Herukat ja karviaiset

Esimerkiksi viherherukan maku on mustaherukan tyyppinen, mutta miedompi ja makeampi. Marjat ovat kypsinä kellertävänvihreitä. Väri muistuttaa siis raakaa marjaa, mutta kypsän viherherukan tunnistaa kyllä kypsän pehmeästä marjasta sekä hienoaromisesta mausta.

Karviainen oli maamme viljellyin marjalaji 1800-luvun loppuun asti. Nykyisin karviaisen suosio on jälleen kasvussa. Se mielletään lähinnä tuoremarjaksi, mutta sopii hyvin myös hilloksi, hyytelöksi, mehuksi tai nektariksi sekä pakastettavaksi. Karviainen on myös varsin helppo pakastajan kannalta. Karviaisia on sekä punaisia (mm. 'Lepaan Punainen') että keltaisia (mm. 'Hinnonmäen Keltainen').

Kultaherukka (Ribes aureum) kasvaa vyöhykkeillä I–V. Pystykasvuisella kultaherukalla on touko-kesäkuussa kukkivat keltaiset kukat ja kiiltävänmustat, syöntikelpoiset marjat. Harvinaisempi ja arka Ribes-suvun koristekasvi on ruusuherukka (Ribes sanguineum), jolla on koristeellinen lehdistö ja voimakkaan punaiset kukat.

Herukat ja karviaiset ovat normaalioloissa hyvin terveitä ja kestäviä, mutta joskus niitäkin voi kiusata jokin tauti tai tuholainen. Esimerkiksi keväisiä silmuja pallomaisiksi turvottava äkämäpunkki on monille tuttu.

Lue lisää:Herukoiden ja karviaisten taudit ja tuholaiset

Keväällä lannoitetaan moniravinteisella yleislannoitteella. Ravinnepuutosten syynä voi olla myös liian vähäinen kalkitus tai liian runsas kalkitus. Herukoille sopiva ph on 6-6.5. Liian korkeassa tai alhaisessa pH:ssa vaikeutuu joidenkin ravinteiden saanti.

Uusia marjapensaita pitää miltei poikkeuksetta leikata keväällä haaroittumisen lisäämiseksi ja vanhemmista pensaista poistetaan huonokuntoiset, vahingoittuneet sekä vanhimpia versoja sadon ylläpitämiseksi.

Lue lisää:Marjapensaiden leikkaaminen

Katso kasvikortiston hedelmä- ja marjakasvit

Herukat ja karviaiset ovat vitamiinirikkaita ja monikäyttöisiä marjoja, joiden hyödyntäminen on helppoa ja kannattavaa. Vaikka nauttisit vain tuoreena, suoraan pensaasta!