikan päällä.

Apulaiselle kannattaa kirjoittaa selkeät kasteluohjeet. Samanlaista kastelua vaativat kasvit on hyvä kerätä omiksi ryhmikseen, jotta kastelu on yksinkertaisempaa.
Jos kuitenkin kotiinpaluu on ankea... eli kasvien multapaakut ovat poissaolon aikana päässeet kuiviksi, ruukut kannattaa upottaa vesiämpäriin, kunnes paakku on varmasti kokonaan märkä eikä ilmakuplia enää nouse.

Jotkut kasvit, mm. atsalea, vesifiikus, härkylä, sädekaisla ja hortensia ja preeriaeustoma, eivät valitettavasti tahdo toipua kuivahtamisesta.

Tarkempaa tietoa kasveistasi voit lukea Puutarha.netin Kasvikortistosta!