Kompostointi – kierrätystä parhaimmillaan

• Kompostia ei saa sijoittaa ilman naapurin suostumusta 5 m lähemmäs naapurin rajaa.
• Kompostin täytyy olla vähintään 15 m päässä lähimmästä talousvesikaivosta.
• Lämpökompostori sijoitetaan paikkaan, johon on helppo viedä biojätettä myös talvella. Luonnollinen paikka on esim. roska-astian vieressä.
• Puutarhakompostille paras paikka on tuulensuojainen ja varjoisa, ei kuitenkaan pimeä ja kylmä.
• Puutarhakompostilla on hyvä olla kosketus maahan, koska sieltä tulevat kompostin hajottajaeliöt, kuten lierot. Jos kompostilla on pohja, pane sinne 'siemeneksi' vanhaa kompostia tai multaa.
• Sijoita komposti mahdollisimman lähelle jätteen syntypaikkaa, niin säästät askelia.

Kompostoinnissa luodaan jätteitä hajottaville pieneliöille (mm. bakteereille, lieroille ja sienille) hyvät toimintaolosuhteet. Perusvaatimuksina ovat oikea hiili/typpi-suhde, hapen ja kosteuden riittävä saanti sekä oikea lämpötila. Kun perusasiat ovat kunnossa, kompostoituminen etenee kolmessa vaiheessa – uutta kompostia syntyy jopa muutamassa kuukaudessa!

Hiiltä tarvitaan pieneliöiden energian tuottamiseen ja typpeä solujen rakentamiseen. Hiiltä on muun muassa hakkeessa, sahanpurussa, risuissa, puunkuoressa, turpeessa, oljissa, heinässä ja kuivissa lehdissä.

Typpeä löytyy muun muassa lannasta, virtsasta, tuoreesta kasvijätteestä ja naateista. Optimaalinen suhde on hiiltä 30 osaa, typpeä 1 osa. Yleensä puutarhakompostissa on hiiltä tarpeeksi, mutta typpeä liian vähän. Tällöin lahoaminen on hidasta. Talousjätekompostorissa tilanne on usein päinvastainen: typpeä on liikaa, jolloin palaminen on nopeaa, mutta typpeä karkaa ilmaan haisevana ammoniakkina.

Happea tarvitaan runsaan pieneliötoiminnan hengitykseen. Hapettomissa oloissa hajoaminen on epätäydellistä ja syntyy orgaanisia happoja, jotka laskevat pH:ta ja synnyttävät hajuhaittoja. Kompostista tulee löyhkäävä tunkio. Ilmavuutta voi parantaa lisäämällä joukkoon karkeampaa ainetta, esimerkiksi kuorihaketta, kääntämällä kompostia ja lisäämällä typpipitoisen aineksen päälle hiilipitoista kateainetta. Kate tasaa samalla lämpöä, ja osaltaan estää typpeä karkaamasta ilmaan.

Ilman kosteutta pieneliöt eivät voi elää. Yleisin syy kompostin toimimattomuuteen on juuri kuivuus. Optimaalinen kosteus-% on noin 50–70. Tällöin nyrkillisestä kompostia valuu puristettaessa tippa tai kaksi vettä. Liian isot oksat ja muu kasvijäte tekevät kompostista helposti liian harvan. Tilannetta voi parantaa kastelemalla.

Lämpötilaa nostaa pieneliöiden toiminta. Kompostin pitää olla kuuma jo 20 cm syvyydeltä. Kuumuutta voi kokeilla: työnnä kompostin sisään pitkä tikku, pidä sitä siellä minuutin ajan ja kokeile, onko se kuuma – jos on, lahoaminen on jo hyvässä vauhdissa. Lämpöä kuitenkin haihtuu, etenkin kompostin uloimmasta kerroksesta, ja tällöin vain ydin kompostoituu. Niinpä etenkin pieni komposti kannatta eristää.

1. Lämpenemisvaiheessa bakteerit ja sädesienet hyödyntävät muun muassa kompostin sokereita ja valkuaisaineita ja komposti muuttuu happamaksi (pH laskee). Tämä vaihe kestää hyvin toimivassa kompostissa vain muutamia päiviä. Myöhemmin pH nousee lähelle neutraalia (pH 7).

2. Kuumavaiheen alkaessa lämpötila on 40–50 °C. Kuumemmissa oloissa viihtyvät bakteerit ja sädesienet valtaavat kompostin ja nauttivat kompostin helposti hajoavia ravintoaineita. Tällöin lämpötila voi nousta jopa 85 °C. Tämä vaihe kestää muutamia viikkoja.

3. Jäähtymisvaiheessa helposti hajotettava ravinto loppuu ja lämpötila alkaa laskea. Vaikeammin hajotettavia aineita ryhtyvät lahottamaan mm. sienet ja sädesienet. Tässä vaiheessa kompostissa voi jo nähdä elämää, kuten lieroja ja tuhatjalkaisia. Jäähtymisvaihe kestää useita kuukausia. Vasta nyt alkaa humuksen muodostuminen.

Vaiheet erottuvat hyvin, jos komposti täytetään kerralla. Myös jatkuvasti täytettävässä kompostorissa kaikki vaiheet käydään läpi eri-ikäisissä kerroksissa.

Tee vähintään kuutiometrin kokoinen komposti. Pienempi komposti kuivuu, eikä pysy tarpeeksi lämpimänä.

