Lanttu, nauris, retiisi ja kaali

Lehtikirva on vihreä hyönteinen. Lehtikirvaa torjutaan suihkuttamalla taimia usein kylmällä vadellä. Kaalikirva on harmaa ja vahapeitteinen. Kaalikirvat nitistetään käsin litistämällä. Kaaliluteet voivat pistää ja imeä lehtiä. Torjunta on tehtävä käsin heti luteiden ilmestyttyä. Kirvat voivat levittää kasviviruksia.

Möhöjuuri on kaalien pahin sienen aiheuttama tauti. Se näkyy juuriin ilmestyvinä vaaleina pahkuroina ja epämuotoisina paisumina, joskus koko juuri muuttuu muodottomaksi möhkäleeksi. Lehdet näivettyvät ja loppukesällä äkämät hajoavat ja haisevat pahalle. Jos möhöjuuri on ilmestynyt maahan, on kaalin viljelyssä pidettävä vähintään kuuden vuoden tauko, sillä sienen itiöt voivat elää maassa vuosikausia. Taudin ilmetessä saastuneiden kasvien juuret poltetaan. Tauti leviää helposti. Tautia voi ehkäistä sekoittamalla kompostimultaa istutuskuoppiin, myös kalkitsemisella ja tuhkan käytöllä on ehkäisevä vaikutus. Möhöjuurisieni ei viihdy neutraalissa tai emäksisessä maassa.

Kaalikärpäsen toukat ovat valkoisia, kiiltäviä ja sentin mittaisia. Ne elävät juuressa aiheuttaen taimien nuutumista ja punertumista. Toukat tappavat taimet jyrsimällä juuret poikki. Taimet suojataan harsolla heti istutuksen jälkeen. Toukat tuhotaan kemiallisesti.

Kirpat ovat pieniä 2‒3 mm kokoisia mustia tai keltaviiruisia hyppiviä kovakuoriaisia, jotka jyrsivät hentoja taimia. Kirpat syövät taimeen reikiä. Kuivana ja lämpimänä kesänä kirpat voivat hävittää koko kaalimaan. Niitä voidaan ehkäistä runsaalla kastelulla tai sirottelemalla lehdille tuhkaa. Kaalimaa pitäisi käsitellä torjunta-aineella (malation), kun kasvit tulevat taimelle ja mahdollisesti myös hieman myöhemmin. Myös kasvuharso suojelee kirpoilta.

Lehtien juuri on vetinen ja tumma. Kohta ohenee ja taimi kaatuu. Kasvualustan tulisi olla puhdas. Tautia voidaan ehkäistä myös oikealla kastelulla ja tuuletuksella.

Lue lisää:
Puutarhaa uhkaavien tuholaisten ja tautien torjunta