Keskikesän kauneimmat kukkijat: päivänkakkarat
Päivänkakkarat paistattelemassa päivää
Päivänkakkara yhdistetään yleensä kauneimpaan keskikesään ja pilvettömältä taivaalta helottavaan auringonpaisteeseen. Luonnossa päivänkakkarat kasvavatkin kuumuutta väreilevillä kedoilla ja tuoreilla niityillä. Lämpimiä muistoja ja mielleyhtymiä herättävä valkoinen päivänkakkara ja pirteän punainen punapäivänkakkara koristavat myös monen suomalaispihan perennapenkkiä.
Päivänkakkarat kukkivat pitkään
Puolisen metriä korkea päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) kukkii kesäkuun puolivälistä pitkälle heinäkuuhun. Kauan kestävä ja runsas kukinta tuottaa paljon itäviä siemeniä, joiden avulla päivänkakkarat leviävät helposti uusille kasvupaikoille. Taimitarhoilla viljellään kotimaisten luonnonvaraisten päivänkakkaroiden lisäksi keskieurooppalaisia lajikkeita.
Päivänkakkara sopii istutettavaksi puutarhaan 35 senttimetrin välein, kunhan otetaan huomioon sen voimakas leviäminen. Kasvi menestyy ohuehkossa, niukkaravinteisessa ja kuivassa multakerroksessa, mutta myös tuore maaperä käy. Runsaasta lannoituksesta ei ole hyötyä, vaan se päinvastoin tekee varsista hontelot ja helposti lamoavat.
Isopäivänkakkarat ovat näyttäviä
Isopäivänkakkarat (Leucanthemum x superbum) ovat tavallisen päivänkakkaraa isompikukkaisia risteymiä. Myös ne kukkivat pitkään keskikesällä. Terälehtien lakastumisen jälkeen alasleikatut kasvit kukkivat vielä toistamiseen syyskesällä.
Isopäivänkakkaroiden kasvualustan tulee olla hyvin vettä läpäisevä, 30‒40 senttiä syvä ja keskiravinteinen. Isopäivänkakkarat istutetaan 30 senttimetrin etäisyyksin ja jaetaan muutaman vuoden välein. Vain 25‒40-senttiset lajikkeet eli prinsessankakkarat istutetaan 25 senttimetrin välein. Ne eivät kaipaa tukea, kun taas korkeimmat, noin metrin mittaiset, isopäivänkakkarat kaatuvat herkästi etenkin kasvaessaan liian ravinteikkaassa maassa.
Punapäivänkakkarasta saa perennapenkin pirteän väriläiskän
Punapäivänkakkara (Tanacetum coccineum) kuuluu nykyisin pietaryrttien sukuun, joten sitä pitäisi oikeastaan kutsua punapietaryrtiksi. Vanha nimi on kuitenkin tutumpi. Kukkavarsineen noin 70 sentin korkuisen lajin pitkulaiset lehdet ovat pietaryrtin tavoin kapealiuskaiset.
Vaaleanroosa- tai karmiininpunakukkainen punapäivänkakkara on selvästi talvenarempi kuin valkokukkaiset päivänkakkarat, mutta näyttävä kukinta houkuttaa istuttamaan sitä aurinkoisten perenna- ja kesäkukkaryhmien väriläiskäksi. Taimet sijoitetaan hyvin salaojitettuun kohopenkkiin 30 sentin välein.
Lue lisää päivänkakkaroista
Kasvikortistosta
Lähde: Taimistoviljelijät
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Onnistuuko kynäkatajan siirtäminen? Asiantuntija vastaa
Mikä kuvassa oleva kukka on? Asiantuntija vastaa
Ohjeita omenapuun valintaan ja hoitamiseen
Nuorenparin pihasuunnitelman luonnostelua
Kuinka huolehtia aidosta joulukuusesta ja pidentää sen ikää
Etanadynamiitilla eroon kivistä ja kallioista
Luetuimmat
Uusimmat