Joko pihassasi on pökkelö?
Jos jäärästä tulee mieleen vain tapoihinsa kangistunut ihminen, kannattaa kurkistaa puunkuoren alle. Jäärien toukat näet elävät kirjaimellisesti puun ja kuoren välissä ja syövät puuta. Aikuisena jäärät ovat värikkäitä ja kauniita niittyjen kukissa ruokailevia kovakuoriaisia. Nämä niittyjen kaunokaiset tarvitsevat toukkavaiheessa mieluiten ison lahoavan lehtipuun tai rungonpätkän lähelle kukkaniittyä. Samaa runkoa asuttavat myös mesipistiäisten toukat. Ne ovat aikuisena tärkeitä pölyttäjiä.
Monet pölyttäjät ja jäärälajit ovat vähentyneet sopivan lahopuun vähentyessä. Tässä luonnon monimuotoisuuden suojelu on kerrankin helppoa; yksittäisenkin lahopuun jättäminen on merkittävä teko. Paikaksi sopii mainiosti omakotitalon tai kesämökin pihanlaita tai mikä tahansa pellonpiennar. Paras paikka on kukkapihan tai luonnonniityn laita, sillä siellä on kuoriutuville jäärille ja mesipistiäisille kukkia.
Lahopuun säästämisessä on oikeastaan hyvin vähän niksejä. Jos vanha koivu, haapa tai leppä saa kaatua sijoilleen, voit vain jättää sen paikalleen. Jos kaatuminen on riski, voit kaataa puun hallitusti ja jättää rungon maahan. Tällöin voit ehkä jättää muutaman metrin korkuisen kannon paikoilleen, tikkojen ja tiaisten iloksi. Jos runko ei voi olla paikoillaan, sen voi pätkiä siten, että siirtäminen onnistuu ja sijoittaa uudelleen sopivampaan paikkaan. Pääasia on, että runko saa sen jälkeen lahota vuosia paikallaan.
Kun rungonpätkistä osan jättää maata vasten ja osan laittaa näiden varaan maanpinnan yläpuolelle, lahoaminen edistyy eri vauhdilla rungon eri osissa. Syntyy oikea lahopuutarha, jossa lahoavaa puuainesta on pidemmän aikaa saatavilla. Se elättää useita jääräsukupolvia ja lukuisan joukon muita lajeja. Samaan lahopuutarhaan voi toki tuoda lisää lahoamaan jätettävää puuta myös myöhempinä vuosina. Tällöin syntyy lahopuujatkumo. Sellaiset ovat nykyluonnossa harvinaisuuksia ja siksi erityisen merkittäviä lahopuulajiston keskittymiä.
Ja nyt se pakollinen muistutus; lahopuussa elävistä eliöistä ei ole minkäänlaista vaaraa lähiseutujen talousmetsille! Ne eivät koskaan eivätkä missään olosuhteissa leviä eläviin puihin.
Metsätuhoilla suomaisia on viime aikoina peloteltu aivan liikaa ja hysteria ulottuu vääriin kohteisiin. Ainoa riski on tuoreen kuusen kaarnan alla elävä kirjanpainaja. Sen liikaa lisääntyminen tarvitsisi kuitenkin kuusimetsään sijoitettua useiden kymmenien kuutiometrien määrää kuusitukkeja ja lisäksi poikkeuksellisia sääolosuhteita. Sellaisia määriä kaatuneita kuusia ei synny kuin metsätaloustoimissa tai poikkeuksellisissa myrskyissä. Lahopuutarhan perustaja voi olla huoletta.
Oikeastaan ainoa ohje lahopuutarhan perustajalle on, että valitse lahopuutarhasi paikaksi sellainen rauhallinen pihan kulmaus, jossa puut saavat lahota paikallaan loppuun saakka. Eri-ikäisillä lahopuilla on näet oma erityinen lajistonsa. Ensimmäiset lajit tulevat heti tuoreelle pölkylle, viimeiset vasta kun puu on jo niin pehmeää, että sormi painuu siihen. Niillä kaikilla on kuitenkin oma tärkeä paikkansa luonnossa.
Lahoava puu on siis elinehto paitsi helposti näkyville kääville, myös monille kauniille niittylajeille. Jotkut perhoslajit voivat sateen jälkeen imeä lahoavasta puusta kivennäisaineita. Lisäksi rungon sisällä elää oma salattu lajistonsa. Lämpimälle rungolle puolestaan kiipeilevät auringonottoon sisiliskot – saalistaen samalla rungon pikkueläimiä. Illalla lahopuutarhan alla kömpii rupikonna.
Lahopuutarhassa on ainakin lapsille ja lapsenmielisille aina jotakin kivaa katseltavaa. Ja sopii lahopuu mehuretken istumapaikaksikin. Katso lisää: www.sll.fi/lahopuutarha.
Risto Sulkava / Suomen luonnonsuojeluliitto
Huomio
Liity Suomen Luonnonsuojeluliiton jäseneksi
Tee henkilökohtainen ratkaisu puhtaan ympäristön ja monimuotoisen luonnon turvaamiseksi!
Liity luonnonsuojeluliiton jäseneksi osoitteessa www.sll.fi/liity
Suomen Luonto -lehden tilaukset osoitteesta www.suomenluonto.fi/tilaa