• Etusivu
  • Hoitotyöt

Golfkentän nurmi

Rakentajan toimitus
Päivitetty 12.10.2018
200612_2688.jpg

Kotipihallako golfia?


Noin neljäsataa vuotta sitten, Skotlannissa, St. Andrewsin kaupungin portilla olevan Swilcan Bridgen edustalla kaupunkiin pääsyä odottelevat kalastajat ja muut tuotteitaan tuovat ihmiset alkoivat kehitellä golfin alkumuotoja. Mahtoivatko ymmärtää, millaisen maailmanlaajuisen harrastuksen saivat aikaan? Nyt maailmalla pelataan golfia miljoonien ihmisten voimin tuhansilla kentillä. Meillä täällä Suomessakin on noin 120 kenttää. Lisää tulee harrastajamäärien kasvun mukaan, muutama vuodessa. Pelaajia on vähän alle 110 000.

Yleisin, 18-väyläinen kenttä vaatii pinta-alaa 40 - 80 ha. Kun tuo alue on pelikäytössä se tarkoittaa, että jokainen kentän kohta on pelialuetta eli on jonkin tasoisen hoidon kohteena. Metsäalueet raivataan niin, että pallo löytyy ja peli voi jatkua. Samoin vesiesteet, hiekkaesteet ja reuna-alueet pyritään hoitamaan niin, että pitkiä ruuhkia ja odotteluja ei tulisi.

Eniten hoitoa tarvitsevat tietysti nurmialueet, joilla pallon pääasiassa pitäisi kulkea. Nurmetettuja kentänosia ovat: viheriöt (greeni) n. 1,2 ha, lyöntipaikat (tee) n. 1,2 ha, väylät (fairway) 10 - 20 ha sekä karheikko (rough), jota voi olla 30 - 40 ha kentästä riippuen.

Otsikon mukaan pohdiskelen, mitä eroja tai yhtäläisyyksiä kotipihalla ja golfkentällä on. Harvalla on kotinsa takapihalla kymmenien hehtaarien nurmikoita. Jätetään pinta-alat omaan arvoonsa ja keskitytään siihen, mitä nurmen pinnalla ja pinnan alla on.

Kasvualusta


Ensimmäinen ja varmasti oleellinen ero on kasvualustassa. Pihanurmikon pääasiallinen tarkoitus on olla kaunis. Lisäksi sen tulee kestää talvet, kuivat kesät ja jälkikasvun jalkapallopelit. Kuitenkaan pihanurmikon pääasiallinen tarkoitus ei ole olla pelialustana. Kasvualusta kannattaa siis tehdä multaisemmista maa-aineksista.

Golfkentällä kasvualustalle on aivan eri vaatimukset. Ensimmäinen lähtökohta on kantavuus. Pelaajia kulkee normaalina pelipäivänä kentällä noin 300. Väylät leikataan leikkurilla, joka painaa n. 1,5 tn. Greenileikkuri painaa vähemmän, mutta siinä on kapeampi leikkuuleveys, joten pyöränjälkiä tulee tiheämpään. Leikkuuyksiköissä on kaksi telaa, joiden varassa kelaleikkuri kulkee. Leikkuut tehdään joka päivä.

Kasvualustan pitää siis olla hiekkaa. Perustettaessa sekoitussuhde on hiekkaa (rakeisuus 0 - 2 mm) 85 til-% ja maatunutta turvetta (maatumisaste 7 - 8) n.15 til-%. Kasvukerroksen paksuus on väylillä 20 cm ja viheriöillä 35 cm. Hiekkaisella kasvualustalla saadaan hyvä kantavuus. Kuitenkin, pelikauden ja kausien kuluessa pinnan tiivistyminen muodostuu tärkeimmäksi tekijäksi nurmien kunnossa. Viikoittaiset viiltoilmastukset ja pystyleikkuut, syväilmastukset ja holkitukset ovat kentänhoidon arkipäivää.

Heinälajit


Suomessa kasvaa lukuisa joukko heinäkasveja, jotka sopivat sekä kotipihalle että golfkentälle. Ainahan on parempi, mitä paikallisempia lajeja ja lajikkeita pystytään käyttämään. Ero tuleekin lähinnä leikkuukorkeuksista. Viheriölle valittavan heinän tulee kestää leikkuuta jopa 2mm korkeuteen. Kotimaisista lajeista kylänurmikka (

Poa annua

) on ainoa, joka pitää pintansa näin matalassa leikkuussa. Sitä pidetään kuitenkin rikkaruohona monella kentällä. Vanhemmilla kentillä se onkin vallannut alaa hyvän siementuotantonsa takia. Puttauspintana oikealla hoidolla se on kuitenkin erinomainen. Nykyisin suuntauksena tuntuu olevan viheriöiden perustaminen yhdellä lajilla, esimerkiksi luhtarölli (

Agrostis canina

) on nyt suosiossa. Tai niin, että kylvetään rönsyröllillä (

Agrostis stolonifera

), ja käytetään siitä useampia eri lajikkeita.

