Huonekasvien tuholaisia ja tauteja

Tuholaisia kannattaa opetella tunnistamaan. Läheskään kaikki ötökät eivät nimittäin ole haitallisia. Suurennuslasista on iso apu tunnistuksessa. Ilkeät tuhohyönteiset vaurioittavat huonekasveja imemällä solunesteitä, kuljettamalla viruksia ja erittämällä mesikastetta, joka puolestaan toimii alustana kasvitaudeille.

Kilpikirvat majailevat usein kasvien varsissa ja kovalehtisten kasvien lehdissä. Kilpikirvan toukat kuoriutuvat aikuisten yksilöiden kellertävän ruskeiden kuorien alla ja lähtevät liikkeelle ja kasvattavat oman kilven. Ne erittävät mesikastetta. Nämä ovat melko vaikeita torjuttavia. Pyyhkiminen kostealla rievulla ja hammastikulla irrottelu tai harjalla harjaaminen auttaa parhaiten.

Villakilpikirvat esiintyvät etenkin kasvien lehtihangoissa. Ne ovat soikeita, noin kolmen millin pituisia, vaalean "villan" peittämiä. Pyyhkiminen ja irrottelu on helpompaa, koska nämä eivät takerru kasviin yhtä tiukasti kuin kilpikirvat.

Lehtikirvat esiintyvät yleensä versojen ja nuppujen kärjissä. Ne ovat parin millimetrin mittaisia ja vaihtelevan värisiä.

Punapunkki (vihannespunkki tai kehrääjäpunkki) elää lehtien alapinnoilla kuivissa ja lämpimissä oloissa. Se on erittäin pieni ja vaikeasti havaittava. Punkit lisääntyvät nopeasti lämpöisessä ja kuivassa huoneilmassa. Ensimmäisenä lehtiin ilmestyvät vaaleat laikut. Seuraavaksi löytyy seittiä lehtien alapinnoilta, ja pian lehdet alkavat kuihtua ja kasvi kuolee. Ennaltaehkäisynä toimii säännöllinen kastelu, ja lisäksi kasvia kannattaa sumutella etenkin kuivina aikoina.

Harsosääski viihtyy kosteassa mullassa, ja munii pieniä munia mullan pintakerroksiin. Se on pieni, vaappuen lentävä, pientä kärpästä muistuttava hyönteinen. Kehitys munasta aikuiseksi kestää huonelämpötilassa 24–29 vrk. Harsosääskeä kutsutaan usein virheellisesti kukkakärpäseksi tai banaanikärpäseksi. Aikuiset harsosääsket eivät vahingoita kasveja. Sen sijaan valkoiset toukat syövät myös taimien hiusjuuria ja saattavat suurina määrinä hidastaa taimien kasvua. Ennaltaehkäisynä mullan tulisi antaa kuivua parin senttimetrin syvyyteen. Harsosääsket valtaavat helposti kaikkien kasvien mullat.

Harmaahome muodostaa lehtien pinnalle keltaisia laikkuja ja alapuolelle harmaata nukkamaista hometta. Se on yleensä pehmeälehtisten kasvien ongelma. Torjuttaessa vältetään liiallista kosteutta ja lisätään lämpöä. Saastuneet lehdet poistetaan.

Kanelihome ilmaantuu aluksi vaaleaksi nukaksi mullan pintaan ja muuttuu myöhemmin ruskeaksi ja pölyäväksi. Sitä on eniten turvepohjaisessa, liian runsaasti kastellussa kasvualustassa. Homeesta ei yleensä ole kasveille haittaa. Itävät taimet saattavat kyllä kärsiä siitä. Kanelihometta voi torjua käyttämällä mullan pinnalla kevytsorakatetta.

Härmä esiintyy harmaana jauhemaisena peitteenä kasvin lehdillä ja silmuissa. Se ei tartu. Lehdet käpristyvät ja voivat pudota. Nuoret versot kärsivät härmästä herkemmin.

Mullassa esiintyvät sienet ovat yleensä puun lahottajia, jotka saavat ravintonsa kasvualustan hajoamattomasta puunkuoresta. Sienet eivät ole kasveille vaarallisia, ja ne häviävät ajan kanssa itsestään.