Kaalikasvien taudit ja tuholaiset – tunnista möhöjuuri, kirpat ja muut ongelmat

Lehtikirvat ja kaalikirvat imevät kasvinesteitä lehdistä ja versoista. Runsaana esiintyessään ne voivat heikentää kasvin kasvua, ja kirvat voivat myös levittää kasviviruksia. Kaalikirva on tyypillisesti harmaanvihreä ja vahapeitteinen.

Kotipuutarhassa kirvoja voidaan vähentää esimerkiksi huuhtelemalla niitä kasveista vesisuihkulla ja poistamalla pahoin saastuneita kasvinosia. Kaaliluteet puolestaan vioittavat kasveja imennällään. Kasvustoa kannattaa tarkkailla säännöllisesti, jotta tuholaiset havaitaan jo esiintymisen alkuvaiheessa.

Möhöjuuri on ristikukkaisten kasvien vakava maalevintäinen tauti, jota aiheuttaa Plasmodiophora brassicae -taudinaiheuttaja. Sitä voivat saada muun muassa kaalit, lanttu ja nauris. Tartunnan saaneiden kasvien juuriin muodostuu epämuotoisia paisumia, jotka vaikeuttavat veden ja ravinteiden ottoa. Kasvi voi kasvaa heikosti ja nuutua etenkin kuivalla säällä.

Möhöjuuren torjunnassa ennaltaehkäisy on tärkeää, sillä taudinaiheuttaja voi säilyä maassa tartuntakykyisenä jopa 10–20 vuotta. Samalla kasvupaikalla ei siksi kannata viljellä ristikukkaisia kasveja liian usein. Jos möhöjuurta havaitaan, viljelykiertoa on syytä pidentää huomattavasti. Myös ristikukkaiset rikkakasvit voivat ylläpitää tautia.

Maan sopivasta pH:sta ja vesitaloudesta huolehtiminen auttaa vähentämään möhöjuuren riskiä. Kalkitus voi vähentää taudin aiheuttamia tuhoja, mutta kalkitustarve kannattaa arvioida maan pH:n perusteella.

Kaalikärpäsen vaaleat toukat vioittavat kaalikasvien juuria. Vioittunut taimi voi kasvaa heikosti, nuutua ja pahimmillaan kuolla. Erityisesti nuoret taimet ovat alttiita vaurioille.

Kotipuutarhassa kasvusto voidaan suojata heti kylvön tai istutuksen jälkeen tiiviisti asetetulla kasvuharsolla tai hyönteisverkolla. Mahdollisia kasvinsuojeluaineita käytettäessä on aina tarkistettava, että valmiste on hyväksytty kyseiselle kasville ja käyttötarkoitukseen, ja noudatettava ajantasaista käyttöohjetta.

Kirpat ovat pieniä, muutaman millimetrin mittaisia hyppiviä kovakuoriaisia. Ne syövät etenkin nuorten kaalikasvien lehtiin pieniä reikiä ja voivat runsaina vahingoittaa vasta taimettunutta kasvustoa nopeasti. Kirpat ovat usein aktiivisimmillaan lämpimällä ja kuivalla säällä.

Taimien nopeasta ja tasaisesta kasvuunlähdöstä kannattaa huolehtia. Kasvuharso tai riittävän tiheä hyönteisverkko voi suojata nuoria taimia, kun suoja asetetaan paikalleen ajoissa ja reunat suljetaan huolellisesti.

Taimipolte voi vioittaa kasvia jo taimivaiheessa. Taimen varren tyvi voi tummua ja ohentua, minkä seurauksena taimi nuutuu tai kaatuu. Taimipoltetta voivat aiheuttaa useat erilaiset taudinaiheuttajat.

Riskiä voidaan vähentää käyttämällä puhdasta kasvualustaa, välttämällä liiallista märkyyttä ja huolehtimalla taimikasvatuksen ilmanvaihdosta.

Lanttu, nauris, retiisi ja kaalit kuuluvat samaan kasviryhmään, joten monet taudit ja tuholaiset voivat siirtyä kasvista toiseen. Siksi samaan kasvupaikkaan kannattaa istuttaa eri vuosina eri kasviryhmiin kuuluvia kasveja.

Viljelykierto on erityisen tärkeä maassa säilyvien kasvitautien, kuten möhöjuuren, ehkäisyssä. Myös ristikukkaiset rikkakasvit kannattaa poistaa, sillä ne voivat toimia joidenkin kaalikasvien tautien isäntäkasveina. Kasvuston säännöllinen tarkkailu puolestaan auttaa havaitsemaan kirvat, kirpat ja muut tuholaiset ennen kuin vioitukset ehtivät laajentua.

Huomio: Kasvitaudit, tuholaiset ja kasvuolosuhteisiin liittyvät ongelmat voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Kasvinsuojeluaineita käytettäessä tarkista aina, että valmiste on hyväksytty kyseiselle kasville ja käyttötarkoitukseen, ja noudata valmisteen ajantasaisia käyttöohjeita.

Lue lisää:
Puutarhaa uhkaavien tuholaisten ja tautien torjunta