Lähtökohtana viheriöillä on aina hyvä pelialusta. Peliväylä päättyy viheriölle, jossa reikä sijaitsee. Siellä tapahtuvat pelien ratkaisut, ja se asettaa nurmen pinnalle aivan omat vaatimukset. Tasaisuus, nopeus (pallon vieriminen), viheriön muodot, leikkuukorkeus, kovuus, kaltevuus ja nurmen tiheys ovat niitä osioita, jotka vaikuttavat siihen, miten pelaajat puteissaan onnistuvat. Hyvät pelaajat osaavat taitavasti "lukea" viheriön pintaa, kallistuksia, etäisyyksiä ja muita puttaukseen vaikuttavia elementtejä. Tärkeää on, että kaikki kentän viheriöt ovat saman tasoisia.

Väylillä ja lyöntipaikoilla leikkuukorkeudet ovat pitempiä kuin greeneillä. Ne leikataan n. 10 – 15 mm korkeuteen. Tällöin on mahdollista käyttää muitakin heinälajeja. Nadat (Festuca) ovat erinomaisia heiniä näille alueille. Niittynurmikka (Poa pratensis) on paljon käytetty heinä väylillä. Se on hyvän värinen ja on pelialustana hyvä. Väylillä käytetään seoksia, joissa nadat ja niittynurmikat ovat pääosissa.

Karheikkoalueet ovat alueita, jotka sijaitsevat väylien ulkopuolella. Niiden hoito on vähäisempää kuin varsinaisten pelialueiden. Yleensä karheikot leikataan 40 - 50 mm. On myös alueita, joita ei leikata koskaan tai vai kerran syksyllä. Karheikot kuuluvat kuitenkin peliin hyvin oleellisesti. Ideana on, jos pelaat pallosi pois väylältä niin silloin olet vaikeuksissa. Tässä mielessä karheikot voivat olla jopa "pelottavia". Karheikoissa käytetään yleensä heiniä, jotka kestävät kuivuutta. Näitä alueita on harvoin mahdollista keinokastella. Lannoitusmäärät ovat pieniä tai niitä ei lannoiteta lainkaan.

Traktoria (ISEKI tk 538) käytetään vetokoneena erilaisilla hoitokoneilla sekä kuormauksiin. Punaista TOROa käytetään kuljetuksiin sekä viheriöiden hiekoituksiin.
Traktoria (ISEKI tk 538) käytetään vetokoneena erilaisilla hoitokoneilla sekä kuormauksiin. Punaista TOROa käytetään kuljetuksiin sekä viheriöiden hiekoituksiin.

Hoito


Kun seuraamme televisiosta golfkisoja esim. Yhdysvalloista, tulee ensimmäisenä mieleen, miten ihmeessä voi olla kaikki alueet niin tumman vihreitä. Tuntuu, kuin olisi kaikki maalattu pelaajia varten. Jos taas osuu silmiimme lähetys vaikkapa aidolta skotlantilaiselta Links-kentältä, on kuva aivan toinen. Links on heinäkuulla kuiva, keltainen ja kova. Molemmat ovat golfkenttiä, vieläpä hyviä sellaisia.

Meillä Suomessa kenttien skaala on aikalailla samanlainen. On uusia hienoja kenttiä sekä vähän vaatimattomammin rakennettuja. Kaikilla on yksi yhteinen lähtökohta. Tarkoitus on olla pelaajien pitämä ja kunnioittama pelialue, jossa harrastustaan voi toteuttaa. Yleensä kuvitellaan, että lannoitus on ainoa hoito, jota kentillä tehdään. Jostain syystä kentänhoitoa verrataan maanviljelyyn. Täytyy muistaa, että maanviljelijät pyrkivät laadun lisäksi saamaan määrää pelloiltaan. Me kentillä emme pyri sadon määrään vaan laatuun. Onnistuisipa joku jalostamaan heinälajin, joka olisi kauniin vihreä, pysyisi hengissä mutta ei kasvaisi!

Lannoitus on tietenkin perusta terveelle kasvustolle. Suomen Golfliitto on antanut suositukset ravinnemääristä mitä kentän eri alueilla käytetään. Lannoituksen perusperiaate on vähän kerralla ja usein. Tällöin vältetään kasvupiikit, ja pelialue pysyy pelillisesti samanlaisena. Väylillä käytetään pienirakeisia lannoitteita. Leikkuujätteitä ei väyliltä kerätä pois, joten niilläkin on oma vaikutuksensa kasvuston kehitykseen. Viheriöillä nestelannoitus on valtaamassa alaa. Lannoitus tehdään noin 7 – 10 päivän välein. Tämä takaa sen, että kovia kasvupyrähdyksiä ei tule.

Mekaaniset hoitotoimet kuten leikkuu, pystyleikkuu, viiltoilmastus, tähti-ilmastus, hiekoitus ja harjaus ovat vähintään yhtä tärkeää hoitoa kuin lannoitus. Väylälle ja viheriölle on omat leikkurinsa ja apuvälineensä. Kun leikkuukorkeus on muutamassa millissä, on ehdottoman tärkeää saada kasvualustan kaasunvaihto kuntoon. Tiivistymisen poistamista ei voi tarpeeksi korostaa. Tiivistymistä lisää pelaajien tallaamisen ja koneiden pyörien painon lisäksi myös kastelu. Normaali vuorokauden kastelumäärä on 3 mm. Ja usein tulee ukkoskuuro, missä vettä voi tulla kymmeniä millejä.

Simo Kairus esittelee greenileikkuria (TORO Greenmaster 3250-D)
Simo Kairus esittelee greenileikkuria (TORO Greenmaster 3250-D)

Kasvinsuojeluaineiden käyttö on toinen asia mihin pelaajat kiinnittävät huomiota. Lähinnä se johtuu siitä, että nestelannoitus tehdään kasvinsuojeluruiskulla. Taudit iskevät tietenkin joskus. Lumihome syksyllä on todennäköinen, ainakin täällä lumettomalla rannikkokaistalla. Kun onnistuu saamaan viheriöt hyvään kasvukuntoon heti alkukaudesta, on se paras takuu sille, että ne kauden aikanakin ovat hyvässä pelikunnossa.

Lopuksi


Suurin ero kotipihan ja golfkentän välillä taitaa olla vaatimustaso. On kotipuutarhureita, joille oman pihan hoito on tärkein harrastus. Silloin varmaan on vaatimustasokin korkealla. Luulen kuitenkin, että enemmistölle riittää nurmikko, joka leikataan kerran, kaksi viikossa. Samat hoitotoimenpiteet pätevät molempiin nurmiin. Jos olohuoneen ikkunasta näkyy hyvin hoidettu kotipiha tai kun golfkentän parkkipaikalta lähtevä golfari katsoo tyytyväisenä tuloskorttiinsa, olemme molemmat onnistuneet hoitotöissämme.

Teksti: kenttämestari Simo Kairus
Kankaisten Golfpuisto, Maskuntie 281, 21250 Masku, p. 0400 535223

200612_2691.jpg
Hoitotyöt
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

20235_78172.jpg
Miekkaliljat eli gladiolukset, näyttävät mukulakasvit
Mukulakasveihin kuuluvat miekkaliljat ovat näyttäviä perennoita ja kestäviä myös leikkokukkina. Värejä ja kokoja on runsaasti. Suuret, alhaalta ylöspäin aukeavat kukat ovat suppilon malliset ja kapeat lehdet miekkamaiset. Varsi on pitkä ja vahva.
20207_65887.jpg
Etanadynamiitti murtaa vahvemmankin!
Onko pihallasi kivi tai kallio "väärässä paikassa"? Tai vanhat betoniportaat, joista pitäisi päästä eroon? Etanadynamiitillä se onnistuu!
20237_78261.jpg
Pensasmustikka lumoaa isoilla ja maukkailla marjoillaan
Pensasmustikka (Vaccinium corymbosum) on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Jalostetut lajikkeet kestävät hallaa ja melko koviakin talvipakkasia. Pensasmustikan suuret, jopa kolme kertaa metsämustikan kokoiset marjat säilyvät hyvin tuoreena sekä pakastettuna, ne tuoksuvat hyvältä ja ovat terveellisiä. Marjat ovat isoissa tertuissa, joten niitä on helppo ja nopea poimia. Yhdestä pensaasta voi saada satoa useita litroja ja sama pensas voi tehdä marjoja jopa kolmekymmentä vuotta.
20239_82985.jpg
Porkkanan kasvatus
Porkkana (Daucus carota subsp. sativus)on meillä yleisesti viljelty terveellinen vihannes. Porkkanan oranssi väri tulee karotenoideista, erityisesti beetakaroteenista, joka muuttuu elimistössä A-vitamiiniksi. Lisäksi porkkana sisältää esimerkiksi K- ja C-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineihin kuuluvaa foolihappoa, kaliumia, magnesiumia ja seleeniä sekä kuitua. Siinä on myös runsaasti sokeria (4,5 %).
201010_23503.jpg
Raikkautta salaateista
Tuttu, ruukussa kasvatettu lehtisalaatti ja jääsalaatti sekä jäävuorisalaatti pitävät edelleen pintansa, mutta muidenkin, vähän erikoisempien salaattien kysyntä on taas kasvussa. Kuluttajat ovat mieltyneet myös ns. cocktail- ja mixsalaatteihin, jotka tarkoittavat sitä, että samaan ruukkuun on kasvatettu kahta erilaista salaattia: esimerkiksi vihreää tammenlehteä ja punaista lollo rossoa.Yhdistelmäsalaattien lisäksi toisena suuntauksena etenee pussitettujen tai rasioihin pakattujen irtonaisten salaatinlehtien suosio. Esimerkiksi jääsalaatin osa kuluttajista haluaa valmiiksi tyvestä leikattuina lehtinä, samoin kuin vaikkapa keräsalaatinkin. Kannellisessa muovirasiassa hankitaan muun muassa pähkinäiseltä maistuvaa vuonankaalia.
20237_82648.jpg
Mikä kukka kasvaa tien vieressä? Asiantuntija vastaa
Tien vieressä oli tämä kukka, jota en ole aikaisemmin nähnyt luonnossa. Olisiko puutarhasta karannut?

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton