Huonekasvien tuholaisia ja tauteja

Kasvien tarkkailu kannattaa aloittaa lehtien alapinnoilta, sillä useimmat tuholaiset sekä kasvitaudit löytyvät ensimmäiseksi juuri sieltä. Myös uudet lehdet, lehtihangat ja nuput sekä mullan pinta pitää tarkastaa. Uudet kasvit on viisasta laittaa aina ensin karanteeniin, etteivät mahdolliset ylimääräiset ”ystävät” pääse leviämään muihin kasveihin. Jos tuholaisia kuitenkin on jo nähtävillä, pitää torjunta aloittaa välittömästi.

Tuholaisia

Tuholaisia kannattaa opetella tunnistamaan. Läheskään kaikki ötökät eivät nimittäin ole haitallisia. Suurennuslasista on iso apu tunnistuksessa. Ilkeät tuhohyönteiset vaurioittavat huonekasveja imemällä solunesteitä, kuljettamalla viruksia ja erittämällä mesikastetta, joka puolestaan toimii alustana kasvitaudeille.

Kilpikirvat majailevat usein kasvien varsissa ja kovalehtisten kasvien lehdissä. Kilpikirvan toukat kuoriutuvat aikuisten yksilöiden kellertävän ruskeiden kuorien alla ja lähtevät liikkeelle ja kasvattavat oman kilven. Ne erittävät mesikastetta. Nämä ovat melko vaikeita torjuttavia. Pyyhkiminen kostealla rievulla ja hammastikulla irrottelu tai harjalla harjaaminen auttaa parhaiten. Liikkuviin nuoriin yksilöihin tehoaa myös malationi tai saippualiuos.

Villakilpikirvat esiintyvät etenkin kasvien lehtihangoissa. Ne ovat soikeita, noin kolmen millin pituisia, vaalean ”villan” peittämiä. Pyyhkiminen ja irrottelu on helpompaa, koska nämä eivät takerru kasviin yhtä tiukasti kuin kilpikirvat. Torjunta-aineet tehoavat vain vastasyntyneisiin toukkiin.

Lehtikirvat esiintyvät yleensä versojen ja nuppujen kärjissä. Ne ovat parin millimetrin mittaisia ja vaihtelevan värisiä. Torjunta-aineet tehoavat lehtikirvoihin hyvin. Torjunta toistetaan 3 kertaa 5–7 päivän välein.

Ansarijauhiainen viihtyy lehtien alapinnoilla. Se on pieni, vaalea hyönteinen. Torjunta-aineet tehoavat ansarijauhiaisiin hyvin. Torjunta toistetaan 3 kertaa 5–7 päivän välein.

Punapunkki (vihannespunkki tai kehrääjäpunkki) elää lehtien alapinnoilla kuivissa ja lämpimissä oloissa. Se on erittäin pieni ja vaikeasti havaittava. Punkit lisääntyvät nopeasti lämpöisessä ja kuivassa huoneilmassa. Ensimmäisenä lehtiin ilmestyvät vaaleat laikut. Seuraavaksi löytyy seittiä lehtien alapinnoilta, ja pian lehdet alkavat kuihtua ja kasvi kuolee. Ennaltaehkäisynä toimii säännöllinen kastelu, ja lisäksi kasvia kannattaa sumutella etenkin kuivina aikoina. Torjunta aloitetaan heti, kun oireita lehdissä havaitaan. Toista torjunta vähintään 3 kertaa 5-7 päivän välein.

Harsosääski viihtyy kosteassa mullassa, ja munii pieniä munia mullan pintakerroksiin. Se on pieni, vaappuen lentävä, pientä kärpästä muistuttava hyönteinen. Kehitys munasta aikuiseksi kestää huonelämpötilassa 24–29 vrk. Harsosääskeä kutsutaan usein virheellisesti kukkakärpäseksi tai banaanikärpäseksi. Aikuiset harsosääsket eivät vahingoita kasveja. Sen sijaan valkoiset toukat syövät myös taimien hiusjuuria ja saattavat suurina määrinä hidastaa taimien kasvua. Ennaltaehkäisynä mullan tulisi antaa kuivua parin senttimetrin syvyyteen. Harsosääsket valtaavat helposti kaikkien kasvien mullat, joten torjuntaa kannattaa tehdä kaikille kasveille. Aikuisia harsosääskiä voi hävittää kärpässumutteilla. Toukkia torjutaan kastelemalla multa 2–3 % saippualiuoksella. Käsittely kannattaa uusia viikon välein 2–3 kertaa.

Tuholaisten torjunta

Torjunta on siis aloitettava heti, koska huonekasveissa viihtyvät tuholaiset lisääntyvät hyvin nopeasti. Torjuntaa voi tehdä mekaanisesti: poistetaan ötökät käsin joko kostealla rievulla (rievun kasteluveteen voi lisätä tolua tai fairya), hammastikulla tai -harjalla ja leikataan saastuneet kasvin osat pois. Useimmat tuholaiset saa hävitettyä saippualiuoksella. Liuosta sumutetaan kasvin kaikkiin osiin ja sen annetaan vaikuttaa puolisen tuntia. Kasvi huuhdellaan kuumalla (n. 50-asteisella) vedellä. Käsittely kannattaa uusia muutamin päivien kuluttua, koska yleensä munia jää kasveihin.

Jos saippualiuoskäsittely ei tehoa, pitää tarttua järeämpiin keinoihin.

Tauteja

Harmaahome muodostaa lehtien pinnalle keltaisia laikkuja ja alapuolelle harmaata nukkamaista hometta. Se on yleensä pehmeälehtisten kasvien ongelma. Torjuttaessa vältetään liiallista kosteutta ja lisätään lämpöä. Saastuneet lehdet poistetaan. Torjuntaan voi käyttää homeentorjuntavalmistetta.

Kanelihome ilmaantuu aluksi vaaleaksi nukaksi mullan pintaan ja muuttuu myöhemmin ruskeaksi ja pölyäväksi. Sitä on eniten turvepohjaisessa, liian runsaasti kastellussa kasvualustassa. Homeesta ei yleensä ole kasveille haittaa. Itävät taimet saattavat kyllä kärsiä siitä. Kanelihometta voi torjua käyttämällä mullan pinnalla kevytsorakatetta.

Härmä esiintyy harmaana jauhemaisena peitteenä kasvin lehdillä ja silmuissa. Se ei tartu. Lehdet käpristyvät ja voivat pudota. Nuoret versot kärsivät härmästä herkemmin. Torjuntaan voi käyttää homeentorjuntavalmistetta.

Mullassa esiintyvät sienet ovat yleensä puun lahottajia, jotka saavat ravintonsa kasvualustan hajoamattomasta puunkuoresta. Sienet eivät ole kasveille vaarallisia, ja ne häviävät ajan kanssa itsestään.