Juhannuksena herkutellaan ja tehdään taikoja
Keskikesän juhla: juhannuksen ruoat, rituaalit ja tarinat
Juhannuspöydän perinteiset herkut, kuten tuoreet varhaisperunat ja makkarat, kuuluvat kesän odotetuimpiin makunautintoihin. (Kuva: Adobe Stock)
Vanha kansa tietää, että "Mitä enemmän juhannuksena sataa, sitä huonompi tulos hedelmäpuista, mutta juurikasvit menestyvät". Kukin toivokoon tämän perusteella, tarpeensa mukaan, joko sadetta tai poutaa…Pääasia, että herkkuja saadaan ruokapöytään, jos ei omasta maasta, niin kaupan hyllyiltä.
Perinteiset juhannusruoat ovat liittyneet karjatalouteen: lehmät ovat alkaneet lypsää paremmin päästyään laitumelle ja on voitu tehdä maitoruokia. Keski-Pohjanmaalla ja muuallakin Pohjois-Suomessa ovat emännät keitelleet tuntikausia punaista juhannusjuustoa, Savossa on tehty maitovelliä ja muurinpohjalettuja, Karjalassa piirakoita ja munamaitoa, Hämeessä ja Satakunnassa räiskäleitä ja juustoja. Uudempiin perinneruokiin kuuluu nuotiolla käristettävä makkara ja juhannuspöytään pyritään saamaan uusia perunoita.
Varhaisperuna juhannuspöytään – näin onnistut sadon ja kypsennyksen kanssa
Varhaisperuna on perinteinen juhannusherkku, josta saadaan satoa vuosittain keskimäärin 12 000 kg/ha. Kasvatus avomaalla vaatii 60–70 vrk, joten istutus on tehtävä jo huhtikuun lopulla, jos satoa halutaan juhannuspöytään. Maukkaimmillaan varhaisperuna on nostopäivänä. Perunan säilytykseen on paras viileäkaapin reilun kymmenen asteen lämpötila. Pimeässä säilytetyt perunat eivät viherry. Vihertyneitä perunoita ei pidä syödä.
Varhaisperunan paras kypsytystapa on höyrytys. Vedessä keitettäessa ne laitetaan keitinveteen vasta, kun vesi on alkanut kiehua. Varhaisperuna kypsyy noin 15 minuutissa. Keitinvesi kaadetaan heti perunoiden kypsyttyä pois, ja perunoiden annetaan kuivahtaa hetki ennen tarjoilua.
Juhannuksen juhlasymbolit – tarinat juhannussalkosta ja kokosta kautta historian
Juhannussalko on laivan mastoa muistuttava korkea tanko, joka koristellaan erilaisilla seppeleillä ja köynnöksillä. Ruotsissa juhannussalosta tuli 1800-luvulla kokon sijaan juhannuksen keskeinen symboli. Suomen ruotsinkielinen väestö Ahvenanmaalla, Länsi- ja Etelä-Suomen rannikolla ja saaristossa ja lähin suomenkielinen naapurusto omaksui saman tavan. Tosin jo 1700-luvulla länsisuomalaisissa herraskartanoissa oli pystytetty salkoja. Nykyään juhannussalko on maassamme leimallisesti suomenruotsalainen tapa.
Juhannuskokko rakennetaan paikkaan, josta tuli ei pääse leviämään ympäristöön. Perinteen mukaan kokon sytyttää kylän vanhin mies tai joku muu arvossa pidetty henkilö. Sytyttäjä voi olla myös kunniavieras.
Taajama-alueella avotulen teko on yleensä kokonaan kielletty. Haja-asutusalueella juhannuskokkoa voi polttaa omalla maalla tai maanomistajan luvalla silloin, kun metsäpalovaroitus ei ole voimassa, paikka on soveltuva kokon polttoon ja kun kokon poltto ei häiritse naapureita. Tulta on vartioitava kokon sytyttämisestä sammuttamiseen asti. Kokkoa tulee polttaa palamattomassa paikassa, kuten hiekalla, kalliolla tai veteen rakennetulla lautalla. Pidä runsaasti vettä, esimerkiksi ämpäreissä, kokon lähettyvillä. Palojätteet tulee sammuttaa aina vedellä, sillä tuhka saattaa pysyä kuumana jopa vuorokausia, muistuttaa mm. Varsinais-Suomen pelastuslaitos.
Perinteisen vastan/vihdan tekeminen alkaa olla kadonnutta kansanperinnettä.
Ohje
Juhannusyö on taikojen yö myös puutarhassa:
- Vanhojen tarinoiden mukaan tulevan puolison voi nähdä unessa, kun poimii juhannusaattona 7, 9 tai 13 erilaista luonnonkukkaa ja sujauttaa ne tyynyn alle. (Kukkien lukumääräsuositus vaihtelee paikkakunnittain, mutta on aina pariton.)
- Jos kaalit istuttaa juhannusyönä hameen helmat ylös nostettuina, niin kaalit kasvavat takuulla isommiksi kuin naapurin pellolla. Lannoituksella ei siis ole mitään tekemistä kaalinkerien koon kanssa!
- Juhannusyönä neliapilan löytäneestä henkilöstä tulee loppuelämänsä varrella tavattoman onnekas.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat