Lintujen talviruokinta

Kun maa jäätyy tai peittyy lumeen, on sopiva aika aloittaa talviruokinta. Sinitiaisen ja mustarastaan ilmaantuminen pihapiiriin kertoo usein siitä, että luonnossa alkaa olla ravinto vähissä. Liian aikaisin sitä ei kuitenkaan ole syytä aloittaa, ettei turhaan houkutella aitoja muuttolintuja yrittämään tuhoon tuomittua talvehtimista.

Aloitettua talviruokintaa pitäisi jatkaa yhtäjaksoisesti aina siihen asti kunnes keväällä maa on paljas ja sula. Satunnaisesta ruokinnasta ei ole linnuille kuin hetkellistä apua ja pieneltä ruokintapaikalta voi ruoka loppua jo muutaman päivän kestävän lomamatkan aikana. Jos alueella on useita ruokintoja, niin linnut vaihtavat ruokintaa ruoan loppuessa. Mutta harvaanasutuilla alueilla yhteen ruokintapaikkaan tottuneet linnut saattavat jopa menehtyä ruuan loppuessa pakkasten tullessa.

Keväällä ruokintaa on hyvä siis jatkaa kunnes takatalvien vaara on ohitettu. Etenkin takatalvien aikana ruokinta voi pelastaa monia talven heikentämiä lintuja ja jo saapuneita muuttolintuja. Pitkälle kesään jatkuva ruokinta ei ole tarpeen sillä linnut löytävät kyllä luonnosta ravintonsa. On myös mahdollista, että pesimäaikaan tarjottu helppo siemenravinto heikentää poikasten selviytymistä ja kasvua, koska hyönteisravinnon osuus ravinnosta voi vähentyä ruokinnan vuoksi.

Perinteisen lintulaudan ja maaruokinnan huonot puolet ovat, että linnut istuvat ruoan päällä ja pääsevät ulostamaan sen joukkoon, jolloin erilaiset taudit, kuten lintujen salmonella, voivat levitä lintujen keskuudessa. Lisäksi maaruokinta voi houkutella paikalle rottia.

Suositeltavaa olisi käyttää ruokinta-automaattia, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin ruoan kulutuksen mukaan. Linnut istuvat kourun reunalla, jonka päällä oleva lippa räystäineen estää ruokaa kastumasta. Kun käytetään automaattia, jonka säiliö on suuri, ei ruokaa tarvitse olla lisäämässä koko ajan. Monissa tarjolla olevissa ruokinta-automaateissa on useita astinlautoja ja telinettä pystyy tällöin käyttämään samanaikaisesti useampi lintu.

Kovasta muovista tai metallin ja muovin yhdistelmästä valmistetuista telineistä on tullut suosittuja niiden helppohoitoisuuden vuoksi: tällaisen laitteen puhdistaminen on myös helpompaa kuin puusta valmistettujen. Lisäksi ruokintapaikan "kuokkavieraat", kuten oravat, harakat ja varikset, eivät pysty ruokailemaan kaikilla malleilla. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, että osa linnuista saattaa vieroksua keinotekoisesta materiaalista tehtyjä telineitä. Ruokintapaikan lintujen käyttäytymistä seurannut on voinut huomata, että varpuset valitsevat usein puusta valmistetun telineen ja näyttävät vieroksuvan muovi- ja metallitelineitä.

Katso tästä ohjeet lintulaudan ja ruokinta-automaatin rakentamiseen
Ps. Jos lintulaudan tai ruokinta-automaatin rakentaa itse, kyllästettyä puuta ei saa käyttää sen myrkyllisyyden vuoksi.

Pallot ja tangot laitetaan tarjolle muovitettuihin metalliverkkohäkkeihin. Alkuperäiset muoviverkot kuuluvat roskakoriin. Kätevintä onkin ostaa talipalloja ja -pötköjä, joissa ei ole muoviverkkoa ympärillä. Tällöin ei ole vaaraa, että linnut tarttuvat verkkoon, ja roskaa syntyy vähemmän.

VINKKI: Monet linnut, esimerkiksi keltasirkut, syövät mieluummin maahan varisseita tai laakealla ruokintapöydällä olevia siemeniä. Maaseudulla voi kokeilla tarjota maassa ruokaileville keltasirkuille ja peltopyille kauraa maassa olevan suurehkon automaatin avulla.

Hyvä ruokintapaikka on myös riittävän suojainen, jotta tuuli ei pääse tarpeettomasti tuivertamaan. Linnuilla tulisi olla mahdollisuus päästä lisäksi nopeasti puihin tai pensaisiin petoja turvaan. Liian lähellä pensaita ruokintapaikkaa ei ole kuitenkaan syytä sijoittaa. Ruokintapaikan lähistöllä olisi hyvä olla siis tuuheita havupuita, pensaita tai pensasaitaa, jotka antavat linnuille suojaa pedoilta ja viimalta!

Linnuille kelpaa monenlainen, puhdas ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali. Rypsiä, hirssiä ja pellavaakin voi kokeilla.

Auringonkukan siemenet ovat ruokintapaikan suosituimpia eväitä. Ne kelpaavat etenkin tiaisille ja viherpeipolle sekä punatulkulle. Kuorettomat auringonkukansiemenet vaikuttavat kalliimmilta kuin kuorelliset, mutta niillä on kiistaton etu: linnut voivat hyödyntää kaiken mitä tarjotaan eikä roskaa synny.

Maapähkinät ovat muiden pähkinöiden tapaan linnuille herkkua. Parhaiten ne soveltuvat linnuille murskattuna. Silloin pähkinät ovat myös riittoisempia. Pähkinät ovat etenkin tiasten ja nakkelin suosiossa. Pähkinät voi murskata tehosekoittimessa ja siivilöidä hienontamisen yhteydessä syntynyt maapähkinäjauho erilleen. Jauhoa ei pitäisi linnuille syöttää, koska se kostuu hyvin helposti ja vettynyt ruoka on huonoa ravintoa linnuille. Murskaus käy hyvin myös esimerkiksi perunanuijalla.

Rasva voi olla monessa muodossa: teurasjätettä, silavaa, ihraa tai läskiä. Kaupasta rasvaa voi ostaa myös rasvapalloina tai renkaina, joihin voi olla sekoitettuna erilaisia siemeniä. Rasva on etenkin tiaisten suosiossa. VINKKI: Läskiä voi naulata lautaan ja laittaa sen seinälle tai pylvääseen. Läskin voi myös kääriä katiskaverkkoon ja kiinnittää puun kylkeen.

Vilja on perinteistä lintulaudan ruokaa. Ruokintaan on käytetty yhtä lailla ohraa, kauraa kuin vehnääkin. Kaura on ollut ehkä suosituin laji, vaikka sen ravintoarvo ei olekaan kovin korkea. Viljansyöjiä ovat etenkin varpuset ja keltasirkut. Viljaa voi tarjota myös lyhteinä, mutta niiden vikana on usein kallis hinta ravintosisältöön verrattuna. Toisaalta pienelläkin maa-alalla voi kasvattaa omat lyhteet, jotka tuovat ruokintapaikalle näyttävyyttä.

Muutkin siemenet kelpaavat linnuille, mutta usein niiden käyttöä rajoittaa korkea hinta. Erilaiset siemensekoitukset voisivat olla yksi vaihtoehto. Toisaalta rypsiä kannattaisi tarjota etenkin viherpeipolle, hempolle ja urpiaiselle. Hamppu ja hirssi löytävät syöjänsä pienistä siemensyöjistä, kuten pikkuvarpusesta ja punatulkusta. Muita linnuille kelpaavia siemeniä voivat olla esimerkiksi unikko, leseet ja erilaiset rikkaruohojen siemenet.

Marjat ja hedelmät ovat monien lintujen suosiossa. Esimerkiksi rastaita voi yrittää ruokkia syksyllä talteen laitetuilla ja kuivatuilla pihlajanmarjoilla. Myös omenat ja muut hedelmät kelpaavat samoille linnuille. Marjat ja hedelmät voivat houkutella myös punarintoja, rautiaisia, mustapääkerttuja sekä tilhiä. Myös eksoottisempia hedelmiä voi tarjoat linnuille. Esimerkiksi kookospähkinät voi halkaista kahtia ennen linnuille tarjoamista.

Lintuja ei pidä ruokkia kinkunrasvalla, vettyneillä kaurahiutaleilla eikä millään mikä on homeista, maustettua tai erityisen suolaista. Linnut eivät yleensä syö ruista tai riisiä. Myöskään leivän tai leivänmurujen tarjoaminen lintulaudalla ei ole suositeltavaa; leipä vain täyttää vatsat, mutta ei ole linnuille kovin ravitsevaa.

HUOM.! Ruokinnalla tai sen läheisyydessä olisi hyvä olla tarjolla myös hienoa soraa tai hiekkaa, jota linnut tarvitsevat lihasmahaansa ruoan jauhaantumisen edistämiseksi.

Ruokintapaikoilla voi tavata myös harvinaisempia lajeja.
Yksi esimerkki on ajoittain Suomeen vaeltava pähkinänakkeli. Leudot syyssäät ja ruokinta saattavat ajoittain houkutella viivyttelemään tai jopa talvehtemista yrittämään sellaisiakin lajeja, jotka normaalisti muuttavat. Perinteisesti muuttavista linnuista esimerkiksi punarinta, västäräkki, rautiainen ja nokkavarpunen sekä peippo ja järripeippo voivat löytyä myös lintulaudalta.

Toisaalta keväällä aikaiset muuttolinnut käyttävät hyväksi ruokintapaikkojen tarjoamaa ravintoa etenkin takatalven aikana.

Ruokintalauta kiinnostaa usein myös muita eläimiä kuin varsinaisia ruokinnan kohteita. Osa eläimistä syö vauhdilla pikkulinnuille tarkoitettua ruokaa ja pedot syövät itse pikkulintuja. Lisäksi taudit voivat koitua lintujen kohtaloksi.

Orava pitää monien lintujen tavoin hyvästä jyväravinnosta. Se on myös varsin ahne syöjä ja varastoija. Orava on erittäin taitava kiipeämään ruokintapaikalle ja se myös hyppää pitkiä matkoja. Lintulaudan suojaaminen oravalta onnistuu esimerkiksi sijoittamalla lintulauta pylvään päähän ja laittamalla pylvään varteen kiipeämisen estävän kauluksen. Lisäksi paikan täytyy olla riittävän kaukana puista, ettei hyppäminen onnistu.

Petolinnut osaavat etsiä saalista suuria parvia kerääviltä lintulaudoilta. Yleisin on varpushaukka, mutta joskus kanahaukkakin saattaa yllättää. Lisäksi varpusen kokokoinen varpuspöllö voi asettua pihapiiriin pidemmäksi aikaan ja kerätä varastoa kottaraispönttöön. Sijoittamalla ruokintapaikka riittävän suojaiseen paikkaan annetaan pikkulinnuille mahdollisuus pelastautua pensaiden tai puiden suojaan.

Kissat voivat myös yrittää ottaa osansa lintulaudan antimista. Kissojen saalistusta voi vaikeuttaa sijoittamalla lintulauta siten, ettei ihan sen vierellä ole vaanimisuojaa antavaa kasvillisuutta.

Varislinnuista etenkin harakka tai närhi saattavat ryövätä esimerkiksi rasvaa. Tämä on kuitenkin helppo välttää kiinnittämällä rasva huolellisesti alustaan esimerkiksi verkolla.

Taudeista yleisin on salmonelloosi. Salmonelloosiin sairastuneen linnun tunnistaa parhaiten pörhistyneistä höyhenistä ja apaattisesta käytöksestä. Mikäli tällainen lintu ilmestyy ruokintapaikalle, on paikalta syytä heti siivota siementet kuoret, ulosteet ja muut jätteet pois. Siisteyttä ylläpitämällä vähennetään tautien riskiä, sillä taudit leviävät suurelta osin ulosteiden kautta. Lintulautojen tavallisista lajeista herkimmin salmonelloosiin sairastuu punatulkku.

Lähteet: BirdLife Suomi sekä Ismo Nousiainen (www.saunalahti.fi/retki/linnut/ruoki.htm) / inforetki@saunalahti.fi