Kituuttaako lempikasvisi pihallasi? Miksi se ei viihdy?

Kasvupaikkatekijöitä ovat ilmaston lisäksi maan laatu, valon määrä ja kasvia ympäröivä mikroilmasto. Tutustu oman puutarhasi kasvupaikkatekijöihin, vasta sen jälkeen teet onnistuneet kasvivalinnat. Saat valintoihin myös ammattilaisen apua.

• Hiekkapohjainen maa on lämmin ja ilmava. Vesi läpäisee juuristoalueen, joten juuret eivät kärsi syksyn tai kevään liiallisesta kosteudesta. Mutta se voi olla ravinteiltaan köyhä ja kuivuuteen taipuvainen. Siksi kasvualustaa parannetaan savella ja ravinteikkaalla mullalla.
• Savimaa pidättää kosteutta ja ravinteita, joten lannoittamisen ja kastelun tarve ei ole yhtä suuri kuin hiekkamaassa. Mutta jos savi on liian tiivistä, kerää se vettä ja kasvin juuristo voi kärsiä syys- ja talvikaudella kylmästä. Routavaurioitakin voi tulla. Savimaata kevennetään tarvittaessa hiekalla ja turpeella.
• Maan happamuus, pH, vaikuttaa kasvien kykyyn hyödyntää maassa olevat ravinteet. Useimmat kasvit viihtyvät parhaiten neutraalissa tai lähes neutraalissa maassa, pH-arvoltaan 6,5 – 7. Tämä pH on otollinen myös ravinteiden liukenemiselle, sillä kasvit voivat hyödyntää vain liuenneita ravinteita. Hapanta maata kalkitaan puutarhakalkilla ja liian emäksistä happamoitetaan havu-rodomullalla, hortensiamullalla tai kalkitsemattomalla luonnonturpeella. Luonnonturvetta on saatavilla puutarhamyymälöistä.
• Ravinteiden riittävyyttä voi arvioida tarkkailemalla olemassa olevaa kasvillisuutta kasvupaikalla. Maan parannuksen aika lähenee, jos lehtivihreä muuttuu hailakaksi tai kasvu tuntuu hidastuvan. Jos vielä maan kasvuvoimaa ei ole parannettu toviin, alkaa olla aika tarttua toimeen. Multavuutta lisätään levittämällä hyvin maatunutta kompostia tai uutta multaa perennoiden ja pensaiden juurelle. Ravinteikkuutta parannetaan lannoittamalla maltillisesti pakkauksen ohjeen mukaan. Kun vielä kastellaan lannoitetut alueet, liukenevat ravinteet maahan ja tulevat kasvien käyttöön.

Auringonvaloa ja lämpöä vaativa kasvi ei menesty varjossa eikä varjon kasvi kukoista paahteessa. Tee havaintoja omassa puutarhassasi ja arvioi valon määrää eri vuodenaikoina ja eri vuorokaudenaikoina. Keväällä, kun puissa ei ole lehtiä, valoa on usein yllin kyllin maapohjaa myöten.

Monet kevätkukkijat hyödyntävätkin varhaisen valon iloisella kukinnalla ja tyytyvät myöhemmin kesällä kevyeen siimekseen. Tällaisia ovat monet sipulikukat ja lehdettömänä kukkivat pensaat, kuten onnenpensas (Forsythia).

Toisille kasveille keväinen paahde yhdistettynä tuulen kuivattavaan vaikutukseen on haitallinen. Tästä kevätahavasta häiriintyvät erityisesti jotkut ainavihannat kasvit, joiden lehdistö haihduttaa talvellakin (esim alppiruusut, orjanlaakerit, mahoniat). Jos maa on jäässä eikä kasvi saa siitä kosteutta, saattaa keväinen ahavavaurio häiritä kasvia koko lopun kasvukauden ajan.

Kesän koittaessa lehdet puissa kasvavat täyteen kokoonsa. Ja vaikka valoisuutta riittäisikin, täyttä paahdetta ei puiden varjossa enää ole. Tästä kevyestä siimeksestä hyötyvät monet isolehtiset perennat, kuten nauhukset tai talvenvihreät puuvartiset kasvit.

Varjon kasvitkin tarvitsevat luonnon valoa jonkin verran. Siksi täydessä umpivarjossa on vaikeaa saada mitään kasvamaan. Ongelmapaikkoja voi puutarhassa olla muitakin kuin varjoisat nurkkaukset.

Harva kasvi viihtyy yksin avoimella paikalla, vaan ne viihtyvät yhdessä ja hyötyvät toistensa seurasta. Kasvillisuus luo keskelleen mikroilmaston, jossa on suotuisampaa elää kuin avoimella paikalla vailla muiden seuraa. Tähän mikroilmastoon kuuluvat isotkin puut, jotka kasvavat vaikkapa naapurin tontilla.

Muiden kasvien antama suoja esimerkiksi kevätahavaa vastaan ei ole merkityksetön. Kasvit suojaavat toisiaan myös muina vuodenaikoina niin tuulelta kuin lämpötilojen vaihteluiltakin.

Kaikki kasvit ovat kauniita, jos ne viihtyvät kasvupaikassaan. Siksi ratkaisevinta onnistumisessa onkin oikean kasvin valinta. Joskus voi joutua vaihtamaan lempikasvejakin, eikä se tunnetusti aina ole helppoa.

Teksti Tuuli Järvinen, Muhevainen Oy
Kuvat Kekkilä Oy, Pixabay