Amarylliksen lajikkeet eroavat toisistaan
Amaryllis, joulun upea jaloritarinkukka

Etelä-Amerikasta kotoisin olevia Hippeastrum-suvun lajeja, eli ritarinkukkia kutsutaan arkikielessä amarylliksiksi vaikka ne eivät virallisesti olekaan Amaryllis-suvun kasveja. Amaryllikset ovat lisänneet meillä 1980-luvulta lähtien jatkuvasti suosiotaan.

Markkinoilla on nykyisin huima määrä erilaisia amarylliksiä ja jokaiselle löytyy varmasti mieluinen lajike. Amarylliksen lajikkeet eroavat toisistaan mm. kukan värin, koon ja lukumäärän sekä kerrannaisuuden mukaan.

Kukinnan jälkeen

Kukinnan jälkeen kuihtuneet kukat leikataan varsineen pois ja amarylliksen annetaan rauhassa kasvattaa lehtiään lämpimässä ja valoisassa paikassa. Lehdet keräävät voimia sipuliin seuraavan vuoden kukintaa varten.

Kukinnan jälkeen amaryllistä on myös hyvä lannoittaa viikoittain ruukkukasvi- tai sipulikukkaravinteella ja mullan annetaan kuivahtaa reilusti kasteluiden välissä. Kun hallanvaara keväällä on ohi, voi amarylliksen viedä myös ulos; mielellään varjoisaan paikkaan. Kannattaa kuitenkin tarkkailla, etteivät etanat pääse herkut­telemaan lehdillä.

Elokuussa lannoittaminen lopetetaan ja kastelua vähennetään. Pikku hiljaa kastelu lopetetaan kokonaan. Syksyllä lakastuneet lehdet poistetaan ja sipuli viedään ruuk­kuineen kuivaan, pimeään ja viileään paikkaan (10-15 asteeseen).

Sipulin annetaan levätä pari kuukautta ilman vettä ja ravinteita - kunnes sipulista tulee uutta kasvua. Siinä vaiheessa sipuli otetaan ruukusta, juuret pestään huolellisesti vedellä ja se istutetaan uuteen multaan. Mahdolliset tytärsipulit voidaan jälleen istuttaa omiin ruukkuihinsa.
Sopivalla hoidolla saat amarylliksesi kukkimaan seuraavanakin vuonna.

Amarylliksen kasvattaminen

Amaryllisten kasvattaminen on erittäin helppoa ja niiden näyttävä kukinta todella komea. Kokeile siis rohkeasti, kuinka amarylliksen kasvattaminen sipulista sujuu; valitse mieleisesi lajike ja kasvata oma amarylliksesi. Oikealla hoidolla amaryllis on monivuotinen ja kukkii upeasti vuodesta toiseen!

Sipulista kukintaan

Sipuleita voi säilyttää ennen istutusta pimeässä, noin 10 asteen lämpötilassa. Ennen istutusta sipulia voidaan pitää muutamia tunteja pystyasennossa haaleassa vedessä. Näin juuristo täyttyy vedellä ja juurtuminen nopeutuu. Vain juuret - ja enintään sipulin alaosa - saavat kastua.

Istutusmullan tulee olla hyvin vettä läpäisevää, eli käytännössä hiekkapitoista kukkamultaa tai vaikka kaktusmultaa. Ruukku saa olla melko ahdas. Mahdolliset pienet sivusipulit kannattaa poistaa ja ne voi halutessaan istuttaa omaan ruukkuunsa kasvamaan.

Ruukku täytetään mullalla niin, että sipulin ”hartiat” ovat mullan pinnan yläpuolella. Sipulista tulee jäädä näkyviin vähintään kolmasosa tai mielellään jopa puolet. Multa tiivistetään tiukasti sipulin ympärille niin, ettei juuriston väliin jää ilmatas­kuja. Sipulin pitää pysyä ruukussaan sipulista nostettaessa. Multa kastellaan hyvin istutuksen jälkeen.

Kun amaryllis viedään valoisaan ja lämpimään paikkaan (20-24 astetta), niin sen kasvu alkaa nopeasti. Liiallinen kastelu ja vähäinen valonmäärä saattavat jarruttaa juurtumista ja venyttää tarpeettomasti kukkavarren pituutta. Tästä syystä multa kastellaan seuraavan kerran vasta, kun nuput ovat näkyvissä. Kukinta alkaa lajikkeesta riippuen 5-7 viikon kuluttua istutuksesta.