Kesän kypsyessä puutarha hehkuu kaikille aisteille

Alkukesän intensiivinen kasvuvoima tasoittuu ja kesän edetessä syyskukkijat valtaavat pihan.

Kypsän kesän komeimpiin kukkijoihin kuluvat hortensiat, joiden lukuisat eri muunnokset ovat näyttävyydessä vertaansa vailla. Lajikkeiden kehittämistyö on tuottanut hyviä tuloksia, sillä markkinoille on tullut uusia värivariaatioita ja entistä tanakkavartisempia pensaita, jotka jaksavat kannatella suuret ja painavat kukinnot.

Myös syyskesän perennat ovat valmistelleet kukintansa alkamista kuin varkain. Kypsyvässä kesässä kasvienkin kiire tasaantuu, tunnelma on nyt erilainen, seesteisempi kuin alkukesän kiihkeiden, nopeiden kukkijoiden aikaan. Liekö kärsivällinen kukintaan valmistautuminen syy siihen, että syysperennojen kukinta tuntuu myös kestävän erityisen pitkään.

Suunnitellessasi perennapenkkiä on tieto kukinta-ajasta tärkeä, mikäli haluat että kukkia avautuu pitkin kesää. Elävät kasvit eivät kuitenkaan aina käyttäydy samalla tavalla eri vuosina, joten kukkaan puhkeamisen ajankohta tai kasvukorkeus ovat aina vain suuntaa antavia arvioita, joihin vaikuttavat myös kasvupaikan olosuhteet.

Tuoksuvan puutarhan peruskasveja ovat ryhmäruusut, joista osa on voimakkaasti tuoksuvia, osa lähes tuoksuttomia. Yrtit levittävät tuoksuaan parhaiten, kun niitä koskettelee. Siksi niitä kannattaa istuttaa oleskeluryhmien lähelle ja kosketusetäisyydelle. Perennoista esimerkiksi värimintut ilahduttavat raikkaalla tuoksullaan.

Kun puutarhan tuoksuille antaa tilaisuuden, ne avautuvat aivan uudella tavalla. Tuoksut kertovat vuodenaikojen vaihtelusta tai vuorokaudenajoista, lähistön kasveista ja jopa vallitsevasta säästä. Erityisen voimakkaita tuoksut ovatkin sateen jälkeen, jolloin toisistaan erottuvat mullan ja kuorikatteiden tuoksut, havupuiden pihka ja märkä sammal. Harjoittelemalla hajuaisti vahvistuu ja tuoksuja löytyy koko ajan lisää.

Katsuran tuoksu syntyy vasta lehtien punertuessa ja korkkiintuessa, kun ne valmistautuvat irtoamaan. Tuoksu leikittelee, sillä kun sitä etsii puun ympäriltä, se ei tule esiin. Mutta sitten aivan yllättäen, tuoksu ympäröi puun mausteisella aromillaan ja antautuu aisteillemme.

Alkukesällä puutarhan äänimaisemassa lehtien havina on hentoa ja tunnustelevaa. Kun puiden lehdistö kasvaa täyteen kokoonsa ja paksuuntuu, muuttuu lehtien ääni voimakkaaksi ja kahisevaksi. Tarkkaavainen huomaa, kuinka erilainen ääni lähtee koivusta ja haavasta tai metsävaahterasta ja pienilehtisestä japaninvaahterasta.

Loppukesällä voi harrastaa perhosbongailua, jos puutarhassa on paljon erilaisia kukkivia ja perhosten suosimia mesikasveja. Perhoset eivät kuitenkaan ilmesty tyhjästä. Niiden toukat tarvitsevat ravintokasvinsa kasvaakseen liihotteleviksi lentoniekoiksi. Jos pihan joka nurkka on viimeisen päälle siistittyä, ei luonnon kasveille ole sijaa. Jättämällä niittymäisiä osia puutarhaan, voi varmistaa hyönteisillekin lisääntymismahdollisuuden.

Samalla lailla kun mietitään kasvivalinnoissa mahdollisimman runsasta tai pitkää kukintaa, kannattaa miettiä myös ruska-ajan värejä. Parhaimmillaan ne luovat upean värien ilotulituksen ennen kuin syksy ottaa niskalenkin kasvukaudesta.

Ruska ei toistu joka vuosi samanlaisena, sillä sen syntyyn vaikuttavat kuluneen kesän ja syksynkin säät. Aurinkoisen, kuivahkon kesän jälkeen ruskalla on hyvät mahdollisuudet puhjeta loistoon. Jos vielä syksyn viileät henkäykset puhaltavat sopivasti, on odotettavissa näyttävä ruska niille kasveille, joille se on ominaista.

Kasvikunnan "iltatähtiä" kannattaa suosia valaisemaan puutarhan eri osia.
Pensasryhmässä keltalehtiset yksittäiskasvit korostavat valoa ja varjoa. Keltalehtisiä muunnoksia on monia mm. pensasangervoissa (Spiraea), happomarjoissa (Berberis) ja heisiangervoissa (Physocarpus). Havuryhmän harmaa- tai keltaneulasiset lajit tuovat eloa ja monimuotoisuutta ja ne korostuvat eritoten hämärän hetkellä.

Pihan valaistus turvaa kulkijaa hämärän saapuessa. Valojen sijoittelua määritteleekin paljolti kulkuväylät ja oviaukot, joissa riittävä näkyvyys on tärkeä turvallisuustekijä. Valot suunnataan mieluummin alas kuin ylöspäin, jotta kulkija voi askeltaa vakaasti.

Mutta valaistuksella voi myös luoda tunnelmaa ja korostaa varjoja. Tunnelmavalot voivat suuntautua ylöspäinkin korostamaan vaikkapa jyhkeän puun mahtavuutta tai perennapenkin runsautta. Suuntaamisessa kannattaa olla tarkkana, että ei häikäistä pihapolulla kulkijaa tai naapuria.

Teksti: Tuuli Järvinen, Puutarhamyymälä Muhevainen Oy
Kuvat: Tuuli Järvinen ja Pixabay