Arat kasvit suojaan syksyllä

Useat kesäkukkamme ovat kotimaissaan monivuotisia, joten niitä ei kannata heittää suin päin kompostiin. Eikä kesäkukkien talvehdittaminen ole ollenkaan niin työlästä, kuin usein luullaan. Muun muassa pelargonit, ahkeraliisat, sinisarjat, mustasilmäsusannat ja verenpisarat siirretään kukinnan loputtua viileään tilaan: viherhuoneeseen, lasikuistille, autotalliin tai kellariin. Lämpötila saisi olla noin 5 astetta. Liian lämpimässä ne koittavat edelleen kasvaa, ja tulos on huono.

Kasvit pitävät reilusta hajavalosta, mutta talvehtivat melko vähässäkin valossa. Niitä kastellaan melko niukasti, koska lepokaudella vedentarve on pieni. Perussääntönä voidaan pitää, että mitä kylmempi tila on, sitä kuivempana multa pidetään.

Ja vastaavasti, mitä kuivempi multa, sitä viileämmässä kasvit selviävät. Mullan pitää kuivahtaa kunnolla, eikä paakkua kastella kokonaan märäksi ollenkaan. Multapaakun tilanteen voi helposti tarkistaa ottamalla sen pois ruukusta. Maakellarissa voi olla liian kosteaa, jolloin kasveihin saattaa tulla hometta.

Puuvartisille kasveille lämpötilaksi riittää muutama aste plussaa. Ikivihreät kasvit, kuten puksipuu, laakeripuu ja rosmariini tarvitsevat valoisan paikan. Niitä kastellaan maltillisesti vähintään kerran kuukaudessa. Huonekataja eli lawsoninsypressi tarvitsee valoisan paikan ja menestyy jopa huoneenlämmössä. Se pidetään tasaisen kosteana.

Lehtensä pudottavat puuvartiset kasvit, kuten runko- ja miniruusut sekä arat pikkuvaahterat talvehtivat pimeässä. Ne voi talvehdittaa ruukuissaan, mutta mullan pitää ensin kuivahtaa. Runkomarketta vaatii vähän valoa ja lisäksi säännöllistä tarkkailua, koska se houkuttelee kirvoja. Multa pidetään lähes kuivana koko lepokauden ajan.

Ruukkuihin istutetut havut kannattaa istuttaa talveksi maahan, koska ruukussa ne joutuvat talvella huomattavasti kovemmille kuin maassa. Istutuspaikaksi valitaan varjoinen paikka, jotta kevätaurinko ei pääse kuivattamaan kasvia. Keväällä havu nostetaan maasta, istutetaan uudelleen ruukkuun ja nostetaan takaisin kunniapaikalle.

Arat sipulit, mukulat ja juurakot, kuten ruostekukat, kannat, gladiolukset ja daaliat, nostetaan vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen, maan ollessa vielä sula. Juuriston pitää saada kerätä ravinteet talteen lehdistä ja varsista, joten ei kannata kiirehtiä.

Puhdistamisen jälkeen ne viedään (nimilapuilla varustettuina) pimeään ja viileään paikkaan ja säilötään väljästi kuivan hiekan tai turpeen sekaan, jottei liika kosteus mädätä niitä. Niille riittää viitisen lämpöastetta. Liian lämpimässä ne voivat kuivua kokonaan.

Tarkkailukierroksen voi tehdä pari kertaa talven aikana. Huonokuntoiset yksilöt heitetään heti pois. Jos gladioluksen mukulat tuntuvat nahistuneilta, niitä voi kevyesti sumutella.