1. Kerroksinen kasakomposti

Kompostin teko aloitetaan pohjustamalla sen alusta karkealla jätteellä, kuten silputuilla risuilla. Notkea salaojaputki on myös hyvä vaihtoehto, sillä se on helppo ottaa pois, kun kompostin tyhjentää. Alustan ilmavuus on tärkeää siksi, että komposti saisi palamiseen eli lahoamiseen tarvittavaa happea riittävästi.

Sitten kompostia aletaan rakentamaan kerroksittain kasaamalla vuoron perään karkeaa ja hienoa jätettä. Kerrosten väliin voi lisätä multaa tai vanhempaa kompostia.

Rikkaruohot pitää laittaa kompostien keskelle, jotta lämpötila on tarpeeksi korkea hävittämään siementen itämiskyvyn. Laita päälle kuoreksi hiilipitoista kateainetta kosteutta pidättämään. Voit myös kastella kompostin heti, jos jätteet ovat kuivia. Tällainen komposti on valmista multaa noin 2 vuodessa. Jos haluat nopeammin valmista, sekoita hieno ja karkea aines hyvin keskenään, ja rakenna kompostin keskelle ilmanvaihtokanava.

Jäätyminen ei haittaa kompostia, keväällä kompostien sulamisen jälkeen lahoaminen jatkuu. Voit myös istuttaa lämpimälle ja ravinteikkaalle kompostikasalle kesäkurpitsan.

2. Kehikkokomposti

Kehikossa lämpö ja kosteus pysyvät paremmin kuin pelkässä kasassa, joten hajoaminen on nopeampaa. Voit pitää kahta kehikkoa: toisessa on valmista kompostia, toista täytetään kesän (ja talvenkin) mittaan.

Edullinen häkkikomposti syntyy rautakaupan myymästä kanaverkosta tai aitaverkosta ja muutamasta maahan isketystä tolpasta. Neljä metriä verkkoa ympyrän muotoisena on sopiva määrä.

Voit valmistaa kehikkokompostin myös pajusta. Pajuista punottu ympyrän mallinen kompostori on pihassa kaunis yksityiskohta. Jos teet pajukompostorisi keväällä, saat kasvuun lähtevästä pajusta maastoon sopeutuvan, elävän ulkoseinän. Pajua voit sitten trimmata muotoon leikkaamalla.

Lehtikompostin Tee se Itse -ohjeet

3. Lämpökompostori

Talousjätteitä varten tarvitaan lämpökompostori. Jotta kompostointi onnistuu myös talvella, pitää lämpöeristeen olla vähintään 5 cm. Myös kannen pitää olla hyvin eristetty. 200 litran kompostori on sopiva nelihenkisen perheen talousjätteille. Voit ostaa kotitalousjätteille tarkoitetun kompostorin valmiina tai valmistaa sen itse vaikka vanhasta pakastimesta.

Kastele kompostia sade- tai jätevedellä kuivina aikoina. Kasakompostoria voi joutua kastelemaan jopa viikoittain. Talousjätekompostia käynnistäessä ja talviaikana kompostiheräte auttaa sitä toimimaan. Puutarhakompostiin kannattaa lisätä typpeä kanankakan tai kompostiherätteen muodossa. Ne parantavat syntyvän mullan laatua ja nopeuttavat valmistumista.

Käännä kasakompostia kypsymisen nopeuttamiseksi pari kertaa vuodessa. Huonommin hajonneet pintaosat pyritään kääntämään keskelle. Talousjätekompostia pöyhitään kuukausittain, jotta happi varmasti riittää.

Keväällä hajoamisen alkamista voi nopeuttaa kaatamalla kompostiin kuumaan veteen sekoitettua kompostiherätettä.

Muista, että hyvä komposti voi olla pihan kaunistus – huonosti hoidettu sen kauhistus.

Osaatko hyödyntää kompostoimalla aikaan saamaasi, ravinteikasta maanparannusainetta? Lue lisää artikkelista Mihin kompostimultaa käytetään?

Kompostointi on helppoa ja samalla myös jätehuoltokustannukset pienenevät.

Puutarhakompostiin voi laittaa kaikki puutarhajätteet (haravointijätteet, puiden lehdet, kukkavarret, naatit, kuivuneet siemenettömät rikkaruohot, silputut oksat, sienten ja marjojen perkuujätteet) ja jopa lakaisutomut.

Talousjätekompostoriin voi laittaa muun muassa ruokajätteet, kahvi- ja teepurut suodatinpusseineen, pehmeät paperit ja lemmikkieläinten jätökset. Talousjätteitä varten tarvitaan eristetty kuumakompostori.

Huom.! Kalkki ja tuhka eivät sovi kompostiin, sillä ne tekevät kompostin liian emäksiseksi lahottajabakteereille ja lisäävät typpikaasujen karkaamista.

Millaisen kompostorin sinä tarvitsisit? Lue artikkeli Millainen on hyvä kompostori.

Jätelaki uudistui ja sen myötä biojätteen keräysvelvoite laajenee heinäkuuhun 2024 mennessä yli 10 000 asukkaan taajamissa joka kiinteistöön – myös omakoti- ja vapaa-ajan asuntoihin. Vaihtoehtoina on hankkia kompostori tai tyhjennettävä biojäteastia, joko omaksi tai kimppaan naapureiden kanssa.

Biojäte on maatuvaa elintarvike- ja keittiöjätettä, jota syntyy päivittäin ruoanlaiton ja aterioinnin yhteydessä.