• Etusivu
  • Kasvillisuus

Herkulliset herneet

Rakentajan toimitus
Päivitetty 12.10.2018
20165_46516.jpg

Herne (Pisum sativum)

Herneet jaetaan pelto- ja tarhaherneisiin. Peltoherneen sato kuivataan ruoka- tai rehuherneeksi. Perinteisiä tarhaherneitä ovat silpoherne, silpoydinherne, sokeriherne, taittoherne ja taittoydinherne. Lisäksi markkinoilla on salattiherneitä ja persiljaherneitä. Kotipuutarhoissa viljellään yleisimmin sokerihernettä ja silpoydinhernettä.

  • Sokeriherneen lajikkeita ovat mm. 'De Grace', 'Tall White', .
  • Silpoydinherneen lajikkeita ovat mm. 'Bikini', 'Disco', 'Dorian', 'Avola', 'Onward'.

Herneen kasvattaminen

Herne on yksivuotinen kasvi. Se voidaan esikasvattaa sisällä tai kylvää suoraan avomaalle toukokuussa (tai kesäkuun alussa) 8 - 10 asteiseen maahan. Herne taimettuu nopeammin lämpimässä maassa - kylmässä maassa siemenet mätänevät helposti.

Siementen liotus jouduttaa itämistä: Laita siemenet veteen pariksi tunniksi, kaada vesi pois ja peitä siemenet kostealla talouspaperilla (kuivumisen ehkäisemiseksi). Liotetut siemenet kylvetään kosteaan multaan.

Lajikkeesta riippuen herneet kylvetään noin 2 - 5 sentin välein. Siementarve on 60 g/10 rivimetriä.
Matalat lajit 20 cm rivivälein, kylvösyvyys 4-6 cm.
Korkeat lajit kylvetään paririviin ja väliin jätetään noin 15 cm.
Idätys: 6 - 8 vrk, optimilämpötila 18 astetta.

Kasvatuskausi on kesä-heinäkuu, kasvuaika n. 90-100 vuorokautta,
Silpoydinherneellä kasvatusaika lyhyempi, n. 60-85 vuorokautta.

Paikan tulisi olla aurinkoinen ja lämpöinen, maan multava ja mahdollisimman neutraali (pH yli 6). Sitä voidaan kalkita tai parantaa puutuhkalla. Aikaiselle herneelle sopii hiekkamaa, myöhäisemmille lajikkeille mullan ja saven sekainen kasvualusta. Maa muokataan kuohkeaksi.

Herneellä on niukka lannoitustarve. Kompostilannoitus, jota voi täydentää muilla orgaanisilla lannoitteilla, sopii hyvin. Palkokasvina herne tarvitsee typpilannoitusta vain taimivaiheessa. Puutuhka ja biotiitti lisäävät palkokasvien tuottoisuutta alentamalla maan happamuutta. Maan happamuuden alentuminen parantaa typpibakteerien toimintaedellytyksiä. Herneen juuristossa elävät nystyräbakteerit huolehtivat kasvin typentarpeesta.

Herneen hoitaminen

Versot tuetaan taimien ollessa n. 15 cm korkeita. Paririvin väliin voi laittaa kanaverkkoa tai kepin ja narua. Myös ristiin asetetut kepit antavat hyvin tukea. Rikkaruohot nypitään pois ja hernettä kastellaan säännöllisesti. Kukinnan aikana on hyvä kastella.

>> Herneen ja pavun taudit ja tuholaiset

Herneen sadonkorjuu

Sadonkorjuun aika on heinä-elokuussa. Sokeriherne on korjattava heti, kun palot ovat kasvaneet täysikokoisiksi ja ovat vielä litteitä. Silpoydinherne korjataan, kun palot ovat täyteläisiä. Hernemaa käydään läpi pari kertaa viikossa. Taimea ei saa nykäistä irti maasta. Sadon korjaamisen jälkeen varsisto leikataan ja jätetään maatumaan penkkeihin, mikä lisää maan typpipitoisuutta.

Taittoydinherne kerätään, kun siemenet ovat vielä pieniä. Ne käytetään palkoineen tai herneet on syödään tai pakastetaan. Palkoineen kerättyjä herneitä voidaan varastoida noin viikon verran 0 asteen lämpötilassa. Taittoydinherne säilyy pidempään korjuukelpoisena kuin sokeriherne.

Silpoydinherne on maukkaimmillaan kun palot ovat tulleet pulleiksi ja tuntuvat sormissa kovilta. Helppo säilyttää kuivattuna, voidaan myös pakastaa. Ydinherneet ovat maukkaimpia juuri korjattuina, pidempi säilytysaika vähentää niiden makeutta. Ilman pakastusta tai kuivatusta herneet säilytetään 0 asteessa, palkoineen säilyvyys noin 1 vk. Herneet on ryöpättävä ennen pakastusta.

Herne ruoanlaitossa

Sokeri- ja taittoydinherne voidaan syödä palkoineen, koska palko on kalvoton, rapea ja meheväseinäinen. Silpoherneestä ja silpoydinherneestä käytetään vain siemenet.

Palkovihanneksien proteiinipitoisuus on huomattavasti suurempi kuin muilla vihanneskasveilla. Kasvissyöjät saavat herneistä elimistölle välttämättömiä aminohappoja. Herneitä käytetään salaateissa, keitoissa, muhennoksissa ja lisäkkeenä.

Hernekeitto tunnetaan koko Pohjois-Euroopassa. Kuivatuista herneistä tehtyyn keittoon on totuttu lisäämään tuoretta tai suolattua sianlihaa, mutta olemassa on myös runsaasti paikallisia variaatioita, joissa mausteet ja lisäkkeet vaihtelevat. Satakunnassa sekaan on laitettu ohraryynejä tai ruisjauhoklimppejä. Hernesoppa on suurustettu vanhassa Satakunnassa ohrajauholla ja maidolla ja maustettu lantulla. Säilyketeollisuus käyttää silpoydinherneitä pakasteiden ja säilykkeiden valmistukseen.

Herneen historiaa

Burman ja Thaimaan rajalta on määritetty hiili14-isotooppimenetelmällä herneitä, joilla on ikää 12.000 vuotta. Sveitsistä ja Ranskan Savoijista on löydetty herneitä, joita on viljelty pronssikaudella 3000 eKr. Egyptiläiset viljelivät hernettä 2000 eKr. Kasvi on tunnettu myös Intiassa ja Pohjoismaissa jo esihistoriallisella ajalla, jälkimmäisissä sitä viljeltiin peltokasvina. Kreikkalaiset viljelivät herneitä ja roomalaiset söivät niitä mm. sirkuskatsomoissa ja levittivät herneen moniin Euroopan maihin.

Herneet ovat ensimmäisiä vihanneksia, joita on säilötty ja myöhemmin pakastettu. Hernettä kutsutaan pavuksi Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä. Sillä on ollut tärkeä asema Hämeessä, jossa sekaviljasta tehtyä talkkunajauhoa on kutsuttu piapoksi. Piapojauho valmistettiin kaurasta, herneestä ja usein lisäohrasta. Seosta keitettiin ensin suolaisessa vedessä kolmen tunnin ajan. Sen jälkeen sitä kuivattiin riihessä tai savusaunassa pari päivää puolessatoista sadassa asteessa. Riihikuiva massa jauhettiin lopuksi myllyssä.

Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

20228_79353.jpg
Milloin leikataan norjanangervoa? Asiantuntija vastaa
Mikä on sopiva ajankohta leikata norjanangervo, mikä on rehevöitynyt liian suureksi ja leveäksi? Onko paras leikata se ihan alas vai napsia oksista osa?
20222_77054.jpg
Topakat traakkipuut
Traakki- eli lohikäärmepuun sukuun kuuluu useita kymmeniä lajeja. Suvun esiintymisaluetta on trooppinen- ja subtrooppinen Aasia ja Afrikka. Luonnossa ne kasvavat suuriksi puiksi. Lohikäärmepuun nimi juontaa vanhaan taruun, jonka mukaan norsut ja lohikäärmeet taistelivat ja lohikäärmeen verta roiskui puihin. Kasvin maitiaisneste onkin oranssinpunaista tai keltaista.
20067_342.jpg
Elokuussa kerätään siemenet talteen
Puutarhaharrastajalle lisää ulottuvuutta harrastukseen tuo kasvien kasvattaminen itse siemenestä taimiksi. Loppukesällä onkin runsaasti kerättävissä siemensatoa puutarhasta. Perennojen siemeniä omista ja tuttavien istutuksista keräämällä pääsee kokeilemaan puutarhurin taitojaan.Siemenlisäyksen lopputuloksen yllätyksellisyys tuo harrastukseen uutta jännitystä. Siemenlisäyksen seurauksena saatava uusi taimi voi erota paljonkin perintötekijöiden sekoittuessa emokasvistaan. Luonnonkasvit ja ns. maatiaisperennat muuntelevat vähiten. Jalostetummat lajit ja lajikkeet muuntelevat runsaammin.
202211_80207.jpg
Pensaiden lehtien halkeamat? Asiantuntija vastaa
Istutin keväällä pensaita/puita rivitalon pihaan: katsura, pihajasmike, kärhöjä, humalaa ja köynnösvilliviiniä. Humalaan tulee reikiä ja on todennäköisesti humalayökkösen aiheuttamia, mutta mikä tekee näiden muiden lehtiin halkeamia? Haavat voivat olla mutkaisia ja teräviä, kuin leikattu lehden keskelle -lehden reunat ovat ehjät. Mitään paloja lehdestä ei ole pois eikä syöty. Tuholaisia en ole niissä nähnyt? Tekeekö lannoite, aurinko tai kastelu tällaisia vaurioita?
MUHEVAINEN
Perennat ovat puutarhan peruskasveja
Monivuotiset kukat eli perennat ovat puutarhan peruskasveja, joiden varaan rakentuvat pitkän päälle helppohoitoiset istutusalueet ja yksilöllinen ilme. Runsas lajitarjonta lukemattomine variaatioineen mahdollistavat sen, että kaikenlaisille kasvupaikoille löytyy oikeat yhdistelmät ja oman maun mukaiset lajit. Kun penkin suunnittelussa etusijalle asetetaan kasvupaikan oloissa viihtyvät kasvit, palkitsee onnistumisen ilo kotitarhurin.
20099_18602.jpg
Seppelvarpu ja marunat ovat syyskuun kasvit
Seppelvarpua aurinkoon ja varjoonRento- ja pitkäversoinen seppelvarpu (Stephanandra incisa ’Crispa’) pärjäsi erinomaisesti Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen peittopensaskokeissa eri puolilla Suomea. Se talvehtii ilman vaurioita Kuopion korkeudella saakka vyöhykkeillä I–IV, kun maa on läpäisevä. Seppelvarpu viihtyy jopa varjossa, mutta auringossa pensaasta tulee tuuheampi ja ruskaväristä kirkkaampi.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton